Kipua joka askeleella, seisominenkin sattuu. Kuulostaako tutulta? Jalkateräkipu on yleinen vaiva, joka voi rajoittaa jokapäiväistä elämää merkittävästi. Lue, miten voit itse hoitaa yleisimpiä jalkaterän alueen vaivoja kuten vaivaisenluuta, vasaravarpaita ja lattajalkaa, ja missä vaiheessa olisi syytä kääntyä ammattilaisen puoleen.
Jalkaterä toimii jalustana, iskunvaimentimena ja tukipisteenä koko kehollemme. Kävellessä, juostessa ja hypätessä jalkaterään kohdistuvat voimat voivat olla moninkertaisesti kehonpainomme verran. Tästä syystä pienetkin muutokset alueen toiminnassa voivat johtaa erilaisiin vaivoihin ja kiputiloihin, joko jalkaterän alueella tai muualla kehossa. Pitkään jatkuessaan ongelmat alkavat näkyä jalkaterän rakenteessa. Vaivaisenluu, vasaravarvas ja lattajalkaisuus ovat tyypillisiä esimerkkejä jalkaterän alueen pitkään jatkuneesta ongelmatilasta.
Jalkaterän alueen rakenne ja toiminta on varsin monimutkaista. Jalkaterän alueella on 26 luuta, 33 niveltä, lihaksia ja jänteitä useana kerroksia ja vielä näiden päälle hermostolliset rakenteet. Jalkaterällä on useita tehtäviä tilanteen mukaan. Se voi olla vakaa tukipilari esimerkiksi seistessä, liikkuessa tarpeen mukaan joko jäykkä tai joustava, se mukautuu alustaan, tuottaa aisti-informaatiota alustasta, osallistuu tasapainon säätelyyn sekä lataa elastista energiaa ponnistukseen kävellessä, juostessa ja hypätessä. Kaiken tämän toiminnan perustana on hyvin toimiva jalkaterän 'core' eli pienet lihakset, jotka aktivoituvat joka askeleella ilman että itse tiedostamme sitä.
Kuitenkin passivoimme tätä aluetta jatkuvasti - jäykkäpohjaiset kengät, liikkumattomuus, ja liikkuminen ylipäänsä kengät jalassa saa aikaan sen, että unohdamme kuinka käyttää näitä lihaksia. Kun yhtälöön lisätään esimerkiksi urheilulaji jossa jalkoihin kohdistuu iskutusta, työ joka sisältää seisoskelua, kävelyä tai painavien tavaroiden nostelua, ylipaino, ikääntyminen, liian tiukat tai vääränmalliset jalkineet niin resepti jalkaterän alueen vaivoille on valmis.
Jalkaterän alueen vaivat alkavat tyypillisesti paikallisena oireiluna, mutta pidempään jatkuessaan oireita voi tulla laajemminkin koko alaraajan, lantion tai selän alueelle. Tai päinvastoin, kipu esimerkiksi polven tai säären alueella voi aiheuttaa kompensaatiokeinoja ja oireilua jalkaterän alueella. Jalkaterävaivat voivat rajoittaa elämää yllättävän paljon, kun jokainen askel ja seisominenkin sattuu.
Vaivaisenluu muodostuu, kun isovarvas kääntyy tyvinivelestään adduktioon eli kohti muita varpaita. Tyypillisiä oireita ovat isovarpaan päkiänivelen kipeytyminen seistessä ja kävellessä sekä päkiänivelen syrjän hiertymät ja känsöittyminen. Isovarpaan kääntyminen myös muuttaa jalkaterän, nilkan ja koko alaraajan toimintaa.
Vaivaisenluun muodostumiseen vaikuttavia tekijöitä ovat isovarpaan loitontajalihaksen heikkous, korkokenkien tai kärjestä liian ahtaiden kenkien käyttö sekä lattajalkaisuus. Vaivaisenluu (kuten myös lattajalkaisuus) on naisilla selvästi yleisempää kuin miehillä.
Lattajalkaisuudessa jalkaterä on menettänyt ryhtinsä siten että jalkaterän sisäsyrjä painuu alas. Lisäksi jalkaterän ja koko alaraajan toiminta muuttuu. Syitä lattajalkaisuuteen ovat perintotekijät, yliliikkuvuus, jalkaterän alueen lihaksiston, erityisesti takimmainen säärilihaksen heikkous, sekä tietyt perussairaudet kuten diabetes. Ylipaino ja nilkan/jalkaterän alueen vammat voivat myös olla lattajalkaisuuteen taustalla. Joillain ihmisillä on luonnostaan lattajalka eikä se aiheuta minkäänlaisia oireita. Harvinaisemmissa tapauksissa kyseessä on ns. jäykkä lattajalka. Tyypillisimmin lattajalkaisuudesta aiheutuu oireita muualle kuin jalkaterän alueelle, esimerkiksi polveen tai alaselkään johtuen lattajalkaisuuden aiheuttamista muutoksista alaraajalinjauksessa.
Vasaravarvas muodostuu, kun 2.-4. varpaiden päkiänivel yliojentuu, tyvinivel koukistuu ja kärkinivel yliojentuu. Vasaravarpaisuudesta on myös muita variaatioita. Niin sanottu koukkuvarvas muodostuu kun myös kärkinivel koukistuu ja varpaan kärki osuu alustaan.
Syitä vasaravarpaisuuteen ovat usein varpaiden ojentajalihasten heikkous sekä yleinen jalkaterän lihaksiston passiivisuus. Myös korkokenkien käyttö tai liian ahtaiden kenkien ja sukkien käyttö altistaa vasaravarpaisuudelle. Oireita ovat usein päkiänivelen arkuus seistessä ja kävellessä, hiertymät ja känsät sekä varpaan päällä sen hangatessa kenkään että varpaan kärjessä sen osuessa alustaan joka askeleella. Myös kynsien paksuuntuminen on tyypillinen oire. Vasaravarpaisuutta esiintyy usein vaivaisenluun yhteydessä.
Muita tyypillisiä jalkaterän alueen vaivoja ovat muun muassa plantaarifaskiitti, josta kollega Arttu on jo kirjoittanut täällä, hallux limitus, Mortonin neurooma sekä nivelrikko. Myös nivelreuma, diabetes ja tietyt neurologiset sairaudet voivat aiheuttaa oireita jalkaterän alueella.
Oireiden taustalla ei aina ole edellä kuvattujen tilanteiden kaltainen helposti nähtävillä oleva muutos jalkaterässä, vaan toimintahäiriö joka näkyy ainoastaan jalkaa kuormittaessa, esimerkiksi kävellessä tai juostessa. Aktiivisella ihmisellä pienetkin muutokset jalkaterän alueen toiminnassa voivat aiheuttaa rasitusperäistä kipua liikkuessa. Toisaalta taas esimerkiksi lattajalkaisuus on joillekin luontainen ominaisuus, eikä aiheuta minkäänlaisia vaivoja liikkuessa. “Normaalin” jalkaterän mallin määrittäminen onkin mahdotonta johtuen lukuisista siihen vaikuttavista tekijöistä.
Parasta mitä voit tehdä jalkaterävaivojen hoitamiseksi ja ennaltaehkäisemiseksi on aloittaa jalkaterän lihaksiston aktivointi ja vahvistaminen. Monille on tuttua keskivartalon core- harjoittelu eli 'syvien lihasten' aktivointi ja harjoitteet kuten lankutus. Jalkaterään pätee samat periaatteet, oleellista olisi saada alueen syvät lihakset eli jalkaterän 'core' toimimaan. Tässä muutama vinkki harjoitteista joilla pääset alkuun. Nämä harjoitteet toimivat samalla hyvänä testinä, onko jalkaterän lihaksissasi 'sähköt päällä' vai ei!
Jos harjoitteet tuntuivat vaikeilta tai mahdottomilta niin älä huoli - jatka harjoittelua niin ne kyllä alkavat sujua. Alkuun voit avustaa asettamalla esimerkiksi käden tai vastakkaisen jalan niiden varpaiden päälle jotka haluat pysyvän maassa. Voit myös ohjata kädellä jalkaterän/varpaat haluttuun loppuasentoon, jonka jälkeen lasket otteen hitaasti pois ja koetat pitää asennon hetken aikaa. Harjoitus tekee mestarin!
Muita tärkeitä keinoja jalkaterävaivojen hoitoon ja ennaltaehkäisyyn ovat hyvälaatuisten, mukavien ja riittävän tilavien kenkien käyttö, puristavien sukkien käytön välttäminen sekä perussairauksista ja yleiskunnosta huolehtiminen. Kireitä jänteitä esimerkiksi vasaravarpaisuuden yhteydessä voi omatoimisesti venytellä ja hieroa. Myös paljain jaloin liikkuminen vahvistaa jalkaterän lihaksistoa, mutta mikäli vasta aloitat paljasjalkailun niin malttia tarvitaan etteivät jalat rasitu liikaa.
Mikäli sinulla on ollut pidempään vaivoja eikä omatoiminen jumppailu auta, kannattaa kääntyä ammattilaisen puoleen. Fysioterapiassa tutkitaan jalkaterän rakenne ja kunto, analysoidaan alaraajan toimintaa liikkuessa ja erilaisin testein, hoidetaan aluetta esimerkiksi mobilisoimalla, passiivisilla venytyksillä ja tarvittaessa teippauksilla sekä ohjataan tarvittavat itsehoitokeinot- ja harjoitteet. Vaikeissa tapauksissa saatetaan tarvita yksilöllisiä pohjallisia, varpaiden oikaisijoita tai muita ortooseja, joita saa esimerkiksi apuvälineliikkeistä ja apteekeista. Känsien ja kynsien hoidossa kannattaa kääntyä jalkahoitajan puoleen. Leikkaus on viimeinen vaihtoehto esimerkiksi vaikeissa vaivaisenluu- tapauksissa, kun itsehoitokeinot on jo kokeiltu ja kipu on niin voimakasta ja pitkään jatkunutta että se rajoittaa liikkumista merkittävästi.
Keveitä askeleita toivottelee,
Joel Jokinen
Fysioterapeutti
Ammattivalmentaja
Lähteet:
Carr, J., Yang, S. & Lather, L. 2016. Pediatric Pes Planus: A State-of-the-Art Review
Erol, K., Karahan A. & Kaydok, E. 2015. An Important Cause of Pes Planus: The Posterior Tibial Tendon Dysfunction
Käypä hoito 2016. Vasaravarpaiden ehkäisy ja hoito.
Käypä hoito 2016. Vaivaisenluun ehkäisy ja hoito
McKeon, O., Hertel, J., Bramble, D. & Davis, I. 2014. The foot core system: A new paradigm for understanding intrinsic foot muscle function