Spondylolisteesi, eli nikamansiirtymä on vaiva, jonka 2–6 % ihmisistä kohtaa jossain vaiheessa elämäänsä. Luvussa on vaihtelua, koska joskus nikamansiirtymä on oireeton ja moni siirtymä onkin vahinkolöydös. Nikamansiirtymää edeltää ja, siihen liittyy usein nikamankaaren löystyminen, spondylolyysi. Tyypillistä on, että nikamansiirtymä esiintyy lannerangan ja ristiluun välisessä liitoksessa. Siirtymä voi olla muuallakin rangassa. Käytännössä ranka on siirtynyt suhteessa alapuolisiin rakenteisiin ja siirtymän vakavuus luokitellaan lievästä vakavampaan, sen perusteella montako milliä nikamien linjaus on muuttunut.
Vaikka joskus kuulee puhuttavan sijoiltaan menevistä nikamista, joita jotenkin asetellaan paikoilleen, manuaalisilla tekniikoilla se ei ole mahdollista. Selkää tukevat sidekudosrakenteet ovat kuitenkin voimakkaita ja vaikka luinen tuki olisikin vähentynyt, ympäröivien kudosten voima riittää usein pitämään selän melko vakaana. Toisinaan manuaalisilla hoidoilla voidaan lievittää kipua hetkellisesti. Toisinaan se pahentaa kipua. Terapeuttisella harjoittelulla on mahdollista vaikuttaa oireisiin, jos lääkärin arvio on, että selkävaiva hoidetaan fysioterapialla. Maalaisjärjellä voisi ajatella, että nikamien olisi parempi pysyä mahdollisimman tarkasti alkuperäisillä paikoillaan ja kun ne eivät pysykään, se aiheuttaa ymmärrettävästi huolta. Usein nikamien siirtymät ovat kuitenkin melko vakaita ja arki, töineen ja harrastuksineen, saadaan sovitettua tilanteen mukaan.
McNeelyn ym. (2001) tekemän systemaattisen katsauksen mukaan spondylolyysi ja spondylolisteesi liittyvät usein toisiinsa siten, että nikamankaaren höltymä voi kehittyä nikamansiirtymäksi. Useissa tutkimuksissa niitä tarkastellaankin yhdessä. Tilan taustalla saattaa olla perinnöllinen alttius tai jokin vamma, kuten toistuvan ylikuormituksen aiheuttama rasitusmurtuma. Mitä nuoremmalla vaiva todetaan, sitä suuremmalla todennäköisyydellä perimällä on ollut osuus vaivan syntyyn. Sekä spondylolyysi että spondylolisteesi voivat olla sekä vakaita että oireettomia. Ne etenevät harvoin kasvuiän jälkeen. Kolmannen elinvuosikymmenen jälkeen alkaneet oireet saattavat liittyä välilevyjen madaltumiseen, jonka seurauksena rangan kuormituksensieto vähenee ja lanneranka saattaa muuttua epästabiiliksi. Tarkkaa tietoa siitä miksi ja miten tila kehittyy, ei kuitenkaan ole, vaikka joitain sen syntyyn johtavia tekijöitä tunnetaankin.
Fysioterapiassa lääkärin toteaman nikamansiirtymän hoito aloitetaan arvioimalla oireiden vaikutusta päivittäisiin toimintoihin ja kipuoireen voimakkuutta. Akuutissa vaiheessa on syytä rauhoittaa tilanne jättämällä pariksi viikoksi pois liikkeet, jotka ärsyttävät selkää ja aiheuttavat kipua. Alusta asti voidaan harjoitella rangan ja lantion asennonhallintaa. Asentoharjoittelun avulla voidaan vähentää selän kuormitusta. Oireiden hallinnan kannalta on tärkeää harjoittaa myös keskivartalon ja alaraajojen liikehallintaa ja lihasvoimaa.
Vaikka oireiden alkamisen jälkeen toimintaa on sopeutettava siihen mitä keho sillä hetkellä kestää, on mielestäni hyvä lähtökohta ajatella, että toiminta pyritään palauttamaan niin normaaliksi kuin suinkin mahdollista. Sen sijaan, että lueteltaisiin kiellettyjä ja mahdottomia tapoja liikkua ja toimia, voidaan mieluummin pyrkiä parantamaan toimintakykyä ja etsimään vaihtoehtoisia tapoja toimia. Esimerkiksi kuntosaliharrastusta ei ole tarpeen lopettaa, mutta voi olla syytä kuitenkin miettiä millaisia harjoituksia siellä on järkevä tehdä. Selkärangan segmentaalisen liikehallinnan harjoittaminen ja keskivartalon koukistussuunnan harjoitukset on todettu hyviksi tavoiksi palauttaa toimintakykyä ja hillitä kipuoireita. Joissain tapauksissa selkä saattaa tulla säännöllisellä harjoittelulla jopa oireettomaksi.
Moi, olen fysioterapeutti Tapani Kudjoi. Autan sinua mielelläni selkääsi liittyvissä kysymyksissä. Vastaanotolleni pääset varaamalla ajan fysioterapiaan!
McNeely, M. Torance, G. Magee, D. A systematic review of physiotherapy for spondylolysis and spondylolisthesis. Department of Physical Therapy, Faculty of Rehabilitarion Maedicine. University of Alberta, Canada. 2001. (Linkki)
Välilevyn pullistuma on yksi alaselkäkivun aiheuttajista. Välilevyn pullistuman kuntoutumisennuste on erittäin hyvä, vaikka alkuvaiheessa oireet voivat olla haastavia.
Selkäkivun syynä on usein välilevyn pullistuma ja vaivana se invalidisoi nopeasti ja oireet voivat olla hyvin kivuliaita. Välilevyn pullistumassa ennusteet ovat kuitenkin hyvät ja yhä useampi välilevyn pullistuma hoidetaan konservatiivisesti eli fysioterapialla. Leikkaukseen päädytään vakavien selkäoireiden kohdalla, joita ovat pitkäaikainen voimakas kipu ja niin kutsuttu ratsupaikkaoireyhtymä eli kyvyttömyys pidättää virtsaa ja ulostetta.
Usein välilevyn pullistumat syntyvät pitkäaikaisen yksipuolisen kuormituksen seurauksena. Välilevyn pullistumassa (välilevytyrä) välilevyn rakenne heikentyy ja antaa periksi paineen ja kuormituksen seurauksena. Monesti selkäkivun selkeämmät oireet alkavat yllättäen, vaikka selkäkivun syyt olisivat olleet olemassa jo pidemmän aikaa. Viitteitä mahdollisista tulevista selkäoireista voidaan havaita fysioterapeuttisilla testauksilla.
Välilevyn pullistumassa välilevystä pursuaa kuplamainen uloke ja joka painautuu vasten läheisiä kudoksia heikentäen niiden aineenvaihduntaa. Välilevyn pullistumassa on useita kivun aiheuttajia. Kipua syntyy mekaanisesta paineesta ja aineenvaihdunnan heikkenemisen seurauksena solut kärsivät hapenpuutteesta, jolloin puhutaan iskeemisestä kivusta.
Välilevy voi myös revetä, jolloin välilevyn sisällä oleva erittäin hapan geelimäinen aines (nucleus pulposus) leviää lähialueelle aiheuttaen voimakkaan kemiallisen ärsykkeen ja tulehdusreaktion. Oireet voivat jatkua voimakkaina useiden viikkojen ajan. Voimakkaimmat kivut helpottavat yleensä, kun välilevy on tyhjentynyt nesteestä.
Välilevynpullistumalle on tyypillistä, että pystyasento pahentaa oireita. Seisoma- ja istuma-asennossa välilevyihin kohdistuva paine kasvaa, mikä aiheuttaa pullistuman suurentumisen. Lisäksi vartalon taivuttelu eri suuntiin lisää painetta välilevyissä ja saattaa provosoida oireita. Oireet voivat tuntua ristiselässä, SI-nivelen alueella tai säteillä pakaraa pitkin reiteen, sääreen ja jalkapöytään asti. Nikamaväli, jossa välilevyn pullistuma sijaitsee, vaikuttaa siihen missä oireita ilmenee.
Iskiasoireet ovat tyypillisiä välilevyn pullistumassa, mutta oireita voi tulla myös etureiden ja lähentäjien alueelle. Iskiasoireissa syy ei välttämättä ole itse iskiashermossa, vaan jokin rakenne kuten välilevyn pullistuma, kireä lihas tai liikkeen hallinnan ongelmat aiheuttavat iskiashermon ärsytystä.
Iskiashermon testi tehdään, jotta voidaan erotella onko hermoperäisiä oireita vai ei. Lisäksi testi on hyvä tehdä molemmille puolille, jotta saadaa selville mahdolliset puolierot ja pystytään seuraamaan ns. terveen ja kipeän puolen välistä eroa.
Selkäkivun pitkittyessä kivun syyn selvittäminen vaikeutuu. Kipu voi vaikuttaa kävely-, seisoma- ja istuma-asentoon. Muutokset kehon toiminnassa kuormittavat kehoa uudella tavalla, johon se ei ole tottunut. Kivun pitkittyessä ja kroonistuessa ja voi tulla esiin sekundäärisiä oireita. Esimerkiksi sinulla on välilevynpullistuma, joka säteilee oikealle pakaraan, takareiteen ja pohkeeseen. Tämä aiheuttaa kehontoiminnassa muutoksia niin, että muutamassa viikossa alkaa kipeymään vasemmalta pohje ja SI-nivelen alue. Nämä uudet oireet johtuvat kivusta, eikä siitä mikä on aiheuttanut alkuperäisen kivun. Lue fysioterapeuttimme Artun tarina hänen välilevyn pullistumasta.
Välilevyn pullistumaan liittyvässä pitkittyneessä alaselkäkivussa itse välilevyn on todennäköisesti parantunut. Kehomme toimii niin, että se poistaa tai "syö" välilevypullistuman. Se ei aina tarkoita sitä, ettei oireita olisi. Vaikka itse pullistuma on pois, on todennäköisesti liikemalli tai alaseläntoiminnassa oleva häiriö, joka on aiheuttanut ensimmäisen välilevyn pullistuman, edelleen mukana liikkumisessasi.
Noidannuolityyppinen alaselkäkipu on hyvin yleinen ja johtuu usein jonkin alaselässä kipua aistivan rakenteen vauriosta. Noidannuolessa kivun aiheuttaja voi olla välilevyssä, nivelissä tai lihaksissa. Noidannuolelle on tyypillistä, että liike provosoi kipua ja voi säteillä pakaroihin ja reisiin. Noidannuolityyppistä kipua ei ole tarpeellista kuvata alkuvaiheessa. Jos kipu pitkittyy yli 4 viikon, voi röntgenkuvaus olla tarpeellinen. Termillä “noidannuoli” kuvataan oiretta, eikä se suoraan kerro kivun aiheuttajasta.
Vakava selkäkipu on suhteellisen harvinainen, mutta on hyvä tietää, milloin tarvitsee mennä mahdollisimman nopeasti lääkäriin. Vakavalle selkäkivulle on tyypillistä asteittain voimistuva selkäkipu, joka vaivaa myös levossa. Alaraajojen voimakas puutuminen, merkittävä lihasheikkous tai ratsupaikkaoireet ovat merkkejä vakavasta selkäkivusta. Sen aiheuttajana on usein tulehdus, kasvain tai murtuma, joihin saattaa usein liittyä yleiskunnon heikkenemistä. Myös nopea painon putoaminen on merkki vakavasta selkäkivusta. Onneksi vakavat selkäkivut ovat harvinaisia.
Yleinen hoitosuositus on, että selkää ei kuvata ellei esiinny vakavan selkäkivun oireita tai pitkittynyttä kipua. Se, milloin pääset pitkittyneen selkäkivun kanssa magneettikuvaan, vaihtelee suuresti ympäri Suomea. Syy, miksi selkää ei kuvata on se, että magneettikuvista tulevat löydökset eivät juurikaan muuta hoitoa. Ensisijaisena hoitona on konservatiivinen hoito, eli fysioterapia.
Kovan kivun takia voi joutua hetken aikaa olemaan levossa, mutta sitä ei suositella selkäkivun hoitokeinoksi. Suositukset ohjeistavat lähtemään liikkeelle ja palaamaan arjen askareisiin niin normaalisti kuin mahdollista. Kevyttä liikuntaa voi harrastaa heti, kun se on mahdollista. Jos selkäkipusi on pitkittynyt, suosittelen hakeutumaan fysioterapeutin vastaanotolle. Fysioterapeutti voi myös arvioida, onko alaselän kuvaaminen tarpeellista ja voi tarvittaessa ohjata lääkärin konsultaatioon.
Tärkeää on opetella tunnistamaan, mikä kipua aiheuttaa. Akuutissa vaiheessa selkäkipu voi provosoitua viiden minuutin kävelystä lähikauppaan ja takaisin. Toisilla selkäkivun voi aiheuttaa pitkään paikallaan seisominen, esimerkiksi työpäivän aikana. Kivun aiheuttajan tunnistaminen voi monesti olla hyvinkin haastavaa. Fysioterapeutti voi auttaa sinua hallitsemaan kipua provosoivia tekijöitä. Tärkeintä kuitenkin on, että opit kuuntelemaan kehoasi ja opit myös toimimaan sen mukaisesti. Selkäkivuista kuntoutumisessa tarvitset ennen kaikkea malttia. Matkan varrella eteen voi tulla huonompia päiviä, jolloin on hyvä tehdä harjoituksia, jotka eivät pahenna kipua. Näiden oppimisessa voimme käyttää mm. kipupäiväkirjaa.
Välilevyn pullistuman kanssa ei kannata jäädä yksin. Jos selkäkipusi oireilee satunnaisesti, on se merkki siitä, että selkäkivun hallinta ei ole ihan kunnossa. Jos selkäkipu ja välilevynpullistuma lamauttaa estää tekemistä vaatii se kuntouttamista. Autan sinua pääsemään eroon selkäkivusta!
Fysioterapeutti ja yrittäjä
Olen lisäkouluttautunut mm. kipu- ja urheilufysioterapiaan.
arttu@proximafinland.fi
Lähteet:
Alaselkäkipu (online). Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Fysiatriyhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2017 (viitattu 21.11.2017). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi
Saarelma, O. 2017. Iskias, välilevytyrä, välilevyn pullistuma. Terveyskirjasto. Kustannusyhtiö Duodecim.
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00236
Koistinen, Airaksinen, Grönlannin, Kangas, Kouri, Leminen, Lindgren, Mänttäri, Paatelainen, Pohjolainen, Siitonen ja Tapanainen. 2005. Selänrakenne, toiminta ja kuntoutus. VK-KUSTANNUS / Gummerus Kirjapaino Oy
Tunninen, M. 2010. Selkäkipujen tutkimus. Fysiatria.net. Fysioatrian erikoislääkäri. http://fysiatria.net/etusivu/artikkelit/selkakipujen-tutkimus/
© 2026
