Vuoden 1964 Tokion olympialaisten aikaan lanseerattiin ensimmäiset askelmittarit. Mainoskampanjassa esiteltiin askelmittareita terveyttä edistävinä välineinä, kannustaen ihmisiä tavoittelemaan 10 000 päivittäistä askelta. Vuosikymmenien ajan on kiistelty siitä, miksi juuri 10 000 askelta olisi ihanteellinen tavoite - riittäisikö vähempi vai pitäisikö kävellä enemmän. Alkuperäiset askelmittarit olivat yksinkertaisia laitteita, jotka laskivat laitteen heilahduksia, mutta eivät tarjonneet lisätietoa. Askeltavoiteen asetti mainostoimisto, koska sen mielestä 10 000 oli sopivan pyöreä luku, ja japanilainen kirjoitusmerkki, jolla se ilmoitetaan, muistuttaa hiukan kävelevää ihmistä.
Nykyään huippuluokan mittarit ovat melkein laboratoriotasoisia. Ne eivät mittaa pelkästään päivittäisiä askelmääriä, vaan tarjoavat myös tietoa kehon lämpötilasta, ihon sähkönjohtavuudesta, liikkeen nopeudesta, kuljetusta matkasta, sykkeestä ja sykevälivaihtelusta. Mittaustuloksia voidaan täydentää lisätiedoilla, kuten pituus, paino, ikä, sukupuoli ja keskimääräinen askelpituus. Epäsuoraa tietoa, kuten energiankulutusta, unen syvyyttä ja palautumista, voidaan myös arvioida ohjelmistojen avulla.
Tutkimus vuodelta 2022 (Bayerle, ym.) seurasi 129 koehenkilön liikuntaintervention toteutumista. Osallistujat jaettiin kolmeen ryhmään: ensimmäinen sai mittauslaitteet ja henkilökohtaista ohjausta, toinen ryhmä sai älylaitteen, joka antoi palautetta harjoittelun etenemisestä ilman henkilökohtaista ohjausta, ja kolmas ryhmä sai pelkät kirjalliset harjoitteluohjeet ilman älylaitteita tai henkilökohtaista ohjausta. Vuoden seurannan aikana ne, jotka lisäsivät liikuntaansa älylaitteen avulla, näyttivät parantaneen kuntoaan ja säilyttivät aktiivisuustasonsa myös alkuperäisen intervention jälkeen (Bayerle ym., 2022).
Vaikka älylaitteiden mittaustuloksia ei voida pitää erehtymättöminä, ne ovat hyödyllisiä liikunnan lisäämisessä. Niiden etu perinteisiin harjoituspäiväkirjoihin nähden on helppokäyttöisyys. Jos mittaukset tehdään samasta henkilöstä samalla laitteella, niiden mittaustuloksia voidaan pitää luotettavina. Vaikka arviot energiankulutuksesta tai palautumisesta eivät välttämättä ole täysin tarkkoja, saadaan niistä kuitenkin hyödyllistä suuntaa antavaa tietoa. Lähitulevaisuudessa älylaitteet todennäköisesti hyödyntävät tekoälysovelluksia, jotka oppivat käyttäjän liikunta- ja lepoajat, tarkentaen mittausdatan tulkintaa.
Mittaamisessa on kuitenkin myös varjopuolia. Suurin huolenaihe liittyy mittauksen aiheuttamaan kuluttavaan suorittamiseen. Ylirasituksesta kärsiviltä olisikin syytä poistaa askelmittarit ja älykellot, jotta he voisivat vapautua suoritusmentaliteetista ja ennätysten tavoittelusta lepoaikana. Vaikka mittalaitteet ovat hyödyllisiä, on tärkeää tiedostaa, etteivät ne saisi hallita elämäämme.
Toinen huoli koskee terveysdatan käyttöä. Kuka pääsee käsiksi tietoihin kävelystämme, ruokailutottumuksistamme, lajivalinnoistamme ja treenikavereistamme? Kenellä on oikeus tallentaa ja käsitellä näitä tietoja, jotka saattavat paljastaa henkilökohtaisia ja luottamuksellisia asioita? Vaikka terveysdataa voidaan käyttää eettisesti terveellisten elämäntapojen ohjaamiseen, tietosuojasta on huolehdittava tarkasti, etenkin kun toimijat ovat kansainvälisiä ja datan omistajuus voi olla epäselvää.
Yhteenvetona voidaan todeta, että terveystiedon ja liikunta-aktiivisuuden seuraamisesta on hyötyä kuntoilun tavoitteiden saavuttamisessa. Mittalaitteet tuovat esiin sellaista päivittäistä dataa, joka muistinvaraisena unohtuisi helposti. Jos epäilet riittääkö pelkkä mittausdata terveellisten elämäntapojen tueksi voit tarvittaessa kääntyä esimerkiksi fysioterapeutin puoleen, joka osaa auttaa kokonaisuuden hallinnassa ja mittausdatan tulkinnassa.
Lähteet:
Bayerle, P., Kerling, A., Kück, M., Rolff, S., Boeck, H. T., Sundermeier, T., Ensslen, R., Tegtbur, U., Lauenstein, D., Böthig, D., Bara, C., Hanke, A., Terkamp, C., Haverich, A., Stiesch, M., de Zwaan, M., Haufe, S., & Nachbar, L. (2022). Effectiveness of wearable devices as a support strategy for maintaining physical activity after a structured exercise intervention for employees with metabolic syndrome: A randomized controlled trial. BMC Sports Science, Medicine & Rehabilitation, 14(1), 1–10.
Niskahartiaseudun kivut ovat yleisiä. Ne voivat liittyä lihaskireyksiin tai liikerajoituksiin kaularangan fasettinivelissä. Kivut voivat heijastella yläselkään tai yläraajaan. Aina ei ole kyse siitä, että kaularangan rakenteissa olisi jotain vikaa. Toisinaan keho on sopeutunut toistuviin kuormituksiin, kuten esimerkiksi päätetyöskentelyn työasentoon, joka aiheuttaa pitkään jatkuessaan paikallista ylikuormitusta kaularankaa tukeviin lihaksiin.
Kun niska tuntuu kireältä tai kipeytyy. Mikäli tutkittaessa havaitaan selkeitä puolieroja, jäykkyyttä tai yliliikkuvuutta, voidaan manuaalisilla käsittelyillä parantaa rennomman työskentelyasennon ja liikkumisen mahdollisuuksia. Yksin manuaalinen hoito ei ratkaise kaikkea, mutta terapeuttisen harjoittelun osana sen avulla voidaan hahmottaa tilanne paremmin ja valita sopivat harjoitukset löydösten perusteella.
Usein niskakivun syy on lihasperäinen, mutta tuki- ja liikuntaelimistön kivut voivat olla peräisin kaikista kudoksista, joissa on kipuhermopäätteitä. Ei voida siis luoda kuvitteellista asiakasta, jonka kipujen syy tiedetään jo ennalta. Ennen hoitojen aloittamista on tehtävä kliiniset tutkimukset, joiden löydösten perusteella valitaan se mitä tehdään. Joissain tapauksissa, esimerkiksi krooninen kipu, hoidon tavoite voi olla oireen lievittäminen siedettäväksi. Täydellisen terveyden palauttaminen ei ole aina mahdollista, vaikka markkinointimielessä sellainen väite olisi varmasti realistista arvioita parempi.
Usein niskassa tuntuvaa kipua ja jäykkyyttä voidaan kuitenkin helpottaa jo ensimmäisellä käynnillä.
Ennen kaularankaan kohdistuvia hoitoja tehdään ns. turvatestit, joilla varmistetaan, että kaularangan ligamentit ja verisuonet ovat tarpeeksi terveitä, että kaularankaa voidaan käsitellä. Löydökset turvatesteissä ovat erittäin harvinaisia, mutta eivät aivan mahdottomia.
Kaularangan toiminnan häiriöitä voidaan hoitaa pehmytkudoksia hieromalla ja venyttelemällä. Fasettiniveliä on turvallista mobilisoida, koska silloin liikkeet tapahtuvat fysiologisella liikealueella, eli sillä liikelaajuudella, jonka nivelestä voi tuottaa lihastyöllä.
Mikäli kaularangan lihaksissa havaitaan heikkoutta tai kireyttä, voidaan tilannetta helpottaa terapeuttisella harjoittelulla, jonka kesto on yleensä joitain viikkoja. Harjoittelu suunnitellaan lihasvoimatestauksen perusteella. Hoito voi olla myös työergonomian ohjaamista, jos toistuva ongelmallinen kuormitus johtuu siitä.
Niskakipua voidaan helpottaa lisäämällä liikettä siellä, missä liike on vähentynyt ja parantamalla tukea siellä, missä liikettä tapahtuu tarpeettoman paljon.
Nivelten manipulointi on yksi tapa toteuttaa manuaalista tekniikkaa. Myös kaularankaa voidaan joissain tilanteissa manipuloida, eli ”rusautella”, mutta sille on harvoin tarvetta, koska mobilisoinnilla voidaan saavuttaa sama hoitotulos. Terapeutin on manipuloidessa tiedettävä mitä tekee. Itseoppineen niksauttajan käsiin ei kannata kaularankaansa uskoa. Koulutettu ammattilainen, joka osaa arvioida toimenpiteen tarpeellisuuden, ja on tietoinen sen vasta-aiheista, voi tehdä myös manipulaatiohoitoja.
Kaularangan manuaalisen hoidon esteitä ovat:
- Epävakaat (instabiilit) rakenteet
- Rangan alueen infektiot
- Tuberkuloosi
- Luutulehdus (osteomyeliitti)
- Ligamenttien repeämä
- Monitasoinen hermojuuripatologia, huomattavat neurologiset puutosoireet
- Etenevä tai paheneva neurologinen oireisto
- Ylemmän motoneuronin vaurio tai selkäydinvamma
- Osteoporoosi
- Tuore leikkaus tai vamma
- Puuttuva diagnoosi, ellei tiedetä mitä hoidetaan, ei voida hoitaa. Fysioterapeutti ei tee diagnooseja, diagnosointi kuuluu ainoastaan lääkäreille.
Lopuksi pari hyödyllistä linkkiä:
Varaa aikasi fysioterapiaan tästä
Kirjoittajan esittely
Lisätietoa meistä ja palveluistamme
Aikuisten niskakivun Käypä hoito suositus
Spondylolisteesi, eli nikamansiirtymä on vaiva, jonka 2–6 % ihmisistä kohtaa jossain vaiheessa elämäänsä. Luvussa on vaihtelua, koska joskus nikamansiirtymä on oireeton ja moni siirtymä onkin vahinkolöydös. Nikamansiirtymää edeltää ja, siihen liittyy usein nikamankaaren löystyminen, spondylolyysi. Tyypillistä on, että nikamansiirtymä esiintyy lannerangan ja ristiluun välisessä liitoksessa. Siirtymä voi olla muuallakin rangassa. Käytännössä ranka on siirtynyt suhteessa alapuolisiin rakenteisiin ja siirtymän vakavuus luokitellaan lievästä vakavampaan, sen perusteella montako milliä nikamien linjaus on muuttunut.
Vaikka joskus kuulee puhuttavan sijoiltaan menevistä nikamista, joita jotenkin asetellaan paikoilleen, manuaalisilla tekniikoilla se ei ole mahdollista. Selkää tukevat sidekudosrakenteet ovat kuitenkin voimakkaita ja vaikka luinen tuki olisikin vähentynyt, ympäröivien kudosten voima riittää usein pitämään selän melko vakaana. Toisinaan manuaalisilla hoidoilla voidaan lievittää kipua hetkellisesti. Toisinaan se pahentaa kipua. Terapeuttisella harjoittelulla on mahdollista vaikuttaa oireisiin, jos lääkärin arvio on, että selkävaiva hoidetaan fysioterapialla. Maalaisjärjellä voisi ajatella, että nikamien olisi parempi pysyä mahdollisimman tarkasti alkuperäisillä paikoillaan ja kun ne eivät pysykään, se aiheuttaa ymmärrettävästi huolta. Usein nikamien siirtymät ovat kuitenkin melko vakaita ja arki, töineen ja harrastuksineen, saadaan sovitettua tilanteen mukaan.
McNeelyn ym. (2001) tekemän systemaattisen katsauksen mukaan spondylolyysi ja spondylolisteesi liittyvät usein toisiinsa siten, että nikamankaaren höltymä voi kehittyä nikamansiirtymäksi. Useissa tutkimuksissa niitä tarkastellaankin yhdessä. Tilan taustalla saattaa olla perinnöllinen alttius tai jokin vamma, kuten toistuvan ylikuormituksen aiheuttama rasitusmurtuma. Mitä nuoremmalla vaiva todetaan, sitä suuremmalla todennäköisyydellä perimällä on ollut osuus vaivan syntyyn. Sekä spondylolyysi että spondylolisteesi voivat olla sekä vakaita että oireettomia. Ne etenevät harvoin kasvuiän jälkeen. Kolmannen elinvuosikymmenen jälkeen alkaneet oireet saattavat liittyä välilevyjen madaltumiseen, jonka seurauksena rangan kuormituksensieto vähenee ja lanneranka saattaa muuttua epästabiiliksi. Tarkkaa tietoa siitä miksi ja miten tila kehittyy, ei kuitenkaan ole, vaikka joitain sen syntyyn johtavia tekijöitä tunnetaankin.
Fysioterapiassa lääkärin toteaman nikamansiirtymän hoito aloitetaan arvioimalla oireiden vaikutusta päivittäisiin toimintoihin ja kipuoireen voimakkuutta. Akuutissa vaiheessa on syytä rauhoittaa tilanne jättämällä pariksi viikoksi pois liikkeet, jotka ärsyttävät selkää ja aiheuttavat kipua. Alusta asti voidaan harjoitella rangan ja lantion asennonhallintaa. Asentoharjoittelun avulla voidaan vähentää selän kuormitusta. Oireiden hallinnan kannalta on tärkeää harjoittaa myös keskivartalon ja alaraajojen liikehallintaa ja lihasvoimaa.
Vaikka oireiden alkamisen jälkeen toimintaa on sopeutettava siihen mitä keho sillä hetkellä kestää, on mielestäni hyvä lähtökohta ajatella, että toiminta pyritään palauttamaan niin normaaliksi kuin suinkin mahdollista. Sen sijaan, että lueteltaisiin kiellettyjä ja mahdottomia tapoja liikkua ja toimia, voidaan mieluummin pyrkiä parantamaan toimintakykyä ja etsimään vaihtoehtoisia tapoja toimia. Esimerkiksi kuntosaliharrastusta ei ole tarpeen lopettaa, mutta voi olla syytä kuitenkin miettiä millaisia harjoituksia siellä on järkevä tehdä. Selkärangan segmentaalisen liikehallinnan harjoittaminen ja keskivartalon koukistussuunnan harjoitukset on todettu hyviksi tavoiksi palauttaa toimintakykyä ja hillitä kipuoireita. Joissain tapauksissa selkä saattaa tulla säännöllisellä harjoittelulla jopa oireettomaksi.
Moi, olen fysioterapeutti Tapani Kudjoi. Autan sinua mielelläni selkääsi liittyvissä kysymyksissä. Vastaanotolleni pääset varaamalla ajan fysioterapiaan!
McNeely, M. Torance, G. Magee, D. A systematic review of physiotherapy for spondylolysis and spondylolisthesis. Department of Physical Therapy, Faculty of Rehabilitarion Maedicine. University of Alberta, Canada. 2001. (Linkki)
Päänsärky on yleinen vaiva, joka voi aiheutua monesta syystä. Lievä nestehukka, kahvihampaan kolotus, univaje, niskahartiaseudun lihasjännitys, migreenityyppinen särky ja purentaelimiin liittyvä kipu ovat yleisiä syitä päänsärylle. Niiden hoitamiseen on myös erilaisia keinoja, koska kaikki päänsäryt eivät ole samanlaisia. Tässä tekstissä esittelen sinulle, millaisilla keinoilla voit ennaltaehkäistä ja vähentää päänsärkyjä.
Yleisenä neuvona lähes minkä tahansa kivun omahoitoon, oli kyse sitten selkäkivusta, penikkataudista tai päänsärystä, ovat terveyttä edistävät elämäntavat. Päivittäinen kevyt liikunta, riittävä uni, nestetasapainosta huolehtiminen, säännöllinen ateriarytmi ja runsas suojaravintoaineiden saanti voitelevat koneistoa ja luovat elimistöön olosuhteet, joissa keholla on voimavaroja toipua sairauksista ja toimia kivuttomasti. Jos päänsäryt toistuvat usein ja häiritsevät arkea, on hyvä pysähtyä miettimään, onko rasituksesta palautumiselle annettu tarpeeksi aikaa ja onko kalenteri ojennuksessa vai painavatko työt päälle. Entä ravitsemus ja liikunta? Syötkö riittävän usein ja riittävän paljon? Liikutko säännöllisesti ja tauotatko työtäsi?
Ruokapäiväkirja on hyvä työkalu sen selvittämiseen, tuleeko päivän mittaan syötyä tarpeeksi paljon ja tarpeeksi usein ja juotua riittävästi vettä. Särkylääkkeiden syömistä varmuuden vuoksi ei suositella, koska niilläkin on ei-toivottuja sivuvaikutuksia, kuten vatsan ärtyminen. Jos aloittaa päivän maksimiannoksella buranaa, on sitä enää hankala lisätä siinä vaiheessa, kun särkylääke voisi olla oikeasti paikallaan. Särkylääkkeen käyttäminen on ihan sallittua, koska kipua on turha kärsiä, jos se voidaan välttää. Päänsärky ei koskaan johdu siitä, että särkylääkkeitä ei ole syöty tarpeeksi, vaan taustalla on aina joku muu syy, johon kannattaa puuttua.
Jännityspäänsärky on yleinen syy hakeutua hierontaan. Hieronta onkin siihen hyvä ensiapu. Ohimoilla tuntuva päänsärky liittyy usein epäkäslihaksen rasituksiin, kun taas niskalihaksista johtuva särky tuntuu enemmän otsalla ja päälaella. Hieronnalla voidaan lievittää oireita, mutta jos haluat löytää pysyviä ratkaisuja päänsärkyyn, on fysioterapia oikea ratkaisu. Fysioterapiassa ongelmaa ratkotaan myös lihaksia vahvistamalla ja ohjaamalla hartialihasten lepoasentoja. Lihasjännitys johtuu useimmiten siitä, että lihas on joutunut työskentelemään pitkiä aikoja kapasiteettinsa äärirajoilla. Se mikä tuntuu ”jumina” on usein ylirasitusta. Jos tukilihaksissa on heikkoutta, ne kiristyvät ja kireys voi johtaa epäedullisiin kuormituksiin myös ympäröivissä kudoksissa. Tyypillistä on, että esimerkiksi päätetyössä epäkäslihakset ovat koko ajan hiukan venyneet, rintalihakset vähän kireät ja lapaa liikuttavat lihakset ylitöissä, koska ne kannattelevat käsivarsia koko päivän.
Yläselän lihasvoiman harjoittaminen on hyvä keino ratkaista ongelma pysyvästi. Tässä kohden ei tarvitse muistella 1990-luvun steroideilla kasvaneita bodareita, voimaharjoittelu ei tarkoita kehonrakennusta, vaan yksinkertaisimmillaan se on kehon liikemalleja monipuolistavaa kehonhuoltoa, jota voi tehdä käymättä kuntosalilla kertaakaan. Punnerrukset, leuanvedot, kuminauhajumpat ja käsipainotreenit ovat hyviä havainnollistavia esimerkkejä. Kun lihaksella on enemmän kapasiteettia toimia, se kestää myös arjen kuormituksia paremmin.
Migreenitaipumus on perinnöllistä, mutta migreenin syntymekanismia ei vielä täysin tunneta. Migreeni voi ilmetä monella eri tavalla, toisilla siihen liittyy kova päänsärky, jonka aikana kipu voi olla sykkivää. Toisilla migreeniin liittyy pahoinvointia, puutumisia tai näköhäiriö, jota sanotaan auraksi. Kohtauksia voi olla useita viikossa tai niiden väli voi olla useita kuukausia. Stressi saattaa toimia joillain laukaisevana tekijänä, osa kohtauksista liittyy hormonitoimintaan. Migreenikohtaus ei jätä jälkiä aivoihin, se ei ole vaarallinen vaiva, mutta se voi heikentää elämänlaatua. Migreenikohtaus noudattaa usein kaavaa, jossa ennakko-oireita seuraa aura, särkyvaihe ja mahdolliset jälkioireet.
Migreenikohtauksen ennakko-oireita voivat olla muun muassa mielialan vaihtelut, ”aivosumu”, sanojen hakeminen, makeanhimo tai väsyminen. Monet migreenistä kärsivät oppivat tunnistamaan omat ennakko-oireensa ja reagoimaan alkavaan kohtaukseen hyvissä ajoin. Migreenikipuun voi liittyä myös lihassärkyä niskassa, mutta sen ei arvella olevan migreenikohtauksen aiheuttaja vaan osa migreenikohtaukseen liittyvää kipua. Lihaskipu voi olla myös migreenikohtauksen jälkioire, johon moni hakee helpotusta hieronnasta. Rentouttava hieronta saattaa myös vähentää stressiä ja sitä kautta auttaa pitämään oireita aisoissa. Mutta koska ei tiedetä mikä kaikki migreeniä aiheuttaa, ei ole olemassa myöskään sellaista hoitoa, joka kaikilla toimisi varmasti ja aina. Lihaskireyden vähentäminen helpottaa toisinaan oloa migreenikohtauksen jälkeen ja vähentää stressiä, mikä voi joillakin ehkäistä uutta migreenikohtausta. Toisin kuin lihasjännityksestä johtuvaa päänsärkyä, migreeniä on hyvä hoitaa särkylääkkeillä. Lievissä tapauksissa hoidoksi saattaa riittää sopiva annos käsikauppasärkylääkkeitä. Lisätietoa migreenistä ja sen hoidosta saat migreeniyhdistyksen kotisivuilta ja Käypä hoito suosituksista.
Hampaiden yhteen puremista tai yöllistä narskuttelua kutsutaan bruksaukseksi. Sille tyypillisiä oireita ovat väsymisen ja paineen tunne leuoissa ja ohimoilla. Särky on usein toispuoleista ja painottuu aamuihin. Sitä voidaan hoitaa pitämällä yökiskoa, joka muuttaa hiukan purentaa ja saattaa herätellä uudestaan refleksin, joka rentouttaa leukalihakset, kun etuhampaiden kärjet osuvat toisiinsa. Ohimolihakset ovat voimakkaan lihaskalvon sisällä ja niiden ylirasittuminen voi johtaa jopa penikkataudin kaltaisiin ylirasitusoireisiin. Lihasaitiopaine nousee ja aiheuttaa tulehdusta, jota kevyt liike ja lepo helpottavat. Tämä on kuitenkin aika harvinaista. Lievemmät ylirasitukset ovat tavallisempia, niihin voi liittyä jopa ylähampaisiin säteilevää särkyä. Bruksaus paljastuukin usein hammastarkastuksen yhteydessä. Bruksausta voidaan helpottaa purentalihashieronnalla ja TMD-fysioterapialla, jossa tutkitaan miten pitkälle purentaelimiin ja niihin läheisesti yhteydessä oleviin kudoksiin jännitys on levinnyt ja mikä pitää jännityksiä yllä. Purentaelinten toimintahäiriöt saattavat heijastella lapoihin asti ja niihin liittyy toisinaan jopa puutteellinen keskivartalon tuki, joka muuttaa pään ja hartioiden asentoa ja altistaa ylikuormituksille. Esimerkiksi kylkiluunkohottajalihasten ylikireyden selvin oire on joskus pistävä kiputunne lapaluun alareunan vieressä.
Manuaalisten hoitojen ja harjoitusten yhdistelmällä bruksaukseen liittyviä oireita voidaan usein lievittää hyvin nopeasti. Parhaimmillaan tilanne on saatu alle viikossa purettua ja oireet laskettua siedettävälle tasolle.
Autamme sinua löytämään arjessasi ne tekijät, jotka vaikuttavat kipuusi. Autamme ympäri Suomen etänävastaanotolla ja vastaanotollemme voit tulla Tampereelle, Nokialle ja Hämeenkyröön.
Moni tulee hierontaan niskahartiaseudun vaivojen vuoksi, eikä aina ole itsestään selvää ajatella, että vaiva voi olla peräisin myös leuan ja kaulan lihaksista, jotka ovat osa samaa kokonaisuutta. Esimerkiksi päänsärky on purentalihasten ylimääräisen jännityksen tyypillinen oire. Jännitysniskaa hoidettaessa onkin usein hyödyllistä tutkia ja hoitaa myös purentalihaksia. Suuta sulkevat pinnalliset lihakset, temporalis ja masseter, muodostavat pään alueen suurimman ja voimmakkaimman lihasmassan. Osa purentaan liittyvistä lihaksista sijaitsee sekä kaulan että niskan alueella, esimerkiksi omohyoideus-lihas lähtee lapaluun yläkulmasta ja kiinnittyy leuan alle kieliluuhun. Hyvin usein purentalihashieronta auttaa sellaisissa tilanteissa, joissa niskahartiaseutua on käsitelty laihoin tuloksin. Silloin on usein perustelua lisätä palapeliin yksi pala lisää, jotta hoidosta saadaan kokonaisvaltaisempi.
Oletko joskus kärsinyt päänsärystä, joka ei ota hellittääkseen tai huimauksesta, jolle ei oikein löydy selitystä? Joissain tapauksissa vaivan taustalla on purentalihasten kireys tai leukanivelen toimintahäiriö. Jopa korvien soiminen saattaa olla oire kireistä purentalihaksista. Leukanivelen alla on hermopunos, joka vaikuttaa tärykalvoa jännittävään pikkulihakseen nimeltä tensor tymphanei. Kireät purentalihakset voivat ärsyttää hermopunosta, joka saa tärykalvon jännittymään, mikä aistitaan korvien soimisena. Nämä epäspesifit oireet eivät ole kuitenkaan ihan täysin selviä tapauksia. Yleisemmin kireät purentalihakset ja niihin läheisesti liittyvät kudokset aiheuttavat häiriöitä leukanivelen toimintaan, toispuoleinen lihaskireys voi vaikeuttaa tasaista puremista ja aiheuttaa toispuoleista lihasväsymystä. Toispuoleiset säryt ovat tyypillinen oire purentavaivoissa. Leukanivelen liikkuessa kuuluva pieni napsahdus voi olla peräisin leukanivelen etuosassa olevasta välilevymäisestä rustorakenteesta, joka liukuu suuta avattaessa eteenpäin. Toisinaan se pääsee liukumaan liian pitkälle ja aiheuttaa pienen hypyn leukanivelen liikkeeseen. Tilanne on vaaraton, mutta saattaa joskus olla häiritsevä. Usein kyse on palautuvasta liikkeestä, koska niveltä tukevat nivelsiteet ja lihakset palauttavat liukuvan rustolevyn takaisin alkuasentoon suuta sulkiessa. Usein jo purentalihasten kireyden vähentäminen helpottaa tilannetta, mutta jos nivel lukkiutuu täysin, on syytä kääntyä lääkärin puoleen.
Puhujat, laulajat ja yöllisestä hampaiden narskuttelusta kärsivät hyötyvät purentalihasten käsittelystä. Leuan ja kaulan manuaalinen hoito saattaa helpottaa myös koko niskahartiaseudun toimintaa. Sitä voi suositella kaikille, joiden arki aiheuttaa kuormitusta niskan ja kaulan alueelle. Esimerkiksi päätetyön tekijöillä päätä kannattelevat lihakset ovat usein kovalla kuormituksella staattisen työasennon takia. Kaularangan syvät lihakset uupuvat taistellessaan päivittäin painovoimaa vastaan ja kuormitus saattaa siirtyä pinnallisemmille lihaskerroksille, jotka ovat erinomainen välinen isojen ja nopeiden liikkeiden tekemiseen, mutta väsyvät nopeasti tunteja kestävän pitkäaikaisen työn aikana. Manuaalisella hoidolla ja omatoimisella harjoittelulla voi parantaa kehotietoisuutta, niin että työpäivän aikana on mahdollista ohjata tietoisesti kuormitus niille rakenteille, jotka siitä parhaiten selviytyvät.
Yleisesti tavataan puhua pelkästä purentalihashieronnasta. Se kuvaa riittävän tarkasti mistä on kyse, mutta kuten muissakin tuki- ja liikuntaelinvaivoissa, myös purentaan liittyvissä ongelmissa on harvoin hedelmällistä keskittyä liikaa vain johonkin tiettyyn paikalliseen käsittelyyn. Pää ei ole normaalisti irti hartioista, vaan siihen vaikuttavat monet muutkin lihakset kuin vain suuta avaavat ja sulkevat lihakset. Englanninkielinen termi tempo-mandibular disorders (TMD) kattaa myös ne toiminnan häiriöt, joiden synty on rintarangan asennossa ja ylävartalon kireissä lihaksissa. Varsinaisten purentalihasten lisäksi onkin hyödyllistä käsitellä myös niihin läheisesti liittyvät kudokset, joiden tehtävä on tukea päätä ja tuottaa liikettä niskaan, kaulaan ja hartioihin.
Fysioterapeutin näkökulmasta on tärkeää tarjota manuaalisen käsittelyn lisäksi ohjausta, jotta voidaan tukea ja parantaa toimintaa myös pitkällä aikavälillä, parhaassa tapauksessa jopa pysyvästi. Silloin täytyy selvittää mistä kireydet ovat alun perin syntyneet ja mikä pitää niitä yllä. Usein jo se saattaa helpottaa oireita, että tiedostaa milloin puree hampaita yhteen. Periaatteessa hampaiden ei ole tarpeen koskettaa toisiaan kuin nieltäessä. Työergonomia, ylävartalon lihasvoima ja lihasten hallinta saattavat vaikuttaa pään ja kaulan alueen lihasten toimintaan. Epäedullisesti kuormittava asento ei rasita vain niitä lihaksia, jotka suoraan tekevät työtä, vaan myös muita lihaksia, joiden on sopeuduttava kuormitukseen. Mikäli istuma-asento tai seisoma-asento on epäoptimaalinen, sitä yleensä tasapainotetaan muuttamalla kehon asentoa niin, että työt saadaan tehtyä mutta keho ei välttämättä kiitä rasituksesta sen jatkuessa pitkään. Mikäli esimerkiksi näyttö on liian matalalla työpöydällä, moni alkaa huomaamattaan työntää leukaa eteenpäin, mikä supistaa niskan lihaksia ja venyttää kaulan lihaksia. Venyneet kaulan lihakset puolestaan tekevät suun sulkemisesta hankalampaa, mikä lisää lihasten aktiivisen työn määrää. Puuttumalla asentoon voidaan muuttaa lihasten kuormitusta, koskettamatta lihaksiin kertaakaan. Pitkään jatkuneessa tilanteessa manuaalisilla tekniikoilla voidaan palauttaa tietoisuuteen lihasten olemassaolo ja purkaa jännityksiä, jotka ylläpitävät vallitsevaa tilannetta.
Purentalihashieronta on hyvä ensiapu ja jännitykseen taipuvaisille, siitä voi olla apua myös jännitykseen liittyvien ongelmien ennaltaehkäisyssä. Purentalihaskäsittelyssä käydään läpi kasvojen ja leuan alueella olevat pienehköt, mutta suhteellisen vahvat lihakset, jotka avaavat ja sulkevat suuta. Tutkimiseen kuuluu leukanivelen toiminnan tarkastelu, onko liike symmetrinen, kuuluuko siitä ääntä ja millainen nivelen liikkeen laatu ja laajuus ovat. Käsittelyssä hoidetaan myös suun sisäpuolelta suuta sulkevan masseter-lihaksen sisempi osa ja sitä avustavat pterygoideus- lihakset. Kaulan puolelta käsitellään päännyökkääjälihakset, kieliluulihakset ja kylkiluunkohottajat. Viime aikoina olen lisännyt käsittelyyn myös kaularangan kevyitä mobilisointitekniikoita, koska ne ovat käytännössä osoittautuneet hyväksi keinoksi tehostaa muun käsittelyn vaikutusta. Mobilisointi rentouttaa kaularangan asentoa ylläpitäviä lihaksia ja helpottaa asennon korjaamista. Käsittelyyn kuuluu myös hartiarenkaan alueen ja käsien hieronta, koska myös niissä voi olla jännityksiä, jotka ylläpitävät huonoa asentoa ja lihaskireyksiä. Tarvittaessa myös leukaniveltä on mahdollista mobilisoida. Pään alueella käytetyt tekniikat ovat hyvin samantyyppisiä kuin muussakin manuaalisessa käsittelyssä, mutta ne toteutetaan kevyemmin, koska rakenteet ovat herkempiä kuin suurempia liikkeitä tekevissä lihaksissa ja nivelissä. Pitkäaikaisin vaikutus käsittelystä saadaan, kun siihen yhdistetään omatoiminen harjoittelu. Silloin hieronnalla aloitettu ylimääräisten kiristysten purkaminen on helpompi muuttaa harjoittelulla uudeksi tavaksi olla ja liikkua.
Tapani Kudjoi
Fysioterapeutti
Urheiluhieroja
Tapani ottaa vastaan Tampellan toimipisteessä.
[btn text="VARAA AIKA TAPANILLE" tcolor=#FFF bcolor=#0000FF thovercolor=#FFF bhovercolor=#FFA500 link="https://www.proximafinland.fi/ajanvaraus/" target="_blank"]
Lisää aiheesta purentaelimistön käypähoitosuosituksessa.
© 2026
