Lasten ja nuorten urheiluperäiset vammat ovat lisääntyneet merkittävästi viimeisen 10 -vuoden aikana. Taustalla vaikuttaa useita eri asioita, kuten lisääntyneet harrastajamäärät urheiluseuroissa, nuorten vähentynyt arkiliikunta sekä varhainen erikoistuminen yhteen tiettyyn urheilulajiin. Suurin osa näistä vammoista olisi kuitenkin vältettävissä.
Nuorten urheilijoiden kohdalla valmentajilla on ratkaiseva rooli vammojen ehkäisyssä sekä nuorten terveenä pysymisessä. Suurin osa urheiluseurojen valmentajista lasten ja nuorten parissa tekee työtään puhtaasti vapaaehtoisena. Tätä ei voi muuta kuin arvostaa, mutta samaan aikaan korkeat luvut lasten ja nuorten urheiluvammoissa huolestuttavat. Valmentajat tekevät erinomaista työtä eri urheilulajien parissa, mutta entä jos heidän työkalunsa tai aikansa eivät vain yksinkertaisesti riitä vammojen ehkäisyn huomiointiin?
Nuoren kehossa tapahtuu merkittäviä muutoksia koko lapsuus- ja nuoruusajan, jotka vaikuttavat luonnollisesti myös nuoren liikunnalliseen suorituskykyyn sekä harjoitettavuuteen. Kasvun ja kehityksen eri osa-alueet noudattavat pääsääntöisesti tiettyä kaavaa, mutta niiden nopeus, rytmi ja aikataulu ovat hyvin yksilöllisiä. Nuorilla harjoittelun intensiteetti sekä harjoitusmäärät nousevat iän myötä, jolloin myöskin vammariski kasvaa. Erityisen altista aikaa urheiluvammoille on murrosiän nopean kasvun vaihe, jossa kehon mittasuhteet muuttuvat nopeasti aiheuttaen usein hetkellisiä haasteita mm. tasapainon, koordinaation ja liikkuvuuden kanssa.
Murrosiässä ja sen kynnyksellä samassa harjoitusryhmässä harjoittelevien nuorten urheilijoiden biologinen ikä voi vaihdella jopa 5 vuodella. Tämä aiheuttaa urheilijoiden yksilöllisen kehittymisen näkökulmasta suuren haasteen valmennukselle, vaikka tietotaitoa taustalla olisikin. Suuremmissa harjoitusryhmissä yksilön vammariskin tunnistaminen voi helposti jäädä hyvinkin vähäiselle huomiolle.
Vaikka urheiluvammat usein lisääntyvätkin iän ja harjoitusmäärien kasvun seurauksena, voi urheiluvammojen ennaltaehkäisyyn panostamisen aloittaa jo lapsuusiässä. Monipuolinen harjoittelu nuoren yksilöllistä kasvua ja kehitystä kunnioittaen hyödyttää myöhempää urheilu-uraa. Urheiluvammoja ilmenee vähemmän elimistön kestäessä kuormitusta ja nuori urheilija pääsee nauttimaan urheilemisesta oman lajinsa parissa!
Urheiluvammat voidaan jakaa syntymekanismien perusteella akuutteihin tapaturmiin sekä rasitusvammoihin. Etenkin rasitusvammojen määrä on jatkuvasti kasvussa, mutta oikeanlaisilla toimenpiteillä niitä voidaan tehokkaasti vähentää. Käytännössä rasitusvamma syntyy, kun kuormitus(harjoittelu) ylittää jatkuvasti urheilijan oman kuormituksen sietokyvyn(suorituskyky). Lapsilla ja nuorilla rasitusvammojen syntymekanismi on täysin sama, mutta vammat kohdistuvat usein luiden kasvualueille(esim. Osgood-Schlatterin tauti sekä Severin tauti). Rasitusvammoille altistavia tekijöitä ovat mm. lihasheikkoudet, lihasepätasapaino sekä puutteellisista liikkumistaidoista johtuvat heikot suoritustekniikat harjoittelussa.
Nimensä mukaisesti rasitusvammat aiheutuvat siis rasituksesta, usein yksipuolisesta sellaisesta. Aiemmin mainitut asiat, kuten varhainen erikoistuminen yhteen urheilulajiin, vähäinen arkiliikunta sekä seuroissa tapahtuva liian yksipuolinen harjoittelu aiheuttavat usein sen, että nuoren urheilijan keho kuormittuu liian yksipuolisesti, jolloin vammariski on myöskin koholla. Kaikista helpoin vaihtoehto rasitusvammojen välttämiseksi olisi siis poistaa rasitus kokonaan. Käsketään nuoria urheilijoita lopettamaan urheileminen, jolloin ongelma on ratkaistu?
Urheilijoiden parissa toimimisessa on tärkeää ymmärtää, että kova kuormittaminen kuuluu urheiluun, myös nuorilla. Kysymys on ennemminkin siitä, miten nuoren urheilijan suorituskyky kehitetään sille tasolle, että se kestää halutun/vaaditun rasituksen. Tästä päästäänkin tämän tekstin varsinaiseen aiheeseen eli lihastasapainokartoitukseen.
Lihastasapainokartoituksessa asiantuntevan fysioterapeutin johdolla kartoitetaan nuoren urheilijan fyysistä suorituskykyä ja selvitetään, millä tasolla fyysiset ominaisuudet ovat suhteessa harjoittelumääriin sekä urheilulajin asettamiin vaatimuksiin. Meillä Proxima Finlandilla lihastasapainokartoitus pohjautuu aina tarkkaan lajianalyysiin nuoren urheilijan omasta urheilulajista. Mikäli urheiluvammoja halutaan tehokkaasti ennaltaehkäistä, on hyvin tärkeää tuntea, mitä vaatimuksia urheilulaji asettaa nuorelle urheilijalle sekä miten kyseinen laji kuormittaa kehoa. Nuorten kohdalla kartoitamme aina myös kokonaisvaltaisia liikkumistaitoja, mutta on sanomattakin selvää, että esimerkiksi telinevoimistelijalta ja jalkapalloilijalta vaaditaan erilaisia fyysisiä ominaisuuksia, jolloin myös lihastasapainokartoituksen sisältö vaihtelee nuoren urheilijan omien tarpeiden mukaan. Testissä kartoitetaan mm. kehon lihasvoimatasoja sekä lihasten keskinäistä yhteistyötä, liikkuvuutta, tasapainoa ja kehonhallintaa, joita verrataan nuoren urheilulajin asettamiin vaatimuksiin ikäluokka huomioiden.
Varsinaisesta kartoittamisesta ei vielä ole iloa kenellekään, mikäli tarvittavia toimenpiteitä suorituskyvyn kehittymiselle ei saada vietyä käytäntöön. Kartoituksesta nuori urheilija tukijoukkoineen saa tietoa yleisistä liikkumistaidoista sekä ohjausta omien tarpeidensa mukaan. Nuoren suorituskyvyn kannalta merkitykselliset puutteet esimerkiksi tietyn kehon osan lihasvoimassa voidaan kuitenkin korjata vain riittävän laadukkaalla harjoittelulla. Yksilöllinen lihastasapainokartoitus mahdollistaa sen, että aikaa voidaan käyttää riittävästi nuoren yksilölliseen ohjaamiseen. Fysioterapeutin rooli on varmistaa, että nuoren urheilijan kannalta tärkeät kehityskohteet saadaan mukaan osaksi muuta harjoittelua, josta lajivalmentaja edelleen pääsääntöisesti vastaa. Tiivistettynä lihastasapainokartoitus tähtää nuoren urheilijan kehittymiseen yksilölliset tarpeet huomioiden ja sen on tarkoitus tukea valmennusta, ei sotia sitä vastaan.
Me Proxima Finlandilla olemme toteuttaneet kartoitustoimintaa mm. jalkapallon, jääkiekon, pesäpallon, teline- sekä joukkuevoimistelun, juoksun, hiihdon, suunnistuksen, uinnin, yleisurheilun, golfin, salibandyn sekä tenniksen parissa.
Tämän blogitekstin on kirjoittanut fysioterapeuttimme Kim Sainiola. Kim on työskennellyt monta vuotta nuorten urheilijoiden vammojen ennaltaehkäisyn ja kuntoutuksen parissa ja hänellä on hyvin monipuolinen asiantuntemus eri urheilulajeista. Hän on kouluttautunut myös urheilufysioterapiaan.
Kartoitustoimintaa voidaan toteuttaa myös joukkue/harjoitusryhmäkohtaisesti. Ota yhteyttä fysioterapeutti Kim Sainiolaan.
Osgood-Schlatterin tauti on yleisin kaikista kasvuikäisten rasitusperäisistä kiputiloista, josta kärsii peräti 21% urheilevista nuorista ja 4,5% inaktiivisista nuorista. Vaivaa esiintyy tyypillisesti murrosiässä kasvupyrähdyksen aikana, jolloin polvilumpiojänne on vielä lyhyt ja luut kasvavat. Osgood-Schlatterin taudissa kipu paikantuu polvilumpion alapuolelle sääriluun kyhmyyn. Vaivan taustalla on lähes poikkeuksetta ylirasitus, jonka seurauksena toistuva vetoärsytys polvilumpion ja sääriluun välisen jänne-luukudoksen alueella aiheuttaa pieniä avulsiomurtumia sääriluun kyhmyn alueelle.
Osgood-Schlatterin taudin oireita ovat turvotus, kuumotus, rasituskipu sekä kosketusarkuus sääriluun kyhmyssä polvilumpion alapuolella. Lisäksi sääriluun kyhmyn alueelle kasvaa uudisluuta aiheuttaen sääriluuhun luisen kohouman. Kaikki iskutusta sisältävä liikunta kuten hyppiminen, juokseminen ja porraskävely provosoivat kipuoiretta. Usein myös kyykistyminen sekä polvillaan oleminen lisäävät kipua.
Rasitusvammojen ennaltaehkäisyssä avainasemaan nousee harjoittelun ja liikunnan monipuolisuus. Osgood-Schlatterin taudin merkittävimpiä riskitekijöitä ovat yksipuolinen ja liian tiheästi samankaltaisena toistuva harjoittelu, virheelliset suoritustekniikat liikkeissä sekä rakenteelliset poikkeavuudet. Kaikki edellä mainitut tekijät johtavat kehon virheelliseen kuormittumiseen. Tässä vaiheessa onkin hyvä huomata, että kaikki rasitusvammat, Osgood-Schlatterin tauti mukaan lukien, ovat seurausta riittävän pitkään jatkuneesta virheellisestä kuormituksesta.
Nopeasti kasvavilla nuorilla rasitusvammat kohdistuvat pitkälti luun kasvulinjoihin nivelsiteiden sijasta (Osgood-Schlatterin taudissa vamma sääriluun kyhmyssä). Luuston kasvulinjat ovat erityisen alttiita rasitusvammoille kasvupyrähdyksen aikana, sillä tässä vaiheessa ne ovat heikompia kuin nivelsiteet. Alaraajan nivelten toimiessa yhdessä tulisi voimien jakaantua tasaisesti kaikille nivelille. Mikäli yhdelle nivelelle kasaantuu jatkuvasti suurempi kuormitus kuin muille nivelille, ollaan hyvin lähellä rasitusvamman syntyä.
Nykyään päätös yhteen urheilulajiin keskittymisestä tehdään keskimäärin jo 9-vuotiaana, mitä voidaan osaltaan pitää polven rasitusvammojen yhtenä riskitekijänä harjoittelun yksipuolistumisen vuoksi. Urheilulajista riippumatta lajikohtaisia liikkeitä toistetaan harjoituksissa paljon ja samankaltaisena toistuva lajispesifi harjoittelu aiheuttaa kovaa kuormitusta tietylle kehon osa-alueelle. Tästä johtuen Osgood-Schlatterin tautia tavataankin erityisen paljon sellaisten urheilulajien harrastajilla, joiden lajissa alaraajoihin kohdistuu kova kuormitus. Tämän kaltaisia lajeja ovat esimerkiksi jalkapallo, jääkiekko ja taitoluistelu. Urheilussa liikkeen hallinan merkitys korostuukin entisestään, sillä pitkäaikaisesti väärin toistettu motorinen liike lisää kudostun ylikuormittumis- ja vammariskiä. Onkin todettu, että monipuolisesti liikkuvat nuoret urheilijat kärsivät harvemmin rasitusvammoista.
Tyypillinen ongelma rasitusvammoissa on, että niihin puututaan vasta, kun kipu on kehittynyt tarpeeksi suureksi. Monet urheilijat harjoittelevat ja kilpailevat kivusta huolimatta. Tämän seurauksena täysipainoista harjoittelua joudutaan yleensä kuitenkin rajoittamaan myöhemmin huomattavasti pidempään. Nuorten kohdalla kuulee usein puhuttavan esimerkiksi "kasvukivuista" aivan, kuin kivun kokeminen olisi jotenkin normaalia. Kuten jo aiemmin mainittu, ovat polven rasitusvammat nuorilla hyvin yleisiä. Tästä huolimatta kipua ei koskaan tule pitää normaalina. Sen sijaan kipu on aina varoitusmerkki siitä, että kuormituksessa on jotain pielessä.
Pääsääntöisesti rasitusperäisten vammojen ennuste on hyvä, mutta ne voivat myös aiheuttaa pysyviä rakenteellisia muutoksia, mikäli oireiden ilmetessä kuormitukseen ei puututa. Pahimillaan pitkään jatkunut Osgood-Schlatterin tauti voi johtaa sääriluun kyhmyn avulsiomurtumaan, jolloin edessä on leikkaushoito.
Osgood-Schlatterin taudin ensisijaisena hoitona tulee olla riittävän pitkä lepo kipua aiheuttavasta rasituksesta. Yleensä kivulias liikunta joudutaan tauottamaan vähintään kolmeksi kuukaudeksi. Kaikkien rasitusperäisten vammojen kuntoutumisen kannalta lepo on välttämätöntä, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö oikein toteutetulla kuntoutuksella olisi valtava merkitys sekä itse vaivan paranemisen kannalta, että myös nuoren urheilijan muiden ominaisuuksien kehittymisen kannalta.
Heti oireiden ilmetessä olisi suositeltavaa hakeutua fysioterapeutin vastaanotolle konsultaatiota ja kliinistä tutkimista varten. Vamman alkuvaiheen tehokas hoito lyhentää usein taudin kestoa sekä nopeuttaa täysipainoitteiseen lajiharjoitteluun palaamista. Kuntoutusjakson aikana harjoittelun intensiteetti ja progressio tulee suunnitella siten, että vamma-alueelle ei kohdistu liian suurta kuormitusta. Kuten jo aiemmin mainittu, voi polvikivun aiheuttava virheellinen kuormitus johtua monesta eri tekijästä. Tästä syystä fysioterapiassa urheilevan nuoren kohdalla on vähintäänkin yhtä tärkeää keskittyä kivun lievittymisen ja suorituskyvyn palautumisen lisäksi myös todellisiin syihin vaivan taustalla.
Polvinivel sijaitsee ihmiskehossa lonkka- ja nilkkanivelen sekä jalkaterän välissä ja kyseiset rakenteet vaikuttavat oleellisesti sen toimintaan. Tästä johtuen polvikipuja tarkasteltaessa tulee koko alaraajan liikkeen hallinta ottaa huomioon kokonaisvaltaisesti, sillä linjauksen- ja motorisen liikkeen ongelmat lonkassa tai nilkassa voivat aiheuttaa epäsuotuisaa kuormitusta polven alueelle. Esimerkiksi jalkaterän asennolla on suora vaikutus polvinivelen toimintaan. Tämän vuoksi on tärkeää, että motoriset liikemallit korjataan oikeanlaisiksi koko alaraajan alueella.
Urheilevalle nuorelle oman harrastuksen tauolle jättäminen on yleensä henkisesti haastava tilanne. On tärkeä tiedostaa, ettei Osgood-Schlatterin tauti rajoita kaikkea liikuntaa. Nuoren urheilijan tulee yhdessä fysioterapeutin sekä omien tukijoukkojensa kanssa löytää kuntoutuksen ajaksi sellaiset liikuntamudot, jotka eivät aiheuta vamma-alueelle liian suurta kuormitusta.
Osgood-Schlatterin tauti on pääsääntöisesti seurausta liian yksipuoleisesti kuormittavasta liikunnasta ja toisaalta vamman aiheuttama liikuntatauko onkin hyvää aikaa kehittää niitä ominaisuuksia, jotka muuten lajiharjoittelussa saattavat jäädä vähemmälle. Näitä ominaisuuksia ovat muun muassa keskivartalon voima- ja hallinta sekä koordinaatio. Hyvin toteutetun kuntoutuksen jälkeen nuori urheilija voikin palata oman lajinsa pariin entistä paremmilla ominaisuuksilla varustettuna eikä päinvastoin!
Fysioterapia vastaanottomme toimii etänä koko Suomeen ja lähivastaanotot löydät Tampereelta, Nokialta ja Hämeenkyröstä.
Fysioterapeutin vastaanotolle kannattaa hakeutua heti oireiden ilmettyä, sillä alkuvaiheen tehokas hoito yleensä lyhentää polvikipujen kestoa. Alkuvaiheessa kipua voidaan lievittää esimerkiksi Xcryo -huippukylmähoidon avulla. Lisäksi polven alueen kuormittumista voidaan vähentää erilaisilla tukiteippauksilla.
Teksti jatkuu kuvan jälkeen.
Kuntouttava harjoittelu suunnitellaan yksilöllisesti siten, ettei polven alueelle kohdistu missään vaiheessa liian suurta kuormitusta. Harjoittelu aloitetaan kevyillä polven alueen lihasaktivaatio harjoitteilla ja kuntoutuksen loppua kohden siirrytään kaiken aikaa lajinomaisempiin harjoitteisiin. Polven toimintaan vaikuttaa myös moni muu ihmiskehon rakenne, joten fysioterapeutin johdolla tulee biomekaaniset kuormittumismallit korjata jokaisen kohdalla yksilöllisesti oikeiksi. Osgood-Schlatterin taudissa tauko nuoren urheilijan omasta lajista on yleensä melko pitkä, joten on tärkeää, että fysioterapeutin kanssa löydetään yhdessä sopivat liikuntamuodot ominaisuuksien ylläpitämiseksi.
Tämän blogitekstin on kirjoittanut fysioterapeutti Kim Sainiola. Kimin suurin mielenkiinnon kohde tällä alalla on urheilevien nuorten vammojen kuntoutus sekä ennaltaehkäisy ja hänellä on useamman vuoden kokemus nuorten urheilijoiden valmentamisesta.
Lisätietoa:
Osgood–Schlatter disease: a 2020 update of a common knee condition in children
© 2026
