Nokian KrP nosti mestaruuskannua pitkän odotuksen jälkeen kauden 25-26 päätteeksi. Fysioterapeuttina tämä oli minun kolmas kausi joukkueen kanssa. Tässä kirjoituksessa haluan tuoda näkyviin asioita, joita on rasituvammojen taustalla sekä sitä mitä fysioterapeuttien pitäisi pystyä tekemään ja tuomaan mukaan ollessaan mukana urheilussa ja seuratoiminnassa. Fysioterapeutin tehtävä urheilussa on opettaa pelaajia, valmentajia ja organisaatiota tekemään järkeviä valintoja suorituskyvyn kehittämiseksi sekä vammojen ennaltaekäisemiseksi.
Kaikki lähtee kokonaiskuormituksesta - Joukkueen valmentamisessa haasteliseksi kokonaiskuormituksen seuraamisen tekee se, että joukkueessa on 20-30 pelaajaa, joille sama on harjoitus voi olla erilainen harjoitusvaikutukseltaan. Lisäksi jokaisella urheilijalla on oma arki, perhe- ja työelämä. Yksi saattaa olla suorittaa armeijaa kauden kauden aikana, toinen suorittaa yliopistotutkintoa, kolmas on varastolla töissä ja neljäs pystyy keskittymäään täysipäiväisesti salibandyyn.
Jotta rasitusvammoja pystytään ennaltaehkäisemään, vaatii se asian priorisointia laji- ja fysiikkavalmennukselta. Tänä vuonna kuormituksenseurantajärjestelmät, sekä fysiikka- ja lajivalmennuksen kommunikointi tämän asian kanssa otti tänä vuonna selkeän harppauksen eteenpäin. Pelaajat olivat kauden parhaassa kunnossa pudotuspelien alla. Kauden aikana rohkeus keventää harjoittelua tietyissä kohdissa, jotta myöhemmin voidaan harjoitella ja pelata tehokkaammin. Pelaajilla on itsellä iso vastuu myös kuormituksen seuraamisessa, koska hän on ainut, jolla on kokonaiskäsitys omasta arjesta ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Pelaajan omasta roolista enemmän kirjoituksen myöhemmässä kappaleessa.
Kuormituksen seuraaminen vaatii mittareita, niiden seuraamista, analysointia sekä muutosten tekemistä niiden mukaan sekä konsensusta ja prosesseja siitä, miten kuormitusta ja palautumista halutaan seurata. Tämän avulla rasitusvammoihin pystytään tarttumaan ajoissa kiinni, joilloin tarvittava kevennys- ja/tai kuntoutusjakso on lyhyempi sekä urheilija pystyy olemaan harjoittelussa enemmän mukana. Tästä erityinen kunniamaininta Jarmo Härmälle ja Eeli Haloselle!
Urheiluvammat voidaan jakaa kahteen ryhmään. Ensimmäinen on urheiluvammat, joihin liittyy kontakti. Esimerkiksi taklaus, jonka seurauksena lentää laitaan tai hallin seinää vasten. Kontaktin seurauksena tulee ruhjevamma käsiin tai käsivarsiin. Tai vastustajan pelaaja juoksee maalin edestä tavoittelemaan maalin takana olevaan palloa. Matkalla hän osuu polvellaan maalivahtia päähän. Näitä vammoja ei voi suoraan ennalta ehkäistä, mutta urheiljan yleinen voimataso, ravinnon ja levon tasapaino, ym. vaikuttaa siihen miten urheilija palautuu tällaisesta vammasta, sekä kuinka suuri riski vamman jälkeen on rasitusperäisiin vammoihin kyseisellä vamma-alueella.
Toinen ryhmä on rasitusperäiset vammat, joita voidaan ennaltaehkäistä hyvin tehokkaasti. Meillä KrP:ssä on tälle kaudelle, otettu seurattavaksi tietty lihaskunnon testipatteristo. Testitstö on laadittu lajin ja fysiikkaharjoittelun vaatimuksia ajatellen. Esimerkiksi syvä yhden jalan kyykky on tärkeä osa puolustus ja peittopelaamista, joskus myös hyökkäys pelaamista. Aikaisempien kausien polvivaivoissa yhtenä merkityksellisenä asiana on ollut kyky tuottaa voimaa polven alueella syvästä kyykystä. Tässä tärkeänä mittarina on ollut pistoolikyykky. Ensin kyky tehdä pistoolikyykky ja sen jälkeen riittävä toistomäärä. Muita kokemuksen tuomia omianaisuuksia on esimerkiksi pohkeen, keskivartalon, takareisien ja lonkan alueen voimatasot.
Testistön avulla saadaan kuva koko joukkueesta, ja sen jälkeen voidaan poimia pelaajia tarkempaan yksilölliseen kartoitukseen.
Lihastasapainokartoitus on yksitärkeimmistä työkaluista, joita fysioterapeutilla on. Sen tarkoitus mahdollistaa mahdollisimman paljon laji- ja fysiikkaharjoittelua. Käytännössä lihastasapainokartoitus tarkoittaa yksilöllistä voima-, liikkuvuus- ja kehonhallintatestaamista sekä tutkimista. Lihastasapaino ei ole terminä paras, koska se tarkoittaa paljon muutakin kuin vain lihasten voiman ja toiminnan testaamista ja tutkimista.
Yksi tärkeimmistä tutkittavista asioista on alaraajan liikemallit sekä kyykyn liikemallit. Tämä tarkoittaa esimerkiksi tyyliä ja tekniikkaa juosta, laukoa, liukua tolpalta toisella hyvässä valmiudessa tai kyykistyä ja peittää laukaus. Jos näet pelaajan, joka tekee laukauksen suorilla jaloilla seisten, syy voi olla se, että pelaaja ei pääse, osaa tai ole taitoa mennä kyykkyyn ja sen takia hän käyttää hänelle luontaista ja helppoa tapaa liikkua kentällä. Maalivahdilla nämä voivat näkyä erilaisena tapoina liikkua vasemmalle kuin oikealle. Tällaiset lajisuorituksessa nähtävät puolierot voivat johtua siitä, että palaajalla ei ole riittäviä voima, liikkuvuus tai kehonhallinta ominaisuuksia vaaditun suorituksen tekemiseen tai pelaajalla ei ole liikemallia tai ns. liikestrategiaa tehdä vaadittavaa suoritusta. Tästä hyvä esimerkki on aikaisemmin kirjoittamani blogiteksti Mikko Laakson case.
Toinen tärkeä osa on laajin vaatimat voimatasot. Perusvoimatestauksessa on monesti esimerkiksi kyykyn maksimivoima, joka kuvaa erinomaisesti alaraajojen voiman tuottokykyä, ja erityisesti lonkan ja polven ojennusvoimaa. Mutta onko keskivartalossa tarpeeksi voimaa, jotta voidaan hallita alaraajojen ojennus voimaa? Tämä on tärkeää esimerkiksi alaselkä vaivojen ennalta ehkäisyn kannalta. Entä lonkan loitonnuksen ja lähennyksen voimasuhde? Tai kuinka paljon nilkasta löytyy ojennusvoimaa? Voit tehdä itse testin: Yhdellä jalalla varpaille nousussa F-liigapelaajan olisi hyvä pystyä tekemään 40 toistoa.
Uusimpina lisätyökaluina meillä on ollut kuntoutuksen seurannassa Thermidas-lämpökuvaus sekä nro.one:n VP1-hyppytesti. Näistä on hyvä olla baselinetestit tehtynä ennen kauden alkua. Näiden avulla voidaan myös tarttua puolieroihin jo ennen vammojen ilmaantumista. Tutustu Joona Rantalan tarinaan, mitä häneltä löytyi Thermidas-lämpökuvauksessa.
Pelaaja on ainut, jolla on kokonaiskäsitys häntä itseään koskevasta tilanteesta. Kaikki joukkueessa olevat ammattilaiset ovat vai tukena ja voivat ohjata pelaajaa oikeaan suuntaan. Kuluneella kaudella yksi merkittävistä tekijöistä on ollut monen pelaajan laajempi vastuun ottaminen omasta urheilijuudestaan. Tässä väitän ison ohjausvastuun ja oikean henkisen prosessin aloittamisen olleen kauden alussa meidän psyykkisellä valmentajallamme Henna Hukkasella.
Miten tämä näkyy fysioterapeutin työssä ja tekemisessä? Silloin kun olen aloittanut KRP:ssä ja pelaajat eivät tienneet mitä osaan, enkä todennäköisesti tätä osannut silloin tuoda vielä esiin kaikille, pelaajat tulivat vastaanotolleni siinä vaiheessa, kun harjoittelu tai pelaaminen ei onnistunut jostain syystä. Vaivaa lähettiin selvittämään ja jos kausi oli pitkällä, asiat joita pystyttiin tekemään, olivat rajallisia. Koska kudosten paraneminen vaatii aikaa sekä harjoittelua, jotta ne vahvistuvat. Kun näemme pelaajilla kentällä ollessa teippauksia, on se merkki siitä, että pyrimme hoitamaan kipua, vähentämään kuormitusta tietyiltä kudosrakenteilta tai estämään liikettä kokonaan tiettyyn suuntaan. Tarkoituksena siinä kohtaa on mahdollistaa pelaajaan pelaaminen.
Tärkeä sääntö rasitusvammojen hoidossa on se, että mitä aikaisemmin vaivaan tartutaan, sitä nopeammin vaivasta parannutaan. Pelaajalla on iso vastuu siitä, että tulee vastaanotolle ja näyttämään vaivaa, ennen kuin vaiva pääsee pahenemaan sellaiseksi, että on pakko vähentää kuormitusta merkittävästi. Yksi tärkeä linkki Nokian Krp:ssä on yhteistyö Pihlajalinnan lääkärikeskuksen kanssa, josta tarkemmin alempana tekstissä.
Rasitusvammojen kuntoutusprosessi on tärkeä saada osaksi pelaajan fysiikka- ja lajiharjoittelua. Monesti rasitusvammoissa yksi tärkeä tekijä on pelaajan perusvoimakapasiteetti. Esimerkiksi akillesjännevaivassa vaivassa on tärkeä lisätä pohjelihasten voimaa, etenkin jos siellä on heikkoutta. Urheilijan olisi hyvä pysty tekemään maksimaalista varpaillenousua 2,5x kehonpainoisella kuormalla. Jos tässä on selkeää puutosta, on se hyvin todennäköisesti yksi tärkeä syy vaivan synnylle ja ilmaantumiselle. Tämän takia kehitettävät osa-alueet on saatava osaksi fysiikkaharjoittelua, jotta heikkoa lenkkiä harjoitetaan tarpeeksi kovaa. Määrää urheilijan on helppo tehdä, kun kuntoutusharjoitteet otetaan osaksi alkuverryttelyä ja kivunhoidossa palauttelut ovat tärkeässä roolissa. Se, että pelaaja ymmärtää mistä hänen vaivansa, johtuu ja mitä kaikkea hänen tulee tehdä vaivan paranemiseksi, on tärkeä osa kuntoutuksen motivointia ja vastuun antamista urheilijalle.
Rasitusvammojen hoidon ei pitäisi olla koskaan pelkkien harjoitusliikkeiden tekemistä, vaan tärkeä on selvittää urheilijan kokonaiskuormitusta, onko siinä tullut suuria muutoksia kauden aikana vai ei, ravintoa, unta ja arjen muuta kuormitusta. Näiden tarkoitus on ohjata urheilijaa miettimään omaa urheilijuuttaan, mutta myös välttää pitkittyvien ja toistuvien vaivojen syntymistä.
Turhia sairauspäiviä ja kevennettyjä harjoituspäiviä voidaan vähentää sillä, että ensiapuprosessit ovat tiedossa pelaajilla, he ymmärtävät ensiavun merkityksen pienemmissäkin vaivoissa, sekä hoitopolut ovat selkeitä pelaajille. Nokian KRP:ssä on luotu ensiapuohjeistukset nilkannyrjähdys ja puujalkatilanteisiin sekä aivotärähdykseen.
Yleisimpiä vaivoja salibandyssä on erilaiset nyrjähdykset ja ruhjevammat eli ns. “puujalat”, jotka ovat verenpurkaumia. Ne voivat olla myös lihaksen sisällä. Ne eivät ole vaarallisia, mutta usein ensimmäisten 1–2 viikan aikana erittäin kipeitä. Tässä on tärkeä, että pelaaja osaa itse tulla kertomaan kolhusta, vaikka se ei harjoituksen tai pelin aikana tuntuisi kummoiselta. Yksinkertaisella sidoksella voidaan minimoida lihaskudoksessa oleva verenpurkauma ja vuoto. Jos vaiva hoidetaan alussa kunnolla, voidaan selvitä muutaman päivän lihaskuudella. Jos vaiva ei hoideta, voi seurauksena olla, että vaiva vaikuttaa pelaajan juoksemiseen ja liikkumiseen seuraavan 1–2 viikon ajan. Pudotuspelien aikana yksittäisten pelaajien kyky suoriutua tasollaan ja olla mukana pelissä on joukkueelle tärkeä asia.
Lääkärin arvio ja kuvantamiset kuten magneettikuvaus ovat tärkeitä yhteistyöverkostoja joukkueelle ja minulle myös fysioterapeuttina. Vakavimmissa kiputapauksissa tai jos vaiva alkaa pitkittymään kuntoutuksesta muutoksista huolimatta, on lääkäriyhteistyö tärkeä. Kuvantamisen avulla pystytään selvittämään tarkemmin, missä kudoksessa vaurio on ja tarvitseeko se esimerkiksi selkeämpää tilanteen rauhoittamista. Akuutit vammat, rasitusmurtuma epäilyt ja nivelsidevammojen tarkempi selvittäminen on tärkeää, että pelaaja, valmennus ja hoitava taho pystyy tekemään päätöksiä pelaamisesta.
Tilanne voi olla sellainen, että nilkan nivelsiteessä on vaurio, mutta sillä voi pelata, kun nilkka on teipattu tai tuettu riittävän hyvin. Alaselkä tai lonkan alueen kuormitustilat voivat olla sellaisia, joissa ei ole riskiä äkilliselle pahenemiselle, mutta kivun takia voidaan tarvita lääkärin määräämä tulehduskipulääkitys tilanteen rauhoittamiseksi. Vamman sattuessa on tärkeä, että lääkäriin pääsee nopeasti ja hoitopolkujen käytännöt ovat selkeänä pelaajille, ettei asioita tarvitse alkaa selvittämään silloin, kun jotain on käynyt.
Pelaajalla on halu ja paine pelata. Esimerkiksi Sentterit Show’n jaksossa 53 Joona Rantala ja Nico Salo keskustelevat sairaana ja loukkaantuneena pelaamisesta. Hyppää kohtaan tästä(https://www.youtube.com/watch?v=f10AIoP2rpg&t=2596s). Lähtökohta on se, että pelaaja tekee päätöksen, pystyykö hän pelaamaan vai ei. Sairaana tai pienessä loukkaantumisin tilanteessa pelaajan sekä valmennuksen päätöksen tekoa helpottaa se, että on mahdollisimman paljon tietoa. Esimerkiksi alkukaudesta ei yleensä kannata ottaa turhia riskejä pahemman loukkaantumisen suhteen. Pleijareissa tilanne voi olla toinen. Näihin tilanteisiin on hyvä olla sovittuna, jonkinlaiset linjanvedot valmennuksen kanssa, miten toimitaan.
Pelin aikana tilanne voi olla sellainen, että kipu pysyy hallinnassa, lisätukea ja lisävammat voidaan varmuudella ehkäistä esim. urheiluteippaamisella, voi silloin terveydenalan ammattilaisena sanoa, että peliä voi turvallisesti jatkaa. Toisaalta taas tilanne voi olla se, että ilman lääkärin vastaanottoa ja esim. magneettikuvantamista tietoa luotettavan päätöksen teolle ei ole. Tällöin on viisaampi jättää peli kesken ja välttää turhat riskin pahemmasta vammautumisesta. Joukkueessa tätä helpottaa, jos on laaja rosteri ja pelin sisällä hyvä tilanne, että ollaan johdossa sekä loukkaantuneen pelaajan tilalle voidaan laittaa samantasoinen pelaaja.
Pelkän päätöksen tekemisen pelaajalla voi olla taustalla myös painetta tehdä peliin liittyviä näyttöjä vakiinnuttaakseen paikkaansa pelaavassa kokoonpanossa tai taustalla voi olla aiempaan loukkaantumista ja paluun kohdalla ei halua valittaa pienistä, vaan pystyä tuomaan joukkueelle sitä, mitä on joukkueeseen tullut tekemään. Tämä voi nostaa kynnystä hakeutua vastaanotolle ja tilanteen selvittämistä varten, ennen kuin vaiva pahenee enemmän ja estää taas pelaamista.
Peleistä ja harjoituksista pois jääminen loukkaantumisen takia ei ole koskaan pelaajalle helppo asia. Sitä voi verrata korona-aikana tehtyihin eristämiseen ja kontaktien välttämiseen. Joukkueella on iso sosiaalisen hyvinvoinnin merkitys urheilijalle. Sen takia kuntoutusprosessista on tärkeä luoda mahdollisuus, sekä asettaa tavoitteita siihen, miten voi olla jatkossa parempi pelaaja, eikä vain siihen miten polvi tai alaselkä kuntoutetaan.
Väitän, että salibandy on vielä sen verran nuori laji, että salibandyssä pystyy vielä pärjäämään, vaikka pelaajalla kaikki fyysiset ominaisuudet ole huipputasolla. Nuoren pelaajan ohjaaminen ja motivoiminen vammojen ennaltaehkäisyn pariin tai siitä kiinnostumiseen ei ole helppoa, koska peli ja pelaaminen on monelle se ydin asia. Näissä asioissa on aina oltava näkökulma, miten ne tekevät pelaajasta paremman. Loukkaantuminen monesti herättää ja pakottaa kiinnittämään näihin asioihin huomiota, mutta loukkaantumisen hetkellä on käännettävä katse eteenpäin.
Yllä olevista ajatuksistani keskustelu ensi vuoden joukkueen kanssa tulee olemaan tärkeää. Tänä vuonna saatiin joukkueen sisällä paljon hyviä prosesseja alulle ja niistä myös opittiin ja seuraavalle ryhmänä tarvitsee tehdä vielä analyysit siitä, millainen kokonaispaketti on järkevä ensikaudelle.
Kiitokset kaudesta pelaajille, valmennustiimille; Jarmo Härmä, Jani Lämsä, Toni Läntinen, Santtu Kanerva, Eeli Halonen ja Henna Hukkanen. Lisäksi joukkueen ja seuranjohtoporras Joonatan Salmela ja Mika Myllyniemi sekä Marko Salmela. Erityiskiitokset menevät huoltotiimille Pasi Vainionperälle ja hieroja Aleksi Syväselle. Heidän ansiosta sain enemmän myös keskittyä fysioterapeutin työhön.
© 2026
