Uskomuksia on monia. Kadulla, kaupassa, kuntosalilla sekä vastaanotolla kuuleekin vaikka minkälaisia uskomuksia. Olenkin jo aiemmin kollegani Jesse Asikaisen kanssa upottanut Instagramin puolella jo monia näistä uskomuksista.
Alaselkäkipu on todella yleinen vaiva ja sitä kokee meistä lähes jokainen jossakin vaiheessa elämänsä aikana. Tämän vuoksi kokemuksia alaselkäkivun hoitamisesta sekä ennaltaehkäisystä on syntynyt. Eniten huolestuttavat erilaiset uskomukset, jotka aiheuttavat ihmisissä pelkoa ja passivoivat arkea sekä monesti lisäävät kipua.
Olenkin blogitekstiin koonnut tutkimusnäyttöön perustuvaa pohdintaa alaselkäkipuun liittyen, sillä näistä asioista omalla vastaanotolla olen keskustellut.
Selkäkivuista kärsii elämänsä aikana lähes jokainen meistä. Selkäkipua, tai ylipäänsä kenenkään mitään kipuja tai vaivoja, ei pidä vähätellä. Kipu selässä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että se olisi "rikki".
Nykytutkimustiedon valossa voimakaskaan kipu ei välttämättä tarkoita vakavaa vauriota. Kiputuntemusten taustalla voivat vaikuttaa monet muutkin tekijät, kuten kokonaiskuormitus, elintavat, stressi, uupumus, mieliala, uni ja sen laatu, kivun pelko sekä kielteiset uskomukset kivun syistä.
Mistä selkäkipu sitten johtuu? Mitä tarkoittavat termit "spesifi" ja "epäspesifi" selkäkipu? Monissa tapauksissa emme voi täsmällisesti osoittaa kivun syytä, eikä se aina ole tarpeellistakaan, kunhan on poissuljettu vakavampien aiheuttajien mahdollisuus.
Nykyaikainen kivun määritelmä: "Epämiellyttävä sensorinen tai emotionaalinen kokemus, joka liittyy todelliseen tai mahdolliseen kudosvaurioon tai muistuttaa sellaista."
Yleisesti juuri nämä spesifit syyt (murtuma, pullistuma, yms.) ovat selkeämmin tunnistettavia, ja myös pyritään aina poissulkemaan uudelta asiakkaalta. Suurin osa (noin 90%) selkäkivuista on epäspesifejä, eli niille ei ole löydettävissä selittävää syytä tai vauriota.
Tällaisissa tilanteissa olisi hyvä perehtyä myös kivun taustalla vaikuttaviin tekijöihin ja psyykkisessä hyvinvoinnissa esiintyviin haasteisiin. Vaikka "kipu" ei olekaan vain korvien välissä, on mielellä siihen huomattava vaikutus!
"Selkäkipuni paranee levolla". Tämä käsitys on juurtunut melko syvälle kulttuuriin, vaikkei näin olekaan enää pitkään aikaan ketään ohjeistettu hoitamaan selkäkipua. Lausahdukset kuten: "nyt pitää levätä, etteivät kivut vain pahene" ovat nykyisinkin hyvin kuultuja kommentteja.
Vuodelepo ei selkäkivuissa edistä toipumista, vaan voi pikemminkin sitä hidastaa. Vaikka voimakas selkäkipu saattaakin vetää ihmisen sängynpohjalle lepäämään, se ei ole tämän päivän hoitokeino. Sen sijaan on pyrittävä jatkamaan normaalia arkea kivun sallimissa rajoissa. Jo 1990-luvun lopussa osoitettiin systemaattisissa katsauksessa, että aktiivisena pysyminen on parantanut kliinisiä tuloksia verrattuna entisaikaiseen vuodelepo-malliin (Waddell ym. 1997).
Selkäkipu on usein siitäkin syystä ristiriitaista, että se saa ihmisen välttelemään selän käyttöä ja suojelemaan sitä kivun lisääntymisen pelossa. Pelko johtaakin usein keskivartalon lihasten tahattomaan jännittämiseen. Tämä yliaktiivisuus voi jo itsessään olla kivun osatekijä. Vaikka usein kuuleekin, että selkäkipu olisi johtunut huonosta keskivartalon "coren" tuesta niin tälläkään asialla ei ole suoranaista yhteyttä tutkimusnäytössä. Toki keskivartalon lihasten on syytä olla vahvat, mutta näitä olisi hyvä osata rentouttaa tarvittaessa.
Kävely on todella hyvää harjoittelua aivan alusta alkaen selkäkipuiselle. Myös liikeharjoittelu ja liikeratojen läpikäyminen helpottavat kipuja. Nämä edistävät verenkiertoa. Selän kuuluu ojentua, pyöristyä, kiertyä ja kallistua. Nämä ovat kaikki luonnollisia liikkeitä, joiden tulisi onnistua meiltä jokaiselta, painojen kanssa tai ilman. Selkäsi ei mene "rikki" niitä tekemällä, vaan ennemminkin niitä välttelemällä.
Yksi merkittävimmistä selkäkivun uusiutumista ennustavista syistä on pelko. Ensinnäkin pelko siitä, että selkä menee rikki sitä käyttämällä tai "väärin" nostamalla. Usein myös pelko siitä, että kun selkäkipua kerran tulee, on se myös jatkossa osa päivittäistä elämää, eikä sille mahda mitään.
Jos olet jäänyt lukemaan selkäkivun hoidon muinaishistoriaa, ja uskot edelleen pelkän levon poistavan selkäkipusi, niin nyt viimeistään olisi korkea aika nousta ylös ja lähteä liikkeelle!
"Huono ryhti" yhdistetään edelleen yleisesti selkäkipuun, etenkin tavallisten tallaajien keskuudessa. Asiakkaiden suusta kuultu lausahdus: "Selkäni tulee kipeäksi, koska istun päivät pitkät huonossa asennossa.", on meillekin valitettavan tuttu. Kuitenkaan emme me tai nykyinen tutkimusnäyttö ole asiasta samaa mieltä.
Millainen on "hyvä ryhti"? Onko olemassa "optimaalista" asentoa? Saadaanko välttämällä "vääriä" asentoja ehkäistyä kivun syntymistä? Tästä ei ole ainakaan vahvaa tutkimusnäyttöä. Tutkimuksissa ei ole löydetty selkeää yhteyttä ryhdin ja kipujen välille. Selkäkipuja esiintyy niin hyvässä kuin huonossakin ryhdissä työskentelevillä, eikä huonossa ryhdissä työskentelevillä esiintynyt selkäkipuja yhtään enempää.
Jatkuvan "hyvään" ryhtiin pyrkimisen ja tarkastelun sijasta meidän tulisi keskittyä tasaisin välein tapahtuvaan asennon vaihteluun. Sellaista ihmistä ei ole olemassakaan, joka pystyisi esimerkiksi koko työpäivän ajan pysyttelemään yhdessä ja samassa asennossa, eikä se ole suositeltavaakaan. Suurempi haitta saattaa muodostua siitä, että ihmistä kehotetaan välttämään tiettyjä asentoja tai liikkeitä, vaikka kyseisen toteamuksen taustalla saattaisikin olla halu auttaa.
Usein kuuleekin että selän pyöristäminen olisi haitallista, ja jos joku nostaisi pyöreällä selällä niin se vasta kamalaa olisikin. Tämä käsitys onkin varsin vahva kulttuurissamme ja monesti selän pyöristyminen pelottaa. Kuitenkaan selän pyöristämisestä ei ole haittaa, vaan itseasiassa suurempi haitta syntyy siitä, jos ihmistä ohjeistetaan välttämään selän pyöristämistä. Sekin voi lisätä liikkumisen ja kivun pelkoa sekä vahvistaa käsitystä, että selkä menisi rikki.
Selkämme on tehty kiertymään, kallistumaan, pyöristymään ja notkistumaan, ja siksi sitä tulisikin välttelyn sijasta kuormittaa monipuolisesti, säännöllisesti ja nousujohteisesti pitkällä aikavälillä asteittain kuormitusta lisäämällä. Näin ollen selkämme kestää normaalissa arjessa paremmin tulevaisuudenkin kuormituksen.
Usein vastaanotolla olen kuullut, ettei fysioterapiasta tai jonkun muun nimeltä mainitsemattoman ammattiryhmän edustajan hoidosta ole ollut apua alaselkäkipuun. Lausahdus: "Kaikkea on kokeiltu" on erityisen tuttu. Yleensä kuitenkaan juuri nykytiedon mukaisia hoitoja ei vastaanotolla käyvät ihmiset ole kokeilleet, vaan kokemusta on vaihtoehtoisista hoidoista. Erilaisia kipuja, ja erityisesti kroonisia kipuja, on hoidettu jo iät ja ajat erilaisin hoitometodein. Näitä ovat muun muassa perinteiset ultraäänihoito ja akupunktio sekä tuoreempi hoitomuoto laser. Monesti uskotaankin, että nämä passiiviset hoidot olisivat avain onneen. Kuitenkin monet tutkimukset ovat verranneet näitä hoitoja placeboon, ja tutkimustulokset eivät ole näitä hoitoja suosivia. Tämän takia näitä hoitoja ei kannata suosia ainakaan ensisijaisena vaihtoehtona.
Noorin ym. (2020) systemaattisesta katsauksesta huomataan, ettei ultraäänen vaikuttavuudesta ole näyttöä. Kun tätä ollaan verrattu placeboon, ei olla nähty kipua helpottavaa vaikutusta kroonisella alaselkäkipuisella. Voitaisiin siis tokaista, ettei olisi väliä vaikka hoito annettaisiin laitteella, josta on virta pois päältä.
Pitkät perinteet omaava akupunktiokaan ei pärjää nykytutkimusten valossa hyvänä hoitona. Vaikutus kipuun on liian vähäinen, eikä täten kliinisesti merkittävä. Myöskään akupunktio ei ole placeboa tehokkaampaa alaselkäkipuun. (Mu ym. 2020.) Myöskään vähemmän tunnetulla laser-hoidolla ei ole merkittävää vaikutusta krooniseen alaselkäkipuun Huangin ym. (2015) systemaattisen katsauksen ja meta-analyysin perusteella.
Muistutan kuitenkin, että jos sinä tai joku muu on saanut kovasti apua näistä hoidoista, niin se on todella hyvä juttu enkä minä sitä kokemusta halua vähätellä. Kuitenkin sanon, että ei kannata heittää kirvestä kaivoon jos nämä eivät tehoakaan sinulla. Jos olet miettimässä mitä kipujen kanssa tulisi tehdä, en suosittele kokeilemaan ainakaan ensimmäisinä vaihtoehtoina kyseisiä vaihtoehtoisia hoitoja.
Alaselkäkipu on todella yleinen vaiva. Kipua ei tule koskaan vähätellä, mutta tätä ei kannata pelästyä. Uskomukset ovat usein yhteydessä voimakkaampaan kipuun, toimintakyvyn suurempiin haittoihin, työpoissaoloihin sekä lääkkeiden käyttöön. Kipu ei automaattisesti tarkoita, että jokin olisi rikki tai jos liikkuessasi tulee kipua niin tämäkään ei tarkoita että vaurioittaisit itseäsi. Selkämme on tehty liikkumaan monissa eri asennoissa ja olisikin mahtavaa jos sitä uskallettaisiin kuormittaa enemmän nousujohteisesti. Alaselkäkivun kanssa voi, ja onkin hyvä kääntyä ammattilaisen puoleen, esimerkiksi suoraan fysioterapeutin. Joskus parasta apua, mitä fysioterapeutti voi tarjota, on selkäkivun taustalla olevien moninaisten tekijöiden selvittäminen ja asiakkaan tietämyksen lisääminen.
Kivun ja huolen kanssa ei pidä jäädä yksin!
Ota Instagram seurantaan ➡️ @fysiotapaninen
Kirjallisuutta:
Huang, Z., Ma, J., Chen, J., Shen, B., Pei, F., & Kraus, V. B. (2015). The effectiveness of low-level laser therapy for nonspecific chronic low back pain: a systematic review and meta-analysis. Arthritis research & therapy, 17(1), 1-8.
Laird RA, Gilbert J, Kent P, Keating JL. Comparing lumbo-pelvic kinematics in people with and without back pain: a systematic review and meta-analysis. BMC Musculoskelet Disord. 2014 Jul 10;15:229.
Mu, J., Furlan, A. D., Lam, W. Y., Hsu, M. Y., Ning, Z., & Lao, L. (2020). Acupuncture for chronic nonspecific low back pain. Cochrane Database of Systematic Reviews, (12).
Noori, S. A., Rasheed, A., Aiyer, R., Jung, B., Bansal, N., Chang, K. V., Ottestad, E. & Gulati, A. (2020). Therapeutic ultrasound for pain management in chronic low back pain and chronic neck pain: a systematic review. Pain Medicine, 21(7), 1482-1493.
O'Sullivan, P. B., Caneiro, J., O'Sullivan, K., Lin, I., Bunzli, S., Wernli, K., & O'Keeffe, M. (2020). Back to basics: 10 facts every person should know about back pain. British Journal of Sports Medicine, 54(12), 698–699.
Saraceni, N., Kent, P., Ng, L., Campbell, A., Straker, L., & O'Sullivan, P. (2020). To Flex or Not to Flex? Is There a Relationship Between Lumbar Spine Flexion During Lifting and Low Back Pain? A Systematic Review With Meta-analysis. The Journal of Orthopaedic and Sports Physical Therapy, 50(3), 121–130.
Setchell, J., Costa, N., Ferreira, M., Makovey, J., Nielsen, M., & Hodges, P. W.( 2017). Individuals' explanations for their persistent or recurrent low back pain: a cross-sectional survey. BMC musculoskeletal disorders, 18(1), 1-9
Slater, D., Korakakis, V., O'Sullivan, P., Nolan, D., & O'Sullivan, K. (2019). "Sit up straight": time to Re-evaluate. journal of orthopaedic & sports physical therapy, 49(8), 562-564.
Waddell, G., Feder, G., & Lewis, M. (1997). Systematic reviews of bed rest and advice to stay active for acute low back pain. British Journal of General Practice, 47(423), 647–652.
Alaselkäkivusta kärsii elämänsä aikana kahdeksan kymmenestä. Viimeisen 30 päivän aikana naisista selkäkivusta kärsii noin 40% ja miehistä 35%. Alaselkäkipu on siis hyvin yleinen vaiva ja pahimmillaan se voi olla hyvin invalidisoiva. Onneksi suurin osa selkäkivuista ei ole vaarallisia, vaikka ne voivat olla kivuliaita. Tässä blogitekstissä kerron milloin kannattaa mennä selkäkivun kanssa lääkäriin, miten sitä kannattaa hoitaa ja mitä ei kannata tehdä. Tekstin on kirjoittanut fysioterapeutti Arttu Peltola ja vastaanottolleni pääset etänä sekä perinteiselle fysioterapiavastaanotolle pääset Tampereella.
Lääkärin vastaanotolle kannattaa hakeutua, jos kipu äityy niin kovaksi, että arjen askareet eivät onnistu ja tarvitset esimerkiksi kipulääkystä oireiden hallintaan. Lääkäri tekee diagnoosin selkäkipuun liittyen. Monesti lääkäri suosittelee liikkumiseen kivun rajoissa, jos selkäkipu on hyvänlaatuinen (esimerkiksi noidan nuoli eli äkillinen kova selkäkipu.)
Suurin osa selkäkivuista on ns. hyvän laatuisia, joiden tutkimiseksi ei tarvita kuvantamista.
Alaselkä kuvataan jos kipua sinulla on ollut yhtäjaksoisesti yli 3kk, on selkeä toiminnan rajoite tai epäillään vakavaa selkäkipua tai vammaa. Selkää ei siis lähdetä kuvaamaan järin herkästi. Syynä on se, että selkäkipu on monesti hyvän laatuinen ja ne kuntoutuvat hyvin. Monia se saattaa turhauttaa, että lääkäristä ei välttämättä konkreettista ratkaisua saa.
Röntgen tai magneettikuvan löydökset eivät aina suoraan selitä alaselkään liittyviä kipuja. Monella oireettamalla on löydöksiä alaselässä, kuten välilevyn pullistumia tai niiden madaltumaa.
Molemmat sekä lääkäri että fysioterapeutti tekevät kliinistä tutkimista. Lääkäri tekee diagnoosin selkäkivusta ja tarvittaessa käyttää apunaan mm. kuvantamista. Selkäkipuun liittyviä diagnooseja on mm. äkillinen kova selkäkipu(noidan nuoli), välilevyn pullistuma, lannerangan rasitusmurtuma jne. Fysioterapeutti ei tee varsinaista diagnoosia vaan fysioterapeutti arvio sinun mm. liikkumista, lihastasapainoa, liikkuvuuksia ja suhteessa oireisiin. Fysioterapeutin vastaanotolla ensimmäisellä kerralla tarkoituksena on löytää kipua helpottavia asentoja ja helppoja liikkeitä. Lisäksi osaava fysioterapeutti pystyy tutkimaan alaselän liikekontrollin tai liikehäiriön vaikutusta selkäkipuun.
Jokaisen selkäkivun syy on omanlaisensa, vaikka kaikilla diagnoosi olisi välilevyn pullistuma. Toiselle kuormituksen alaselkään voi aiheuttaa juokseminen, toiselle selän pettäminen nostoliikkeessä ja kolmannelle pitkät seisomisjaksot töissä.
Alaselän kuntouttamisessa eli fysioterapiaprosessissa tärkeää on löytää yksilölliset ratkaisut vaivaan. Se alkaa kattavallaa haastattelulla ja tavoitteiden luomisella. Tavoitteiden konkretisointi on tärkeää, koska selkäkivun kuntouttaminen jää helposti kesken, kun saavutetaan ensimmäinen kivuton jakso tai päivä. Alaselkä pitää kuitenkin vahvistaa arjen vaatimuksiin eli perhe-, työ- ja harrastusarkeen.
Jos video ei näy, voit katsoa sen tästä.
Fysioterapia- ja kuntoutusprosessi on monesti sitä lyhyempi, mitä aikaisemmassa vaiheessa kuntoutus aloitetaan. Alaselkäkipu saattaa olla akuutissa vaiheessa hyvinkin invalidisoiva eli kävely voi olla vaikeaa. Äkillinen selkäkipu helpottaa yleensä muutamassa päivässä tai viikossa. Selkäkiputilanne kannattaa analysoida, miksi selkäkipu on alkanut?
Proxima Finlandin fysioterapeuteilla on käytössä erilaisia työkaluja kuormituksen seurantaan ja niiden avulla voit oppia säätelemään arjen kuormitusta suhteessa selkäkipuun.
Kuten sanottua, lannerangan kipu paranee suhteellisen helposti, mutta monesti vastaanotolleni tulee henkilöitä, joilla on ollut satunnaisia selkäkipuja pidemmän aikaa. Välillä selkäkipu ei oireile ja välillä se taas pahenee ja häiritsee harrastuksia. Selkäkipu helpottuu usein pienellä arjen keventämisellä, nostamisen välttämisellä tai harrastustauolla.
Tauko ei kuitenkaan vahvista selkää. Jos taukoja joutuu pitämään useamman peräkkäin ja alaselkäkipu alkaa uudelleen ja uudelleen, on selkäkivulle tehtävissä jotain. Kaikkien ei tarvitse mennä yllä olevan kuvan mukaisesti salille nostamaan isoja painoja. Selkää kannattaa vahvistaa ja totuttaa asentoihin, mitä se arjessa joutuu kohtaamaan.
Moi, olen kirjoittanut tämän artikkelin ja olen itsekin kärsinyt opiskeluaikana alaselkäkivusta välilevynpullistuman takia. Olen auttanut alaselkäkipuisia vastaanotollani Tampereella, mutta myös ympäri Suomea etäyhteyksien avulla. Proxima Finlandille pääset nopeasti hoitoon ja saat varmasti apua selkäkipuusi.
Erilaiset selkäkivut ovat yleisiä raskausajan ongelmia. Keskivartalon kuormitus lisääntyy, kun kasvava vatsa muuttaa vartalon painopistettä. Lisäksi hormonaaliset muutokset löysyttävät lantion alueen sidekudosta ja nivelsiteitä. Kivut lisääntyvät yleensä loppuraskautta kohti ja voivat pahimmillaan vaikuttaa normaaliin elämään, työkykyyn ja uneen. Raskaudenaikaiset selkäkivut ovat yleisiä ja niitä pidetään raskauteen kuuluvina. Näin ei kuitenkaan ole. Kipuja voidaan ennaltaehkäistä ja hoitaa liikunnalla sekä huolehtimalla lihaskunnosta, liikkuvuudesta ja ergonomiasta.
Raskausaikana naisen elimistössä tapahtuu paljon muutoksia. Paino alkaa nousta, vatsan- ja lantionalueen paine kasvaa, pallea nousee ylöspäin ja verimäärä lisääntyy. Painonnousu ja kasvava vatsa muuttavat kehon painopistettä alas- ja eteenpäin, jolloin kehon ryhti ja keskivartalon lihasten toiminta muuttuvat lisäten lanneselän kuormitusta.
Hormonaaliset muutokset, erityisesti relaksiinihormonin suurentunut eritys, löysyttää lantion alueen sidekudosta ja nivelsiteitä sekä pehmentää kohdunkaulaa. Relaksiinihormoni mahdollistaa lantion aukeamisen synnytystä varten, mutta samalla löystyvät myös esimerkiksi selkärankaa tukevat nivelsiteet. Selän ja lantion alueen lihakset saattavat väsyä ja kipeytyä yrittäessään pitää yllä hyvää asentoa lantiossa ja selässä.
Selkäkivulle raskausaikana altistavat yleensä jo ennen raskautta esiintyneet selkäkivut, heikko lihaskunto ja ylipaino. Lisäksi kehoa kuormittava raskas työ, mutta toisaalta myös istumatyö, jossa ei pysty pitämään taukoja riittävästi, voivat lisätä selkäkipuoiretta.
Raskausaikaiset selkäkivut ovat yleensä pahimmillaan iltaisin rasituksen jälkeen. Osalla kipu on kuitenkin pahimmillaan yöllä, jolloin se häiritsee nukkumista.
Raskaudenaikaisessa selkäkivussa on kaksi päätyyppiä: alaselän kipu ja takalantion kipu. Jako kahteen kiputyyppiin ei aina kuitenkaan ole selkeä ja useat odottajat kärsivätkin kummankin kiputyypin oireista.
Alaselän kipu on yleensä selkäranka- tai lihasperäistä. Kipu paikantuu lannerangan ympärille molemmin puolin, lannerangan liikkuvuus on rajoittunut ja selkälihakset ovat kosketusarat. Usein ne odottajat, jotka kärsivät alaselän kivusta, ovat kärsineet samanlaisesta selkäkivusta jo ennen raskautta. Kipu voi tuntua kuitenkin voimakkaampana kuin ennen raskautta. Usein selkäkipu jatkuu myös raskauden jälkeen, varsinkin jos selkäkivut ovat olleet vaikeita raskausaikana.
Takalantion kipu johtuu risti-suoliluunivelen löystymisestä. Tällöin kipu tuntuu alempana kuin alaselän kipu paikantuen ristiluun ja pakaroiden alueelle toiselle tai molemmille puolille. Kipu myös säteilee usein reisiin, jolloin se muistuttaa oireiltaan iskiaskipua. Erona on kuitenkin se, että iskiashermon puristuksesta johtuva kipu säteilee usein jalkaterään asti. Takalantion kipu on yleinen vaiva raskausaikana ja kipu häviää yleensä muutama viikko synnytyksen jälkeen.
”Liike on lääke”-lausahdus pätee erinomaisesti myös raskausajan selkäkipuun. Liikunnan on todettu vähentävän selkäkipuja, vaikka se ei estä niitä kokonaan. Hyviä lajeja ovat esimerkiksi kävely, uiminen ja pyöräily. Mikäli odottava äiti on liikkunut aktiivisesti jo ennen raskautta, useimpia lajeja voi jatkaa myös raskausaikana, hieman kuitenkin soveltaen.
Alaselkäkivun hoidossa tärkeää on keskivartalon tukilihasten harjoittaminen. Lisäksi hoidossa tulisi huomioida aina lantionpohjalihasten aktivoinnin ja rentouden harjoittelu, sillä lantionpohjanlihakset muodostavat keskivartalon tukikorsetin yhdessä vatsa- ja selkälihasten sekä pallean kanssa. Myös erilaiset rintakehän, selän ja lantionalueen liikkuvuus- ja rentoutusharjoitteet voivat auttaa kivun hoidossa. Takalantion kivusta kärsivät hyötyvät usein lantion tukivyöstä.
Selkäkipua kannattaa käydä hoidattamassa odotusaikaan perehtyneellä terapeutilla. Erilaisilla manuaalisilla tekniikoilla voidaan helpottaa kipua.
Aiemmin mainittujen kehon muutoksien vuoksi, selkä kestää raskausaikana fyysistä kuormitusta ja huonoja asentoja tavallista huonommin. Tämän vuoksi ergonomian tärkeys korostuu. Ergonomian parantaminen kannattaa huomioida sekä työssä että muussakin arjessa.
Nukkuessa ergonomisin asento on kylkimakuu. Asentoa voi tukea pitkillä vartalotyynyillä, joista toinen asetetaan selän taakse ja toinen nilkkojen, reisien ja käsien väliin.
Odottaessani lastani kärsin itse pahoista alaselän kivuista. Oma ajatukseni siihen aikaan oli, että kipu kuuluu raskauteen ja se on vain kestettävä. Erikoistuttuani äitiysfysioterapiaan ajatusmaailmani on kuitenkin muuttunut. Mikään kipu ei kuulu raskauteen, eikä sen kanssa kannata jäädä yksin.
Autan sinua raskausajan erilaisissa kiputiloissa. Vastaanottoni ovat Tampellassa ja Hämeenkyrössä sekä etänä.
Lähteet:
Anna Alanen: Raskaus ja selkä. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim, 1999;115(16):1767-
Odottavan äidin käsikirja: Raskausajan tavallisia vaivoja. Terveyskirjasto
Selkäkipu ja raskaus. Selkäkanava: Selkäliitto ry.
Nuorten alaselkäkipu - Alaselkäkipu on kasvaville nuorille usein viimeinen kasvusta johtuva kipu. Raajojen kasvu etenee ääreisosista keskiosiin ja täten alaselkä on aivan murrosiän viimeisessä vaiheessa kuormitukselle herkkä. Alaselkäkipu esiintyy todennäköisin 12-18-vuotiailla. Alaselkäkivulle esiintymisikäisillä altistava toiminta ovat nostot, loikat ja toistuvat ääriliikkeet kuten selän ojennus. Esimerkki urheilulajeja ovat jalkapallo, voimistelu ja taitoluistelu. Syy ei kuitenkaan piile useinkaan yksin lajissa vaan yksitoikkoisella kuormituksella yhdistettynä vähäiseen liikkumiseen urheiluharrastuksen ulkopuolella, vähättelemättä muita terveydelle epäedullisia tapoja arjessa.
Karkeasti voidaan jakaa nuorten alaselkäkipu neljään ryhmään: epäspesifiin, ylirasitusperäiseen, tapaturmasta johtuvaan ja spesifiin kipuun. Epäspesifejä alselkäkipuja ovat tyypillisesti lihas väsymyksestä johtuvat kiputilat joita ei voida paikantaa ja jotka paranevat nopeasti. Ylirasitusperäisessä vammassa voi olla kyse lihaksen tai lihaskalvon hiljattainen vaurioituminen tai rasitusmurtuma. Tapaturmassa voi esimerkiksi venähtää jokin pehmytkudos tai murtua luu. Nuorilla alaselkäkipu on yleinen, mutta harvoin kyseessä on vakava spesifi vaiva.
Nuoren henkilön selkäkivun syynä voi olla muun muassa suuriasteinen spondylolisteesi, vakava infektio tai kasvain, ja siksi pidetään pitkittyneen kivun spesifisen syyn selvittämistä erikoispoliklinikoissa perustellusti aiheellisena. On kuitenkin merkittävä määrä tutkimustuloksia joissa on tehty löydöksiä kivuttomista selistä. Toisin sanoen ihmisen selkäranka on monimutkainen sekä sopeutuva eikä esimerkiksi kuvantamislöydökset aina ole kivun aiheuttajia. On siis tärkeää ymmärtää kivun mekanismi ja se, että kipu aistitaan aina aivoissa. Karkeasti esimerkiksi selkärangassa voi olla poikkeava nikaman rakenne, mutta kipu tulee samanalueen ylirasittuneesta lihaksesta kuormittavan liikemallin johdosta. Aivot eivät osaa tulkita tuleeko kipu luu- vai lihaskudoksesta. Suurin osa kivuista johtuu siis epäspesifeistä syistä, joihin ei saada vastauksia kliinisistä tutkimuksista.
Useimmiten on siis nuorten alaselkäkivussa syynä jokin toistuva liikemalli, jota on toistettu liian monta kertaa. Tämä selittää miksi urheilijoilla on useammin alaselkäkipuja, sillä kun jonkin lajisuorituksen tekee päivästä ja viikosta toiseen kuormittaen yksittäistä kehon aluetta tarpeettomalla tavalla tulee väkisinkin kipua. Kivun tehtävä on ilmoittaa ihmiselle, että nyt on kyseisen toiminnan loputtava. Aina ei vain voi itse huomata, mikä kuormitusta aiheuttava liike on omalle keholle epäsopiva. Tähän parhaimman avun tuo fysioterapeutti, joka osaa analysoida yksilöllisesti, mikä on kipua aiheuttava liike, joka toistuu huomaamatta päivittäin useita kertoja. Voidaan puhua liikekontrollin häiriöistä ja alaselän osalta niitä voidaan testata fysioterapeutin vastaanotolla, joidenka avulla opetellaan monipuolisesti erilaisia tapoja korvata totuttu liikemalli.
Oli kyse sitten minkälaisesta alaselän kivun kuntoutuksesta kyse hyvänsä, on liike parasta lääkettä ja fysioterapeutti on asiantuntijoista paras ohjaamaan sitä turvallisesti ja kuntouttavin ottein. Vuodelepoa ei selkäkivun hoidoksi suositella, vaikka selkäpotilas voikin ankaran kivun takia joutua olemaan jonkin aikaa levossa.
Mielialalla on iso vaikutus nuoren alaselän kipuun. Hyvä mieliala voi lieventää ja ehkäistä kipua. Psykosomaattisia kipuoireita ilmenee silloin kun kuormittavat tapahtumat ylittävät psyykkisen kestokyvyn. Masennusoireilla ja käytösongelmilla on yhteys laaja-alaiseen kipuun. Myös alaselän kipu voi aiheuttaa mielialaoireita.
Unirytmin tulisi olla tasainen, säännöllinen ja riittävä. Unen tarve on yksilöllistä. Unirytmin ongelmat ja päiväväsymys liittyvät laaja-alaisiin kipuihin. Päiväväsymys lisää liikuntavammojen riskiä.
Vaikka päihteiden käyttö on kiellettyä alaikäisiltä, niiden käytöllä on monien vakavien haittojen lisäksi yhteys selkäkipuihin. Tupakka edesauttaa välilevyjen rappeutumista ja lisää niska-hartia- sekä selkäkivun ilmaantumisen todennäköisyyttä.
Vajaaravitsemus altistaa kuukautisten poisjäännille ja osteoporoosille, se lisää rasitusmurtumien riskiä ja sillä on vaikutus selkäkipuun. Ylipaino sen sijaan lisää hieman selkäkivun todennäköisyyttä ja vaikeasti ylipainoisilla on enemmän tuki- ja liikuntaelinoireita, erityisesti polvikipua ja murtumia.
Yli 6 h viikossa urheilevilla lapsilla on enemmän selkäkipua kuin ei-urheilevilla. Runsaasti paikallaan olevilla on enemmän alaselkäkipua ja erityisesti istuminen pahentaa alaselkäkipua.
Alaselkäkipu on vaivana sen tyyppinen, että sitä pystyy tehokkaimmin ennaltaehkäistä liikunnalla, sillä se vahvistaa kasvuiässä tuki- ja liikuntaelimistöä. Liikunta lisää lihasten kasvua ja voimaa, luustomassaa ja sen tiheyttä, nivelrustojen kestävyyttä ja vahvistaa nivelsiteitä, jänteitä ja nivelkapseleita. Urheilu- tai liikuntavammoja on huomattavasti helpompi ehkäistä kuin hoitaa!
Kasvuikäisellä terveellisen liikunnan lähtökohtana on aina monipuolinen, kaikkia elinjärjestelmiä kehittävä liikunta. Keskeistä on myös pitää huolta oikeista suoritustekniikoista ja monipuolisista liikemalleista.
Ylirasitusperäisiä alaselkäkipuja on yhä enemmän ja yhä nuoremmilla lisääntyneen paikalla olon takia ja yksipuolistuneen liikkumisen johdosta. Urheiluharrastus ei tulisi missään nimessä olla ainoa liikuntasuoritus nuoren arjessa, sillä silloin monialaiset kivut ovat hyvin todennäköisiä.
Nuoren alaselkäkipua ennalta ehkäistäessä on huomioitava hyvä ryhti, mikä tarkoittaa selkärangan luonnollisten kaarien sallimista, muttei niiden korostamista. Tässä isossa roolissa on alaselän ja lantion hallinta sekä paikalla ollessa että liikkuessa. Liikunta yhdistettynä terveellisiin elämäntapoihin ennaltaehkäisee alaselkäkipua nuorilla ja fysioterapeutti voi osaltaan tehdä merkittävän työn ennaltaehkäisyssä tekemällä yhteistyötä urheiluseurojen kanssa sekä ryhmä- että yksilötoimintana.
Oli sitten kyse alaselän kuntoutuksesta tai ennalta ehkäisystä varaa aika fysioterapiaan tästä itsellesi tai lapsellesi.
Tämän blogitekstin on kirjoittanut fysioterapiaopiskelija Neea Zins. Neea suorittaa työharjoitteluaan Nokian toimipisteessämme 8.3.-9.4.2021. Neean erityisosaamista on fysioterapian hyödyntäminen niin fyysisesti kuin psyykkisesti liikkuvan ihmisen suorituksen maksimoimiseen. Urheiluvammoista Neeaa kiinnostaa niiden ennaltaehkäisy ja hoitaminen. Neean taustat ovat vahvasti taitoluistelussa ja yleisurheilussa. Nuorten alaselkäkipu on helposti hoidettavissa.
Lähteet:
Lasten ja nuorten fysioterapia - orientaatio tule-aiheisiin. TAMK 2020.
Alaselkäkipu. Duodecim 2014. https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=khp00002
Nuoren selkävaivojen yleisyys ja taustat. Duodecim 1999. https://www.duodecimlehti.fi/duo90427
Tänä talvena, vaikka hiihtokelejä ei juurikaan ole ollut, olen saanut useampaakin selkäkipuista hiihtäjää fysioterapian keinoin hoitaa. Siitä sainkin mieleeni kirjoittaa tämän blogitekstin.
Ensimmäiseksi haluan sanoa, että tässä blogitekstissä olevat ohjeet eivät ole yksilöllisiä, vaan ne on tehty lajianalyysin perusteella. Tämä tarkoittaa sitä, että ohjeet eivät välttämättä sovi jokaiselle selkäkipuiselle hiihtäjälle. Yksilöllinen ohjeiden antaminen vaatii selän kliinisen tutkimisen ja selkäkivun syiden selvittämisen.
Hiihto vaatii todella paljon kestävyyttä ja voimaa. Selän osalta todella paljon vaatimuksia asettaa jatkuva ylävartalon koukistus ja ojennusliike, eli tasatyöntö. Sitä sovelletaan myös vahvasti vapaan hiihtotavan tekniikoissa kuokassa, vasperisssa ja moogreenissa.
Aloitin itse hiihtoharrastuksen 90-luvulla ja silloin tasatyöntöä opetettiin seuraavasti. Sauvan sommat noin tulee työnnön alussa noin siteen tasolla. Kädet ovat reilun 90 asteen kulmassa hiihtäjän edessä. Työntö tehdään pitkänä ja se aloitetaan vatsalihaksilla. Olkanivel pitää pysyä työnnön alussa tiukkana ja lopussa työntö jatkuun pitkälle kädet suoraksi taakse.
Nykypäivän tasatyönnössä pyritään painopiste nostaa mahdollisimman ylös, josta paino pudotetaan sauvojen päälle. Pyritään saamaan mahdollisimman inpakti sauvojen iskiessä maahan, joka työntää meitä eteenpäin. Tasatyöntö toistuu niin perinteisen, kuin vapaankin hiihtotavan tekniikoissa.
Liikkumisen analysointi on haastavaa kestävyyslajeissa, koska virheet tulevat monesti esiin vasta väsymisen myötä tai riittävän isolla kuormalla.
Voidaan listata kolme asiaa, jotka tekevät hiidosta haastavan lajin selälle.
Seuraavat liikkeet on valittu kehittämään neljää seuraavaa ominaisuutta. Ensimmäisenä on alaselän ojennussuuntaisen hallinnan kehittäminen. Tämä tarkoittaa hiihdossa sitä, että esimerkiksi perinteisin potkussa alaselkä ei ojennu, vaan alaselkä pysyy kontrolloituna sekä joustavana.
Toisena on alaselän ja takaketjun voiman ja kuormituskestävyyden kehittämiseen vartalon eteen taivutuksessa. Jefferson Curl on hyvä esimerkkiharjoituksesta, jolla voidaan kehittää takaketjun ja etenkin alaselän voimareserviä. Kuten ensimmäisellä videolla kerroin, hiihdossa tarvitsee voimaa asennossa, jossa tehdään pyöreällä selällä vauhdikas ylävartalon nosto jokaisella työnnöllä.
Kolmantena liike on pallon heitto, jolla rakennetaan voimaa alaselän "jarrujen" eli eksentrisen voiman ja suunnanmuutoskykyä. Neljäntenä harjoituksena on alavatsan voimaharjoitus. Alavatsan voima merkitys hiihdossa on etenkin potkun Maksimivoimaa harjoittelua voi tehdä 1-2 kertaa viikossa lihasryhmää kohden. Nuoren hiihtäjän harjoittelussa, aluksi on hyvä kiinnittää huomiota suoritustekniikoihin ja sen jälkeen alkaa lisätä kuormaa. Nämä harjoitteet on tehty oletuksella, että alaselän liikekontrollissa ei ole puutteita.
Jos sinulla on selkä vaivannut pidempään, suosittelen silloin menemään osaavan fysioterapeutin vastaanotolle. Minä pystyn auttamaan sinua Tampereella Tampellassa, mutta myös ympäri Suomea etävastaanoton avulla. Näistä harjoitteista voi olla sinulle apua, mutta aina on hyvä muistaa, että kuten urheilijat, niin myös vaivatkin ovat yksilöllisiä ja nämä harjoitteet eivät välttämättä toimi kaikille.
Toinen tärkeä huomioon otettava asia on annostelu. Esimerkiksi Alavatsan voima -liikettä ei kannata tehdä kuin 1-2 kertaa viikossa ja toistoissa voi käyttää esimerkkinä Nordic Hamstring protokollaa.
| Viikko | Harj./viikko | Sarjat | Toistot |
| 1 | 1 | 2 | 5 |
| 2 | 2 | 2 | 6 |
| 3 | 2 | 3 | 6 |
| 4 | 2 | 3 | 6-8 |
| 5 | 2 | 3 | 8-10 |
| 6-13 | 2 | 3 | 8-10 |
Lähde: The American Journall of Sport Medicine 2015
Olen hiihtänyt kilpaa SM-tasolla 20-vuotiaaksia asti. Joten hiihto on lajina minulle hyvin tuttu. Nykyään olen fysioterapeutti ja Proxima Finlandin toinen perustaja. Autan päivittäin kuntoilijoita ja urheilijoita kuntoutumaan, harjoittelemaan terveenä ja kohti parempia suorituksia!
Opiskelujen loppuvaiheessa kärsin itse välilevyn pullistumasta. Joten selkävaivat ovat minulle sitä kautta tuttuja. Sen jälkeen olen kuitenkin pystynyt samaan selkäni kivuttomaksi ja toiminta kykyni takaisin. Muistan jo omista aktiivihiihtoajoista, että välillä selkäni kipeytyi. Silloin en tiennyt, että asialle olisi voinut tehdä jotain. Nyt osaan autta muita!
Kipu tulee usein alaselkään, kylkien alaosaan, SI-nivelen ja pakaroiden alueelle. Oirekuvauksia tosin on yhtä monta kuin on selkäkipuisia pyöräilijöitäkin. Selkäkipu on usein hyvälaatuinen, mikä tarkoittaa sitä, että panostamalla harjoittelun monipuolisuuteen ja palautumiseen kivut voi jättää taakse.
Polkupyöräilyn lajikirjo on hyvin laaja ja polkupyöräilyssä lajityypilliset ominaisuuden vaikuttavat myös rasitusvammojen yleisyyteen. Yleisimmät syyt, jotka vaikuttavat rasitusvammojen yleisyyteen ovat:
Pyöräilylajeissa, joissa ajoasennon aerodynamisuus on tärkeä, on ylävartalon kallistuskulma suuri. Maantiepyöräilyssä ajoasento on staattinen ja harjoitukset pitkiä. Rasitusvammojen ennaltaehkäisyssä on tärkeää maltillisesti lisätä harjoitusmääriä ja pidettävä huolta palautumisesta (linkki ylikuntotekstiin) sinulle uuden tyyppisten harjoitusten jälkeen. Lihasten tasapainon kartoittamisessa mitataan nivelten liikkuvuutta ja lihasten venyvyyttä. Etenkin pitkät harjoitukset jäykistävät kehoa ja niiden jälkeen kannattaa käydä 10-15minuutin juoksu lenkillä herättelemässä verenkiertoa ja nivelten liikelaajuuksia.
Maastopyöräilyssä ja etenkin alamäkipyöräilyssä kehon on toimittavana osana vaimennusta yhdessä pyörän kanssa. Hypyistä alastulot, kivikkojen läpi ajaminen ja mutkissa nopeuden ylläpitäminen vaatii etenkin lantion alueen lihasten hyvää liikkuvuutta, liikkeen hallintaa ja voimaa. Ylämäkeen ajaminen muuttaa ylävartalon kallistuskulmaa entistä pienemmäksi. Lisäksi ylämäissä alaraajojen kautta selkään kohdistuva vääntö ja teho kasvavat. SIksi on tärkeä opetella käyttämään vaihteita hyvin ja pitää tarpeeksi tiheä frekvrenssi (myös termit polkunopeus tai kadenssi). Suositeltu polkunopeus on 80-120 kierrosta minuutissa (rpm). Suurinosa salien kuntopyöristä ja osassa polkypyörätietokoneista on ominaisuus, joka mittaa polkimen kierroksia. Sopivan frekvenssin ylläpitämikseksi on hyvä opetella käyttämään vaihteita sujuvasti. Ylisuurella vaihteella ja hitaalla frekvenssillä tarvitsee tuottaa enemmän tehoa polkimiin ja vääntö selkään kasvaa.
Pyöräilijän selkäkipu alkaa usein vähitellen ja siihen liittyy harjoitusmäärien ja -tehojen kasvu. Alaselkä kipeytyy etenkin pidemmän kovatehoisen harjoituksen jälkeen tai sen loppupuolella. Mekanismi kivun taustalla on alaselän, lantion ja jalkojen liikemallien muutos. Väsymys aiheuttaa sekä pääasiallisten liikettä tekevien, että liikettä tukevien lihasten toiminnassa.
Mitä seuraa lihasten kiristymisestä ja lihastoimintaketjujen lyhentymisestä? Tarkastellaanpa pyöräilijän asentoa.
Pyöräilyasennossa kannattaa kiinnittää huomiota lonkan ja lantion kulmaan. Mitä etukumarampiasento, sitä enemmän asento vaatii liikkuvuutta pyöräilijältä. Lonkan liikkuvuus korostuu polkimen ollessa ylä- ja ala-asennossa. Polkimen yläosassa pakaralihaksen ja polkimen alaosassa takareiden venyvyys ovat ratkaisevia ominaisuuksia alkaako selkä oireilmaan.
Oireet ovat usein yksilöllisiä, mutta usein löytyy monia yhtäläisyyksiä. Yksilölliset harjoitteet ja ohjeet voin antaa vain vastaanotollani. Tekstin alkupuolella kirjoitin, että oireet alkavat usein harjoitusmäärien ja -tehon kasvaessa, eli oireet liittyvät väsymykseen. Itse voit kuitenkin ihan ensimmäiseksi tarkastella omaa harjoitteluasi ja testata, mistä kaikesta harjoittelusi koostuu. Testaa onko harjoittelusi tarpeeksi monipuolista:
Huomasit varmaan, että harjoittelun tasapainoa voi tarkastella aika monesta eri näkökulmasta. Mutta mistä voisi tehdä toisin pyöräillessä ja mitä silloin voi tarkastella?
Omasta pyöräily tekniikasta voi tarkastella lantion asentoa ja kuinka paljon lantio heiluu puolelta toiselle ja kuinka paljon selkä pyöristyy jalan painaessa poljinta alas.
Video hallitusta asennosta ja lantion keinumisesta ja alaselän pettämisestä ja jäykkä selkä.
Videolla näkyy ensiksi, miten asento pysyy hallittuna rennosti ja seuravaksi ,miten lantio pääsee heilumaan puolelta toiselle. Todennäköisesti sinulla on jo selkä hieman kipeä, jos lantio pääsee vatkaamaan. Mutta jos lantio pysyy hyvin paikallaan kannattaa vielä tunnustella omien vatsalihasten arkuutta painamalla kyljistä ja vatsalihasten alueelta. Jos tunnet lihasten kiinnityskohdissa selvää arkuutta joutuvat vatsalihaksesi vähän turhan kovalle ylävartalo todennäköisesti on enemmänkin pökkelö, kuin hallittu kokonaisuus. Tämä tarkoittaa sitä, että joudut pinnallisilla lihaksilla jäykistämään keskivartaloa, että se kestää jaloista tulevan väännön. Todennäköisesti lonkankoukistajat, syvät vatsalihakset ja lonkan alueen hallinnassa ja aktivoitumisessa on puutteita, mitkä on hyvä tarkastaa vastaanotolla. Asia voidaan korjata yksinkertaisilla kehonhallinta harjoituksilla. Hieronnalla ja manuaalisella käsittelyllä voidaan auttaa liikeratoja palautumaan ja saada myös lisää tehokkuutta harjoitteisiin.
Testi 1: Kuvaa liike sivulta. Käy selinmakuulle ja molemmat jalat suorana. Nosta vasen jalka koukkuun ja nosta oikeaa jalkaa suorana ylös taivuttamalla lonkasta/ venytä takareittä. Mittaa lonkan kulma kuvasta. Tee sama vasemmalle jalalle. Seuraavaksi ota kuva ajoasennostasi ja vertaa lonkan kulmaa ajoasento vs. venytys. Venytyksen kulma tulisi olla pienempi (jalan nousta ylemmäksi) kuin ajoasento kuvassa.
Testi 2: Kuvaa liike sivulta. Seisoma-asennossa nosta toinen jalka ylös ja yhden jalan kyykky. Pyri pitämään selkä mahdollisimman pitkään mahdollisimman suorana. Ota still-kuva kohdasta, jolloin alaselkä alkaa pyöristyä. Vertaa asentoa pyöräilyasentoosi.
Harrastukset:
Juoksu, hiihto ja pyöräily
Muita Artun kirjoittamia blogitekstejä:
Välilevyn pullistuma alaselässä
Selkäkipu täyttää pään - Artun tarina selkäkivusta
Laitahan Proxima Finlandin Facebook ja Instgram seurantaan. Luvassa on lisää pyöräilyaiheisia blogitekstejä.
Vauhdikkaita kilometrejä!
http://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/132898/Niskanen_Vilma.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Välilevyn pullistuma on yksi alaselkäkivun aiheuttajista. Välilevyn pullistuman kuntoutumisennuste on erittäin hyvä, vaikka alkuvaiheessa oireet voivat olla haastavia.
Selkäkivun syynä on usein välilevyn pullistuma ja vaivana se invalidisoi nopeasti ja oireet voivat olla hyvin kivuliaita. Välilevyn pullistumassa ennusteet ovat kuitenkin hyvät ja yhä useampi välilevyn pullistuma hoidetaan konservatiivisesti eli fysioterapialla. Leikkaukseen päädytään vakavien selkäoireiden kohdalla, joita ovat pitkäaikainen voimakas kipu ja niin kutsuttu ratsupaikkaoireyhtymä eli kyvyttömyys pidättää virtsaa ja ulostetta.
Usein välilevyn pullistumat syntyvät pitkäaikaisen yksipuolisen kuormituksen seurauksena. Välilevyn pullistumassa (välilevytyrä) välilevyn rakenne heikentyy ja antaa periksi paineen ja kuormituksen seurauksena. Monesti selkäkivun selkeämmät oireet alkavat yllättäen, vaikka selkäkivun syyt olisivat olleet olemassa jo pidemmän aikaa. Viitteitä mahdollisista tulevista selkäoireista voidaan havaita fysioterapeuttisilla testauksilla.
Välilevyn pullistumassa välilevystä pursuaa kuplamainen uloke ja joka painautuu vasten läheisiä kudoksia heikentäen niiden aineenvaihduntaa. Välilevyn pullistumassa on useita kivun aiheuttajia. Kipua syntyy mekaanisesta paineesta ja aineenvaihdunnan heikkenemisen seurauksena solut kärsivät hapenpuutteesta, jolloin puhutaan iskeemisestä kivusta.
Välilevy voi myös revetä, jolloin välilevyn sisällä oleva erittäin hapan geelimäinen aines (nucleus pulposus) leviää lähialueelle aiheuttaen voimakkaan kemiallisen ärsykkeen ja tulehdusreaktion. Oireet voivat jatkua voimakkaina useiden viikkojen ajan. Voimakkaimmat kivut helpottavat yleensä, kun välilevy on tyhjentynyt nesteestä.
Välilevynpullistumalle on tyypillistä, että pystyasento pahentaa oireita. Seisoma- ja istuma-asennossa välilevyihin kohdistuva paine kasvaa, mikä aiheuttaa pullistuman suurentumisen. Lisäksi vartalon taivuttelu eri suuntiin lisää painetta välilevyissä ja saattaa provosoida oireita. Oireet voivat tuntua ristiselässä, SI-nivelen alueella tai säteillä pakaraa pitkin reiteen, sääreen ja jalkapöytään asti. Nikamaväli, jossa välilevyn pullistuma sijaitsee, vaikuttaa siihen missä oireita ilmenee.
Iskiasoireet ovat tyypillisiä välilevyn pullistumassa, mutta oireita voi tulla myös etureiden ja lähentäjien alueelle. Iskiasoireissa syy ei välttämättä ole itse iskiashermossa, vaan jokin rakenne kuten välilevyn pullistuma, kireä lihas tai liikkeen hallinnan ongelmat aiheuttavat iskiashermon ärsytystä.
Iskiashermon testi tehdään, jotta voidaan erotella onko hermoperäisiä oireita vai ei. Lisäksi testi on hyvä tehdä molemmille puolille, jotta saadaa selville mahdolliset puolierot ja pystytään seuraamaan ns. terveen ja kipeän puolen välistä eroa.
Selkäkivun pitkittyessä kivun syyn selvittäminen vaikeutuu. Kipu voi vaikuttaa kävely-, seisoma- ja istuma-asentoon. Muutokset kehon toiminnassa kuormittavat kehoa uudella tavalla, johon se ei ole tottunut. Kivun pitkittyessä ja kroonistuessa ja voi tulla esiin sekundäärisiä oireita. Esimerkiksi sinulla on välilevynpullistuma, joka säteilee oikealle pakaraan, takareiteen ja pohkeeseen. Tämä aiheuttaa kehontoiminnassa muutoksia niin, että muutamassa viikossa alkaa kipeymään vasemmalta pohje ja SI-nivelen alue. Nämä uudet oireet johtuvat kivusta, eikä siitä mikä on aiheuttanut alkuperäisen kivun. Lue fysioterapeuttimme Artun tarina hänen välilevyn pullistumasta.
Välilevyn pullistumaan liittyvässä pitkittyneessä alaselkäkivussa itse välilevyn on todennäköisesti parantunut. Kehomme toimii niin, että se poistaa tai "syö" välilevypullistuman. Se ei aina tarkoita sitä, ettei oireita olisi. Vaikka itse pullistuma on pois, on todennäköisesti liikemalli tai alaseläntoiminnassa oleva häiriö, joka on aiheuttanut ensimmäisen välilevyn pullistuman, edelleen mukana liikkumisessasi.
Noidannuolityyppinen alaselkäkipu on hyvin yleinen ja johtuu usein jonkin alaselässä kipua aistivan rakenteen vauriosta. Noidannuolessa kivun aiheuttaja voi olla välilevyssä, nivelissä tai lihaksissa. Noidannuolelle on tyypillistä, että liike provosoi kipua ja voi säteillä pakaroihin ja reisiin. Noidannuolityyppistä kipua ei ole tarpeellista kuvata alkuvaiheessa. Jos kipu pitkittyy yli 4 viikon, voi röntgenkuvaus olla tarpeellinen. Termillä “noidannuoli” kuvataan oiretta, eikä se suoraan kerro kivun aiheuttajasta.
Vakava selkäkipu on suhteellisen harvinainen, mutta on hyvä tietää, milloin tarvitsee mennä mahdollisimman nopeasti lääkäriin. Vakavalle selkäkivulle on tyypillistä asteittain voimistuva selkäkipu, joka vaivaa myös levossa. Alaraajojen voimakas puutuminen, merkittävä lihasheikkous tai ratsupaikkaoireet ovat merkkejä vakavasta selkäkivusta. Sen aiheuttajana on usein tulehdus, kasvain tai murtuma, joihin saattaa usein liittyä yleiskunnon heikkenemistä. Myös nopea painon putoaminen on merkki vakavasta selkäkivusta. Onneksi vakavat selkäkivut ovat harvinaisia.
Yleinen hoitosuositus on, että selkää ei kuvata ellei esiinny vakavan selkäkivun oireita tai pitkittynyttä kipua. Se, milloin pääset pitkittyneen selkäkivun kanssa magneettikuvaan, vaihtelee suuresti ympäri Suomea. Syy, miksi selkää ei kuvata on se, että magneettikuvista tulevat löydökset eivät juurikaan muuta hoitoa. Ensisijaisena hoitona on konservatiivinen hoito, eli fysioterapia.
Kovan kivun takia voi joutua hetken aikaa olemaan levossa, mutta sitä ei suositella selkäkivun hoitokeinoksi. Suositukset ohjeistavat lähtemään liikkeelle ja palaamaan arjen askareisiin niin normaalisti kuin mahdollista. Kevyttä liikuntaa voi harrastaa heti, kun se on mahdollista. Jos selkäkipusi on pitkittynyt, suosittelen hakeutumaan fysioterapeutin vastaanotolle. Fysioterapeutti voi myös arvioida, onko alaselän kuvaaminen tarpeellista ja voi tarvittaessa ohjata lääkärin konsultaatioon.
Tärkeää on opetella tunnistamaan, mikä kipua aiheuttaa. Akuutissa vaiheessa selkäkipu voi provosoitua viiden minuutin kävelystä lähikauppaan ja takaisin. Toisilla selkäkivun voi aiheuttaa pitkään paikallaan seisominen, esimerkiksi työpäivän aikana. Kivun aiheuttajan tunnistaminen voi monesti olla hyvinkin haastavaa. Fysioterapeutti voi auttaa sinua hallitsemaan kipua provosoivia tekijöitä. Tärkeintä kuitenkin on, että opit kuuntelemaan kehoasi ja opit myös toimimaan sen mukaisesti. Selkäkivuista kuntoutumisessa tarvitset ennen kaikkea malttia. Matkan varrella eteen voi tulla huonompia päiviä, jolloin on hyvä tehdä harjoituksia, jotka eivät pahenna kipua. Näiden oppimisessa voimme käyttää mm. kipupäiväkirjaa.
Välilevyn pullistuman kanssa ei kannata jäädä yksin. Jos selkäkipusi oireilee satunnaisesti, on se merkki siitä, että selkäkivun hallinta ei ole ihan kunnossa. Jos selkäkipu ja välilevynpullistuma lamauttaa estää tekemistä vaatii se kuntouttamista. Autan sinua pääsemään eroon selkäkivusta!
Fysioterapeutti ja yrittäjä
Olen lisäkouluttautunut mm. kipu- ja urheilufysioterapiaan.
arttu@proximafinland.fi
Lähteet:
Alaselkäkipu (online). Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Fysiatriyhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2017 (viitattu 21.11.2017). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi
Saarelma, O. 2017. Iskias, välilevytyrä, välilevyn pullistuma. Terveyskirjasto. Kustannusyhtiö Duodecim.
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00236
Koistinen, Airaksinen, Grönlannin, Kangas, Kouri, Leminen, Lindgren, Mänttäri, Paatelainen, Pohjolainen, Siitonen ja Tapanainen. 2005. Selänrakenne, toiminta ja kuntoutus. VK-KUSTANNUS / Gummerus Kirjapaino Oy
Tunninen, M. 2010. Selkäkipujen tutkimus. Fysiatria.net. Fysioatrian erikoislääkäri. http://fysiatria.net/etusivu/artikkelit/selkakipujen-tutkimus/
© 2026
