Tämä blogitekstiin sain innoituksen kysymyksistä, joita olen paljon saanut liittyen harjoitteluun. Millainen on hyvä peruskuntotreeni tai millainen on tehokas tehotreeni?
Sopiva treeniin vaikuttaa se, millaisessa kunnossa sinä olet. Demonstroin nyt kahdella erilaisella harjoituksella ja kolmella eri kuntoisella henkilöllä, millainen heidän harjoitusvaikutuksensa on. Oletetaan, että kaikki tekevät toimistotyötä.
Harjoituksen tavoitteena on kehittää peruskuntoa.
Laji: Juoksu
Kesto: 60min tai 10km
Tavoitesykealue: max. 65% maksimisykkeestä
Harjoituksen tavoitteena on kehittää kestovoimaa.
Kuntopiiri: Kuntopiiri
Kesto: alkuverryttely 20min + 20-30min kuntopiiri + 20min loppuverryttely
Sarjat: 5 liikettä, 3 sarjaa/liike, 30 toistoa/sarja
Punnerrus, kyykky(hyppy), askelkyykkykävely, istumaannousu ja leuanveto.
Ensimmäinen treenaajamme liikkuu töissä autolla ja tekee toimistotyötä. Hän käy kävellen 2-3 kertaa viikossa 2km päässä olevassa lähikaupassa ja kantaa ostoksensa kotiin. Vapaa-aika kuluu musiikkiharrastusten parissa sekä elokuvia ja sarjoja katsellessa.
Ensimmäinen harjoitus on hänelle mahdotonta suorittaa juosten. Jo reippaalla kävelyllä hän saa nostettua sykkeen peruskunto (PK)-alueelle. Juostessa syke nousee nopeasti vauhtikestävyystasolle (VK). Hänen kannattaa aloittaa peruskunnon kehittäminen tunnin reippailla kävelylenkeillä ja aloittaa juokseminen esimerkiksi 30-50 metrin pätkillä, joiden jälkeen on hyvä antaa sykkeen laskea PK-alueelle ennen kuin ottaa seuraavan juoksu pätkän.
Harjoitus 2 suorittamisessa sarjat ovat todennäköisesti liian pitkiä. Voimaharjoittelu on hyvä aloittaa lyhykäisemmillä sarjoilla ja pilkkoa suoritusta osiin tai tehdä liikkeistä helpotettuja versioita. Esimerkiksi lapatuen harjoittelu hyvä ottaa osaksi punnerrus- ja leuanvetoharjoittelua. Punnerruksista voi tehdä helpompia versioita laskemalla polvet maahan ja vastuskuminauhoja voi käyttää apuna leuanvedossa. Kyykky ja askelkyykkykävelyssä riittä hyvin vartalon painolla tehdyt sarjat, etenkin jos lisäpainoa on omasta takaa.
Toinen treenaajamme käy salilla 3-4 kertaa (5-6h) viikossa ja tekee treenin välillä HIIT-tyyppisesti. Hän kulkee päivittäin polkupyörällä töihin ja salille. Pyöräillessä tulee helposti mentyä kovaa. Onneksi työpaikalla pääsee käymään suihkussa.
Ensimmäisessä harjoituksessa sykkeet todennäköisesti nousevat helposti korkealle. Hän ei ole välttämättä tottunut juoksemiseen ja harjoittelu on koostunut pääsääntöisesti kovatehoisesta harjoittelusta. Sykettä on vaikea pitää PK-alueella ja tunnin yhtämittainen juokseminen tuottaa haastetta. Hänen olisi hyvä hiljentää vauhtia työpaikkapyöräilymatkoilla, jolloin hän saisi harjoitteluunsa PK-alueella tapahtuvaa harjoittelua. Silloin hän myös pystyisi harjoittelemaan salilla kovempaa ja palautuisi muista harjoituksista paremmin.
Harjoitus 2:ssa toinen treenaajamme on kuin kotonaan. Tosin palautuminen sarjojen välissä vie aikaa, etenkin kun sarjoissa pääsee pidemmälle ja samalla voimatasot laskevat. Parempi peruskunto auttaa jaksamaan paremmin voimaharjoituksissa ja nopeuttaa palautumista sarjojen välissä.
Kolmas treenaajamme harjoittelee 6-9 kertaa (6-15h) viikossa. Hän käy salilla 2-3 kertaa viikossa. Salilla harjoitteluun kuuluu niin maksimi-, kesto- ja perusvoimaharjoituksia. Peruskunto ja vauhtikestävyys harjoittelu kuuluu hänen harjoitusohjelmaan. 3-4 harjoitusta menee juosten, sauvakävellen tai hiihtäen/pyöräillen. Työmatkat menevät pyörällä päivittäin.
Ensimmäinen harjoitus toimii tälle treenaajalle enemmän palauttavana harjoituksena enemmin kuin, että se varsinaisesti kehittäisi peruskestävyyttä. Hänen pitäisi tehdä harjoitus yli 90 minuuttisena, että se kehittäisi hänen peruskuntoaan.
Harjoitus 2:ssa kolmannen treenaajan pystyy lisäämään harjoituksen haastavuutta lisäämällä liikenopeutta tai lisäämällä sarjojen määrää, jotta hän saa harjoituksesta kehittävän ja se haastaa hänen suorituskyvyn rajoja.
Kuntosi kehittyy tai heikkenee sen mukaan, miten kehoasi rasitat. Kunnon kehittyminen vaatii sitä, että rasitat kehoasi sellaiselle tasolle, johon se ei ole tottunut. Sen takia ensimmäiselle treenaajalle tunnin juoksulenkki ei ole sopiva peruskuntoharjoitus, koska hän ei ole tottunut edes juoksemaan. Kolmannelle treenaajalle tunnin juoksulenkki toimii palauttavana harjoituksena ja aineenvaihdunnan aktivoijana. Hän ei kuitenkaan pääse vielä tunnin juoksulenkillä haastamaan peruskuntoaan, koska hänen kehonsa on tottunut samantyyppisiin harjoituksiin.
Keho ei myöskään pidä ominaisuuksia yllä, mitä se ei tarvitse. Tämä tarkoittaa sitä, että jos sinä, et käy tunnin kävelylenkillä viikoittain, ei kehosi tarvitse pitää ominaisuuksia yllä sitä varten.
Voit miettiä omaa arkeasi ja kysy itseltäsi; Tarvitsenko kuntopiirissä olevien liikkeiden perussuoritustekniikoita arjessani? Esimerkiksi kyykky ja askelkyykky ovat tärkeitä osia liikkumisesta ja toimintakyvystä. Kun nouset tuolilta ylös, sinun tarvitsee osata kyykätä, jotta pääset ylös. Jos ajattelemme ensimmäistä treenaajaa, joka nousee päivän aikana 10 kertaa tuolilta ylös, mikä voi olla todennäköisyys, että treenaajamme jaksaa tehdä kuntopiiriharjoituksessa 10 x 30 kyykkyä hyvällä tekniikalla. Todennäköisesti jo ensimmäinen sarja tuottaa tuskaa ja ei ole kauhean motivoivaa jatkaa harjoittelua.
Väsymys on merkki siitä, että kuormitat kehoa kovempaa, kuin mihin se on tottunut. Missä kohtaa mielestäsi on aika lopettaa kuntosalilla sarjat? Milloin väsymys vaikuttaa liikaa suoritustekniikoihin ja altistaa rasitusvammoille? Tai milloin on oikea aika lopettaa tehoharjoituksessa? Milloin peruskuntoharjoitus on liian pitkä tai lyhyt?
Toivon tämän tekstin herättävän keskustelua ja sinut pohtimaan omaa harjoitteluasi ja miettimään, mikä harjoituksen tavoite on ja milloin harjoitus on onnistunut. Aina ei tarvitse mennä hampaat irvessä ja verenmaku suussa, että harjoittelu kehittää. Teidätkö sinä, millainen vaikutus harjoituksillasi on sinuun?
Kun suunnittelet harjoittelun aloittamista ja hankit itsellesi fysioterapeutin tai personal trainerin kannattaa keskustella millä tasolla harjoitukset tekee. Harjoittelua aloittaessa suurin syy lopettamiselle usein on se, että se ei tunnut hyvältä, ei synny onnistumisen kokemuksia, eikä kehitystä ala tapahtua. Silloin harjoittelu on liian kovaa ja liian haastavaa. Kun pääset harjoittelussa alkuun ja teet sitä oikealla tasolla alusta alkaen, tuntuu harjoittelu nopeammin mukavalta ja se kantaa harjoittelussa pidemmälle.
Jos perussairaus voi olla vaikuttaja liikkumisen taustalla. Esimerkiksi astma, verenpainetauti, lonkka- tai polviproteesi vaikuttavat liikkumiseen. Fysioterapeutit ovat liikkumisen ammatilaisia nimenomaan silloin, kun sinulla jokin perussairaus tai taustalla jokin leikkaus tai vamma. Tärkeintä on, että uskallat aloittaa! Minä Arttu ja muut Proxima Finlandin fysioterapeutit autamme sinua matkalla!
Arttu Peltola
Fysioterapeutti
[btn text="Varaa aika Artulle" tcolor=#FFF bcolor=#0000FF thovercolor=#FFF bhovercolor=#FFA500 link="https://www.proximafinland.fi/ajanvaraus/" target="_blank"]
Personal trainerina fysioterapeutti? Miksi se sopisi juuri minulle?
Onko jokin paikka tuntunut kipeältä tai ärtyneeltä harjoittelun jälkeen? Oletko kärsinyt rasitusvammoista, loukkaantumisista tai onko vaivasi vaatinut leikkaushoitoa? Mitä jos sinun personal trainerillasi tai valmentajallasi olisi kyky havaita kehosi liikkeestä, kun jokin osa ei toimi niin kuin sen pitäisi? Hän osaisi tarttua ajoissa vaivaan kiinni, jo ennen kuin oireet alkavat. Toipumisesi vamman tai leikkauksen jälkeen sujuisi nopeammin sekä kivuttomammin ja pystyisit palaamaan pian takaisin oman lajiharjoittelusi pariin ilman pelkoa vaivan välittömästä uusiutumisesta. Miksi hakeutua fysioterapeutin vastaanotolle vasta siinä vaiheessa, kun tunnet kipua olkapäässäsi tai selässäsi?
Uskon jokaisen personal trainerin, fysioterapeutin ja liikunta-alan ammattilaisen olevan kanssani samoilla linjoilla oikeiden suoritustekniikoiden tärkeydestä. Mistä tiedät, mikä on juuri sinulle oikea suoritustapa tai -tekniikka esimerkiksi kyykyssä? Liikesuoritukseen vaikuttavat oleellisesti yksilölliset tavoitteet ja ominaisuudet sekä mahdolliset eroavaisuudet esimerkiksi liikkeen hallinnassa sekä kyvyssä tunnistaa oman kehon asentoa ja liikettä. Miksi ohjata asiakasta tekemään syväkyykkyä jos suorituksesta on selvästi nähtävissä, ettei hänellä ole edellytyksiä suorittaa kyseistä liikettä oikein ja turvallisesti? Lähtökohta tulisi olla harjoittelussa, jossa asiakkaan yksilölliset ominaisuudet ja erityistarpeet on otettu huomioon ja harjoittelu etenee progressiivisesti helpommasta vaikeampaan hallinnan sekä kehon asentotunnon kehittyessä.
Me Proximalla haluamme auttaa asiakkaitamme tunnistamaan oman kehonsa asentoa sekä liikettä ja kiinnittämään enemmän huomiota omaan liikkumiseensa. Kun pystyt hallitsemaan selkääsi, sekä paikallaan että liikkeessä, ja tunnistat, missä asennossa se kulloinkin on, pystyt helpommin siirtämään tämän myös muihin tehtäviin ja liikesuorituksiin. Vähitellen oikeaoppinen tekniikka siirtyy osaksi kaikkea liikkumistasi ja pystyt tekemään liikkeet turvallisesti.
Liikunta- ja terveysala on pullollaan mainoslauseita henkilökohtaisista ohjelmista, tehokkaista liikkeistä ja harjoittelun monipuolisuudesta sekä sen optimoimisesta. Kuinka moni ammattilainen todellisuudessa selittää, mitä niillä käytännössä tarkoitetaan? Minultakin kysytään usein, mitä liikkeitä voisi tehdä helpottaakseen olkapääkipua tai mikä on tehokkain tapa aktivoida pakaralihasta? Sen minäkin haluaisin tietää. Pyrin olemaan antamatta vastauksia ennen kuin olen nähnyt asiakkaani liikkuvan ja pystynyt havainnoimaan hänen liikkumistaan kokonaisvaltaisesti. Mielestäni on ammatillista epävarmuutta antaa asiakkaalle ohjeita tutkimatta ensin vaivan aiheuttajaa ja alkuperää tai ohjata asiakkaalle “vuosisadan paras superliike, joka korjaa kaikki hänen ongelmansa”. Tähän syyllistyvät niin personal trainerit kuin fysioterapeutitkin. Mistä tiedät sopiiko tämä ns. superliike kyseisellä asiakkaalle, eikä se esimerkiksi provosoi kipua ja entisestään pahenna tilannetta? Pystyykö asiakas suorittamaan liikkeen oikealla tekniikalla myös itsenäisesti?
Kipu vaikuttaa kykyyn tunnistaa kehon eri osien asentoa ja liikettä. Mitä voimakkaampaa kipu on, sitä enemmän se häiritsee liikekontrollia. Jos jokin liike tuottaa kipua, se ei kuitenkaan tarkoita, että kyseisen liikkeen tekeminen pitäisi lopettaa kokonaan. Tuolloin tarvitsee vain löytää kyseiselle henkilölle parhaiten sopiva tapa ja suoritusmäärät liikkeen suorittamiseen. Kyllä, tässä kohtaa on seuraavan kliseisen sanonnan vuoro: “Liike on lääke, mutta sitä tarvitsee annostella sopivasti.”
“Urheilija ei tervettä päivää nää”
Olen kuullut edellä mainitun sanonnan useasti. Sen turvin pienille vammoille ja kivuille on helppo vähän naureskella. Lausahduksesta saa herkästi virheellisen kuvan siitä, että kipu olisi normaali olotila, vaikka sitä se ei todellakaan ole. Kipu on aina yksilöllinen kokemus. Sen, minkä joku tuntee kipuna, saattaa toiselle olla “arkipäivää”. Tärkeintä olisi pystyä erottamaan haitallinen kipu, joka syntyy kudosten vaurioituessa ja esimerkiksi kovemman harjoituksen jälkeen seuraavana päivänä tuntuva harmiton lihasarkuus.
“Treeni on mennyt hyvin perille”
On totta, että etenkin kilpaurheilussa harjoitellaan useasti ylirasituksen tai loukkaantumisen rajalla lajista riippumatta. Riskien ottaminen lisääntyy urheilussa etenkin silloin, kun kyseessä on raha ja toimeentulo, mutta se on hyvin yleistä myös tavallisten kuntoilijoiden ja kehittyvien nuorten urheilijoiden keskuudessa. Toisaalta riskien ottaminen kuuluu urheiluun, sillä jos niitä ei ota, ei myöskään saavuta mitään. Mahdollisia riskejä on helpompi ennakoida ja hallita, kun ne tehdään tiedostetusti ja tarkoituksella.
Olen katsonut usein tv:stä erilaisia urheilukisoja, joissa urheilijan nostaessa suoritustasoaan selvästi aikaisempiin vuosiin nähden, toimittajat palavat halusta selvittää tämän parannuksen taustalla olevan “salaisuuden”. Mikä teki siitä mahdollista? Ja varsin usein heidän saamansa vastaus on, että “Olen pystynyt harjoittelemaan terveenä ilman loukkaantumisia.” Varmasti meistä jokainen haluaisi harjoitella terveenä ja kehittyä, eikö?
“Last set - best set”
Nykyään tuntuu vallalla olevan ajatus siitä, että harjoituksissa itsensä aivan loppuun vetäminen on se, mikä kehittää kaikista eniten. Haluaisin jonkun kertovan, että miten kukaan voi kehittyä jos kaikki harjoitukset vedetään 110% lasissa aivan viimeiseen saakka. Se saattaa pitää paikkaansa, jos asiaa ajatellaan puhtaasti pelkän lihaskasvun näkökulmasta. Väsymisen huomaa ensimmäiseksi tekniikan epäpuhtautena, vaikka itse liikettä suorittavat lihakset jaksaisivat tehdä työtä hyvin.
“Kun viimeinen sarja on paras sarja - se kehittää!”
Mikä tässä on taustalla? Moni varmasti tietää suorituskyvyn laskevan harjoittelun aikana. Kehon palautuessa suorituskyky nousee vähitellen harjoitusta edeltäneelle tasolle ja sen yli. Tämä tunnetaan niin sanottuna superkompensaationa. Mietitäänpä harjoittelua hetki hermoston kannalta, eikä niinkään lihasten näkökulmasta. Mitä luulet liikkeen hallinnalle, kontrollille ja hermoston toiminnalle tapahtuvan jos harjoitukset ja toistot tehdään aina väsymykseen saakka? Mitä jos tulevaa harjoitusta suunniteltaessa pysähdyttäisiin hetkeksi miettimään. Miten harjoittelen niin, että kehoni myös palautuu mahdollisimman hyvin ja jaksan tehdä seuraavankin harjoituksen turvallisesti ja tehokkaasti?
Tarkoittaako se sitä, että jokainen harjoitus tehdään täysillä ja 110 prosenttisesti? Sitä, että kaikissa harjoituksissa sarjat tehdään viimeiseen asti, kunnes ei enää pystytä tekemään enempää? Sitä, että jokaisen harjoituksen jälkeen oksennus lentää ja suussa on verenmaku? Miten saat harjoittelustasi kaiken hyödyn irti? Mietitkö tulevia harjoituksia suunnitellessasi, miten hyvin olet palautunut edellisestä treenistä? Oletko istunut koko päivän luennoilla, autossa tai työpöydän ääressä, jolloin lämmitellessä voisi olla hyvä “herätellä” kehoa normaalia enemmän? Oletko nukkunut riittävästi? Onko töissä tai kotona niin paljon stressiä, että hieman kevyempi harjoitus olisi tarpeellista? Oletko syönyt päivän aikana riittävästi, jotta energiaa riittää koko harjoituksen ajaksi.
Se mitä itse harjoituksissa tapahtuu on tärkeää, mutta loppujen lopuksi kokonaisuus on se, mikä ratkaisee. Jos harjoitusten ulkopuolella tapahtuva toiminta ei tue ja tasapainota harjoittelua, ei sillä kauhean pitkälle päästä. Kaikkea ei pidä laittaa kuntoon kerralla. Valmentajana haluaisi kertoa asiakkaalle kyseisestä aiheesta kaiken, mutta koska jokainen oppi asioita eri tavoin, se mikä toimii yhdelle ei välttämättä toimi toiselle. Pitää osata myös lukea asiakasta ja löytää hänen tapansa oppia ja sisäistää asioita. Näin hän pystyy omakohtaisen kokemuksen kautta soveltamaan oppimaansa paremmin käytäntöön myös tulevaisuudessa. Vasta sitten voidaan harjoittelussa siirtyä seuraavaan kehityskohteeseen.
Monet luottavat ajoittain turhankin sokeasti valmentajaansa. Tehdään kaikki mitä valmentaja on käskenyt tai kirjoittanut harjoitusohjelmaan. Tällöin jos jokin menee pieleen, vastuu on valmentajalla ja voi itse rauhassa keskittyä harjoitteluun. Valmentajan tärkeimpänä tehtävänä on ohjata, tukea ja ennen kaikkea opettaa valmennettavaa tekemään oman liikkumisensa kannalta järkeviä valintoja. Kyseenalaista valmentajasi. Jos et tiedä, miksi jotakin harjoitusta tehdään, pyydä häntä perustelemaan. Jos valmentajasi ei ole valmis perustelemaan tekemiään valintoja, onko hän silloin tehnyt sinulle yksilöllisen harjoitusohjelman?
Epäonnistuminen kuuluu liikkumiseen ja uuden opetteluun, eikä sitä saisi pelätä liikaa. Et voi oppia oikeaa kyykkytekniikkaa, kuperkeikkaa tai käsilläseisontaa ennen kuin olet niitä kokeillut. Harva meistä onnistuu täydellisesti ensimmäisellä kerralla. Ja jos onnistuu, niin pystyykö hän toistamaan saman suorituksen uudestaan? Tekniikoiden opetteleminen ja hiominen ovat oleellinen osa jokaista harjoitusta. Meidänkin asiakkaille tulee joskus rasitusvammoja ja paikat saattavat kipeytyä harjoittelusta, mutta tärkeintä on puuttua niihin mahdollisimman nopeasti ennen kuin ongelmia ilmenee.
Harvoin polku kohti tavoitetta etenee niin kuin on etukäteen suunniteltu. Matkan varrella eteen tulevat pienet mutkat kuuluvat asiaan. Me haluamme tehdä matkastasi hieman tasaisemman ja auttaa sinua pääsemään yli eteen tulevista esteistä. Jokainen etsii oman reittinsä kohti tavoitteita. Aloittaminen tuntuu aina vaikealta, etenkin jos takana on useita epäonnistumisia. Meillä epäonnistumiset kuuluvat asiaan, eikä niitä tarvitse pelätä liikaa. Olemme mukanasi ohjaamassa, auttamassa ja haastamassa, jotta sinä onnituisit tavoitteidesi saavuttamisessa ja pystyisit ylittämään itsesi epäonnistumisista välittämättä. Vauhtiin päästessäsi opit paremmin ennakoimaan eteen tulevia esteitä ja pystyt saavuttamaan tavoitteesi nopeammin kuin uskotkaan.
Mukavia treenihetkiä!
Kirjoittanut:
Arttu Peltola
Fysioterapeutti ja urheiluhieroja
Olen pätevöitynyt mm. kipu- ja urheilufysioterapiaan.
Oletko kiinnostunut personal trainingistä? Täytä yhteydenottolomake ja olemme sinuun yhteydessä:
Oletko joskus saanut sairaskohtauksen tai ollut leikkauksessa? Pääset sairaalasta kotiin kädessäsi lääkärinlausunto, jossa mahdollisesti lukee saamasi diagnoosi, jonka perässä on liuta numeroita tai kuvaus sinulle tehdystä toimenpiteestä lääketieteen termein selitettynä. Oli kyseessä sitten astma, sydänsairaus, diabetes, reuma, syöpä, jokin muu sairaus tai leikkauksen jälkeinen kuntoutus, mieleesi tulee varmasti lukuisia kysymyksiä, jotka saattavat arveluttaa tai aiheuttaa pelkoja liikkumisen suhteen. Onko hengästyminen pahasta? Mitä jos saan kohtauksen ollessani lenkillä? Mitä saan tehdä ja mikä on minulle turvallista? Mitä en saa tehdä ja mikä on minulta kiellettyä? Teenkö minä nyt varmasti tämän oikein? Mitä jos teenkin jotain väärin?
Sairauden ei saisi antaa olla syynä pysähtyä kokonaan. Usean sairauden kanssa voi ja pystyy elämään täysin normaalia elämää, tosin se vaatii totuttelua ja harjoittelemista. Monille sairauksille on tyypillistä ns. aaltoileva taudinkuva. On pahenemisvaiheita ja hetkiä, jolloin sairaus ei välttämättä juurikaan vaikuta toimintaan tai arjessa jaksamiseen. Myös erilaiset hoitojaksot, esimerkiksi aggressiiviset ja voimakkaasti kehoa rasittavat hoidot syöpää sairastavilla tai dialyysihoidot munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla, vaikuttavat voimakkaasti yleiseen jaksamiseen. Tasapainottelu hoitojen sekä levon ja liikkumisen välillä voi olla vaikeaa. Liikkuminen on helppo jättää pois ajatellessaan sitä rasittavana tekijänä. Mutta voisiko se auttaa jaksamaan paremmin tai voisiko siitä saada lisää energiaa?
Sairaalassa fysioterapeutti käy usein ennen leikkausta, tai viimeistään sen jälkeen, tervehtimässä ja kertomassa, miten leikkauksen jälkeen tulisi lähteä liikkeelle. Kävelyä ja liikkumista leikkausarven, kipsin tai proteesin kanssa harjoitellaan osastolla heti leikkauksen jälkeen. Fysioterapeutit varmistavat, että itsenäinen liikkuminen kotona onnistuu turvallisesti, antavat harjoitusohjeet kotiin vietäväksi ja kertovat, miten leikkausaluetta saa kuormittaa. Myöhemmässä vaiheessa olevat kontrollikäynnit toteutetaan usein omassa terveyskeskuksessa tai leikanneessa sairaalassa, ja niissä varmistetaan, että leikkauksen jälkeinen paraneminen on sujunut niin kuin pitäisi ja, että mahdollisia tulehduksia tai muita komplikaatioita ole havaittavissa. Jos kaikki vaikuttaisi olevan kunnossa viimeisillä kontrollikäynneillä, lääkäri tai fysioterapeutti antaa usein luvan liikkua normaalisti.
Leikkauksen jälkeen ei pitäisi tarkastella pelkästään leikattua aluetta ja sen parantumista, vaan toimintakykyä tulisi arvioida ja havainnoida koko kehon toiminnan näkökulmasta. Etenkin jalkoihin kohdistuneiden leikkausten jälkeen kipu voi vaikeuttaa liikkumista ja ongelmia saattaa esiintyä muuallakin kuin leikatulla alueella. Leikkausten jälkeiset rajoitteet on asetettu toipumisen edistämiseksi ja lisävaurioiden ennaltaehkäisemiseksi. Esimerkiksi alaraajamurtumien jälkeen jalalle astumista pyritään vähentämään kyynärsauvojen avulla. Murtuman parantuessa kuormitusta lisätään vaiheittain, kunnes liikkuminen on mahdollista ilman ulkopuolista tukea eikä kyynärsauvoille ole tarvetta. Olkapäähän kohdistuneiden vammojen jälkeen käsi asetetaan kantositeeseen ja liikettä lisätään asteittain vamman sekä liikkuvuuden parantuessa. Asetetut liikerajoitteet ovat hyvin olennaisia ja tärkeitä vamman paranemisen sekä leikkauksen jälkeisen paranemisen kannalta. Syntyneet rajoitteet vaikuttavat luonnollisesti myös muuhun liikkumiseen ja saattavat heikentää henkilön toimintakykyä.
Aloittaminen voi olla pelottavaa ja haastavaa. Otetaan askel kerrallaan.
Leikkaus vaikuttaa siis suurelta osin koko kehoon. Aina, kun esimerkiksi iho lävistetään, vaurioitetaan myös tervettä kudosta. Tähystysleikkauksien jälkeiset arvet ovat selvästi pienempiä kuin avoleikkauksissa, mutta tähystyksissäkin tarvitsee mennä useamman kudoskerroksen läpi, joten arvet ylettyvät syvälle. Arpien koko, syvyys ja sijainti vaikuttavat siihen, kuinka suuri merkitys niillä on liikkumiseen. Myös arpikudoksen muodostumisessa on yksilöllisiä eroja. Arpien kohdalla on kuitenkin tärkeää huomioida niiden vaikutus kehon nivelten liikkuvuuteen, voimantuottoon ja liikehallintaan. Joskus arvissa saattaa tuntua liikkeiden yhteydessä kiristystä tai ne voivat kipeytyä rasituksen seurauksena. Arpikudoksen muodostumiseen ja joustavuuteen voidaan vaikuttaa ja siitä johtuvia oireita vähentää harjoitteiden sekä erilaisten manuaalisten tekniikoiden avulla. Arpi- ja sidekudoksen muovautuminen vaatii riittävästi aikaa sekä säännöllisesti toteutettavaa manuaalista käsittelyä ja harjoittelua.
Liiallista varovaisuutta tulisi myös välttää ja pyrkiä toimimaan mahdollisimman normaalisti kivun sallimissa rajoissa. Valitettavan usein fysioterapia ja ohjeistukset loppuvat “kuin seinään” siinä vaiheessa, kun henkilön todetaan pärjäävän normaalisti arjessa (esimerkiksi kävelemään ilman kipua polvileikkauksen jälkeen tai kaatamaan kahvia olkapääleikkauksen jälkeen). Mitä pidempi varsinainen kuntoutusjakso on, sitä enemmän se heikentää kyseisen henkilön toimintakykyä, varsinkin jos hänen tarpeitaan ja tavoitteitaan ei oteta riittävästi huomioon kuntoutuksen aikana tai sen jälkeen. Riittävä toimintakyky saattaa jollekin tarkoittaa toimimista kevyissä arkiaskareissa, kun taas toisella tavoitteena saattaa olla esimerkiksi kyykkääminen 150 kilolla tai puolimaratonin juokseminen.
Haluamme tarjota asiakkaillemme uudenlaisen mallin fysioterapiasta, jossa tavoitteena ei ole ainoastaan kuntoutua leikkauksesta tai vammasta. Valitettavan usein kuntoutusjakson päättyessä asiakas jää kuin tyhjän päälle, kun kukaan ei olekaan antamassa ohjeita, miten tulisi toimia tai miten mahdolliset ongelmatilanteet ratkaistaan. Tämä saattaa monelle tuntua varsin pelottavalta ja vaikuttaa merkittävästi liikkumiseen. Haluamme helpottaa arkeen palaamista sairastumisen tai loukkaantumisen jälkeen tuomalla fysioterapian ja kuntoutuksen osaksi asiakkaan arkea ja harrastuksia. Tällöin muutoksista tulee pysyvämpiä eikä sinun tarvitse pelätä vaivojen uusiutumista tulevaisuudessa. Muutokseen ja harjoitteiden tekemiseen on myös helpompi löytää tarvittavaa motivaatiota, kun näkee niiden merkityksen arjen toimintoihin ja arjessa jaksamiseen. Vamman tai sairastumisen ei tarvitse olla syynä rakkaan harrastuksen tai toiminnan lopettamiselle.
Joskus sairaus tai vamma voi estää tavallisista asioista nauttimisen.
FysioValmennus on suunniteltu henkilöille, jotka taistelevat erinäisten vaivojen tai sairauksien kanssa, mutta se tarjoaa myös muille liikuntaa harrastaville loistavan tilaisuuden hyödyntää fysioterapeuttiemme osaamista ja ammatitaitoa. Tarkoituksemme on mahdollistaa liikkumisen ilo kaikille vaivoista tai sairauksista riippumatta. Fysioterapeuttimme osaavat ottaa mahdolliset sairautesi, vaivasi tai ongelmakohtasi huomioon yksilöllisiä suunnitelmia luodessaan. Sinä voit rauhassa keskittyä tavoitteidesi saavuttamiseen ilman pelkoa ikävistä ja turhista loukkaantumisista. Ohjeistamme sinua sopivien liikuntamuotojen valinnassa, autamme sinua kohti terveellistä ja aktiivista elämäntapaa, parantamaan toimintakykyäsi ja helpottamaan arjessa jaksamista.
FysioValmennuksen alussa fysioterapeuttimme suorittaa henkilökohtaisen alkukartoituksen, jossa sinua haastatellaan, asetetaan yhteiset tavoitteet, selvitetään mahdolliset toimintakykyyn vaikuttavat sairaudet sekä lääkitykset ja aloitetaan yksilöllisen harjoitusohjelman suunnittelu. FysioValmennukseen sisältyy aina fysioterapeuttinen tutkiminen, minkä lisäksi kehitystä ja harjoittelun vaikuttavuutta seurataan säännöllisin väliajoin toteutettavien väli- ja loppututkimusten avulla. Fysioterapeuttinen tutkiminen ja testaaminen auttaa meitä valitsemaan sinulle sopivimmat liikuntamuodot ja harjoitteet. Niiden avulla me voimme myös tarvittaessa muuttaa toimintatapoja sekä suunnitelmia valmennuksen edetessä ja varmistaa, että harjoittelu on nousujohteista (harjoitteet vastaavat tarpeitasi ja auttavat parantamaan toimintakykyä) ja etenee kohti asetettuja tavoitteita. Tarkoituksena on rohkaista sinua liikkumaan, sairaudesta tai vammasta huolimatta ilman pelkoa uusista loukkaantumisista ja auttaa sinua pysymään terveenä.
TEHDÄÄN UNELMISTASI TAVOITTEITA!
[columns] [span4]
Kirjoittajat:
Fysioterapeutit Jesse Asikainen ja Arttu Peltola
[/span4][span8]
[/span8][/columns]
[columns] [span4]
[btn text="Lue lisää FysioValmennuksesta!" tcolor=#FFF bcolor=#0000FF thovercolor=#FFF bhovercolor=#FFA500 link="https://www.proximafinland.fi/fysiovalmennus/" target="_blank"]
[/span4][span8]
[btn text="Varaa aika alkukartoitukseen!" tcolor=#FFF bcolor=#0000FF thovercolor=#FFF bhovercolor=#FFA500 link="https://www.proximafinland.fi/ajanvaraus" target="_self"][/span8][/columns]
© 2026
