Osgood-Schlatterin tauti on yleisin kaikista kasvuikäisten rasitusperäisistä kiputiloista, josta kärsii peräti 21% urheilevista nuorista ja 4,5% inaktiivisista nuorista. Vaivaa esiintyy tyypillisesti murrosiässä kasvupyrähdyksen aikana, jolloin polvilumpiojänne on vielä lyhyt ja luut kasvavat. Osgood-Schlatterin taudissa kipu paikantuu polvilumpion alapuolelle sääriluun kyhmyyn. Vaivan taustalla on lähes poikkeuksetta ylirasitus, jonka seurauksena toistuva vetoärsytys polvilumpion ja sääriluun välisen jänne-luukudoksen alueella aiheuttaa pieniä avulsiomurtumia sääriluun kyhmyn alueelle.
Osgood-Schlatterin taudin oireita ovat turvotus, kuumotus, rasituskipu sekä kosketusarkuus sääriluun kyhmyssä polvilumpion alapuolella. Lisäksi sääriluun kyhmyn alueelle kasvaa uudisluuta aiheuttaen sääriluuhun luisen kohouman. Kaikki iskutusta sisältävä liikunta kuten hyppiminen, juokseminen ja porraskävely provosoivat kipuoiretta. Usein myös kyykistyminen sekä polvillaan oleminen lisäävät kipua.
Rasitusvammojen ennaltaehkäisyssä avainasemaan nousee harjoittelun ja liikunnan monipuolisuus. Osgood-Schlatterin taudin merkittävimpiä riskitekijöitä ovat yksipuolinen ja liian tiheästi samankaltaisena toistuva harjoittelu, virheelliset suoritustekniikat liikkeissä sekä rakenteelliset poikkeavuudet. Kaikki edellä mainitut tekijät johtavat kehon virheelliseen kuormittumiseen. Tässä vaiheessa onkin hyvä huomata, että kaikki rasitusvammat, Osgood-Schlatterin tauti mukaan lukien, ovat seurausta riittävän pitkään jatkuneesta virheellisestä kuormituksesta.
Nopeasti kasvavilla nuorilla rasitusvammat kohdistuvat pitkälti luun kasvulinjoihin nivelsiteiden sijasta (Osgood-Schlatterin taudissa vamma sääriluun kyhmyssä). Luuston kasvulinjat ovat erityisen alttiita rasitusvammoille kasvupyrähdyksen aikana, sillä tässä vaiheessa ne ovat heikompia kuin nivelsiteet. Alaraajan nivelten toimiessa yhdessä tulisi voimien jakaantua tasaisesti kaikille nivelille. Mikäli yhdelle nivelelle kasaantuu jatkuvasti suurempi kuormitus kuin muille nivelille, ollaan hyvin lähellä rasitusvamman syntyä.
Nykyään päätös yhteen urheilulajiin keskittymisestä tehdään keskimäärin jo 9-vuotiaana, mitä voidaan osaltaan pitää polven rasitusvammojen yhtenä riskitekijänä harjoittelun yksipuolistumisen vuoksi. Urheilulajista riippumatta lajikohtaisia liikkeitä toistetaan harjoituksissa paljon ja samankaltaisena toistuva lajispesifi harjoittelu aiheuttaa kovaa kuormitusta tietylle kehon osa-alueelle. Tästä johtuen Osgood-Schlatterin tautia tavataankin erityisen paljon sellaisten urheilulajien harrastajilla, joiden lajissa alaraajoihin kohdistuu kova kuormitus. Tämän kaltaisia lajeja ovat esimerkiksi jalkapallo, jääkiekko ja taitoluistelu. Urheilussa liikkeen hallinan merkitys korostuukin entisestään, sillä pitkäaikaisesti väärin toistettu motorinen liike lisää kudostun ylikuormittumis- ja vammariskiä. Onkin todettu, että monipuolisesti liikkuvat nuoret urheilijat kärsivät harvemmin rasitusvammoista.
Tyypillinen ongelma rasitusvammoissa on, että niihin puututaan vasta, kun kipu on kehittynyt tarpeeksi suureksi. Monet urheilijat harjoittelevat ja kilpailevat kivusta huolimatta. Tämän seurauksena täysipainoista harjoittelua joudutaan yleensä kuitenkin rajoittamaan myöhemmin huomattavasti pidempään. Nuorten kohdalla kuulee usein puhuttavan esimerkiksi "kasvukivuista" aivan, kuin kivun kokeminen olisi jotenkin normaalia. Kuten jo aiemmin mainittu, ovat polven rasitusvammat nuorilla hyvin yleisiä. Tästä huolimatta kipua ei koskaan tule pitää normaalina. Sen sijaan kipu on aina varoitusmerkki siitä, että kuormituksessa on jotain pielessä.
Pääsääntöisesti rasitusperäisten vammojen ennuste on hyvä, mutta ne voivat myös aiheuttaa pysyviä rakenteellisia muutoksia, mikäli oireiden ilmetessä kuormitukseen ei puututa. Pahimillaan pitkään jatkunut Osgood-Schlatterin tauti voi johtaa sääriluun kyhmyn avulsiomurtumaan, jolloin edessä on leikkaushoito.
Osgood-Schlatterin taudin ensisijaisena hoitona tulee olla riittävän pitkä lepo kipua aiheuttavasta rasituksesta. Yleensä kivulias liikunta joudutaan tauottamaan vähintään kolmeksi kuukaudeksi. Kaikkien rasitusperäisten vammojen kuntoutumisen kannalta lepo on välttämätöntä, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö oikein toteutetulla kuntoutuksella olisi valtava merkitys sekä itse vaivan paranemisen kannalta, että myös nuoren urheilijan muiden ominaisuuksien kehittymisen kannalta.
Heti oireiden ilmetessä olisi suositeltavaa hakeutua fysioterapeutin vastaanotolle konsultaatiota ja kliinistä tutkimista varten. Vamman alkuvaiheen tehokas hoito lyhentää usein taudin kestoa sekä nopeuttaa täysipainoitteiseen lajiharjoitteluun palaamista. Kuntoutusjakson aikana harjoittelun intensiteetti ja progressio tulee suunnitella siten, että vamma-alueelle ei kohdistu liian suurta kuormitusta. Kuten jo aiemmin mainittu, voi polvikivun aiheuttava virheellinen kuormitus johtua monesta eri tekijästä. Tästä syystä fysioterapiassa urheilevan nuoren kohdalla on vähintäänkin yhtä tärkeää keskittyä kivun lievittymisen ja suorituskyvyn palautumisen lisäksi myös todellisiin syihin vaivan taustalla.
Polvinivel sijaitsee ihmiskehossa lonkka- ja nilkkanivelen sekä jalkaterän välissä ja kyseiset rakenteet vaikuttavat oleellisesti sen toimintaan. Tästä johtuen polvikipuja tarkasteltaessa tulee koko alaraajan liikkeen hallinta ottaa huomioon kokonaisvaltaisesti, sillä linjauksen- ja motorisen liikkeen ongelmat lonkassa tai nilkassa voivat aiheuttaa epäsuotuisaa kuormitusta polven alueelle. Esimerkiksi jalkaterän asennolla on suora vaikutus polvinivelen toimintaan. Tämän vuoksi on tärkeää, että motoriset liikemallit korjataan oikeanlaisiksi koko alaraajan alueella.
Urheilevalle nuorelle oman harrastuksen tauolle jättäminen on yleensä henkisesti haastava tilanne. On tärkeä tiedostaa, ettei Osgood-Schlatterin tauti rajoita kaikkea liikuntaa. Nuoren urheilijan tulee yhdessä fysioterapeutin sekä omien tukijoukkojensa kanssa löytää kuntoutuksen ajaksi sellaiset liikuntamudot, jotka eivät aiheuta vamma-alueelle liian suurta kuormitusta.
Osgood-Schlatterin tauti on pääsääntöisesti seurausta liian yksipuoleisesti kuormittavasta liikunnasta ja toisaalta vamman aiheuttama liikuntatauko onkin hyvää aikaa kehittää niitä ominaisuuksia, jotka muuten lajiharjoittelussa saattavat jäädä vähemmälle. Näitä ominaisuuksia ovat muun muassa keskivartalon voima- ja hallinta sekä koordinaatio. Hyvin toteutetun kuntoutuksen jälkeen nuori urheilija voikin palata oman lajinsa pariin entistä paremmilla ominaisuuksilla varustettuna eikä päinvastoin!
Fysioterapia vastaanottomme toimii etänä koko Suomeen ja lähivastaanotot löydät Tampereelta, Nokialta ja Hämeenkyröstä.
Fysioterapeutin vastaanotolle kannattaa hakeutua heti oireiden ilmettyä, sillä alkuvaiheen tehokas hoito yleensä lyhentää polvikipujen kestoa. Alkuvaiheessa kipua voidaan lievittää esimerkiksi Xcryo -huippukylmähoidon avulla. Lisäksi polven alueen kuormittumista voidaan vähentää erilaisilla tukiteippauksilla.
Teksti jatkuu kuvan jälkeen.
Kuntouttava harjoittelu suunnitellaan yksilöllisesti siten, ettei polven alueelle kohdistu missään vaiheessa liian suurta kuormitusta. Harjoittelu aloitetaan kevyillä polven alueen lihasaktivaatio harjoitteilla ja kuntoutuksen loppua kohden siirrytään kaiken aikaa lajinomaisempiin harjoitteisiin. Polven toimintaan vaikuttaa myös moni muu ihmiskehon rakenne, joten fysioterapeutin johdolla tulee biomekaaniset kuormittumismallit korjata jokaisen kohdalla yksilöllisesti oikeiksi. Osgood-Schlatterin taudissa tauko nuoren urheilijan omasta lajista on yleensä melko pitkä, joten on tärkeää, että fysioterapeutin kanssa löydetään yhdessä sopivat liikuntamuodot ominaisuuksien ylläpitämiseksi.
Tämän blogitekstin on kirjoittanut fysioterapeutti Kim Sainiola. Kimin suurin mielenkiinnon kohde tällä alalla on urheilevien nuorten vammojen kuntoutus sekä ennaltaehkäisy ja hänellä on useamman vuoden kokemus nuorten urheilijoiden valmentamisesta.
Lisätietoa:
Osgood–Schlatter disease: a 2020 update of a common knee condition in children
© 2024
