Vuoden 2024 sairauspoissaolotilastot tarjoavat arvokasta tietoa suomalaisen työikäisen väestön terveydestä sekä poissaolojen syistä. Kokonaisuutena sairauspoissaolot ovat vähentyneet edellisvuoteen verrattuna, mutta tietyillä aloilla ja ammattiryhmissä ne ovat edelleen merkittävä haaste.
Tilastokeskuksen ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) mukaan vuonna 2023 Suomessa kirjattiin noin 1,8 miljoonaa sairauspoissaolojaksoa, jotka koskivat yhteensä 674 000 henkilöä. Suurin osa sairauspoissaoloista oli lyhytkestoisia, mutta pitkittyneet poissaolot muodostavat edelleen merkittävän osan sairauspoissaolojen kokonaiskuvasta.
THL
1,7 miljoona eli 65% kaikista työllisistä käytti työterveyshuollon palveluita vuonna 2023
Keskeiset sairauspoissaolojen syyt vuonna 2023:
Kelan tilastojen mukaan mielenterveysongelmat ovat kasvava sairauspoissaolojen syy. Yli 100 000 suomalaista sai sairauspäivärahaa mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden vuoksi, ja erityisesti ahdistuneisuushäiriöt ovat lisääntyneet merkittävästi.
Ammattiryhmittäin tarkasteltuna sairauspoissaolot vaihtelevat suuresti. Kunta- ja hyvinvointialan henkilöstön seurantatutkimukset osoittavat, että fyysisessä työssä olevilla sairauspoissaolot ovat yleisempiä kuin asiantuntijatyötä tekevillä.
Olemme aikaisemmin kirjoittaneet blogitekstin, miksi asiantuntija tai kevyttä fyysistä työtä tekevillä sairauspoissaolot ovat huono mittari. Voit lukea aiheesta lisää tästä.
Kunta10-tutkimuksen mukaan esimerkiksi varhaiskasvatuksen opettajilla sairauspoissaolot olivat huomattavasti yleisempiä (22 päivää) verrattuna lehtoreihin ja tuntiopettajiin (9,9 päivää). Koulunkäyntiavustajilla ja sosiaali- ja terveysalan hoitohenkilökunnalla sairauspoissaolojen määrä oli myös korkeampi keskimäärin 25 päivää vuodessa.
Sairauspoissaolojen vähentäminen edellyttää monipuolisia toimenpiteitä:
Suomen vuoden 2024 sairauspoissaolotilastot osoittavat, että mielenterveysongelmat ja fyysiset rasitukset ovat suurimpia sairauspoissaolojen aiheuttajia. Fyysisessä työssä olevilla sairauspoissaolot ovat huomattavasti yleisempiä kuin asiantuntijatehtävissä. Työhyvinvointia tukevilla toimilla voidaan vähentää sairauspoissaolojen määrää ja parantaa työelämän laatua pitkällä aikavälillä.
Blogitekstin koostanut kipu- ja urheilufysioterapiaan erikoistunut fysioterapeutti ja valmentaja (VAT) Arttu Peltola.
Nilkan asennon vaikutus polven kipuun
Nilkka ja jalkaterä toimivat tärkeänä osana kehon iskunvaimennusjärjestelmää, jonka tehtävänä on suojata kehoa ja pienentää alaraajan niveliin kohdistuvaa kuormitusta.
Jalkaterän normaaliin joustomekanismiin kuuluvat supinaatio (nilkan ulkokierto) ja pronaatio ( nilkan sisäkierto). Niiden tehtävä on vaimentaa iskuja ja tukea selkä rankaa. Nilkan liiallinen sisäkierto (ylipronaatio) aiheuttaa ylikuormitusta alarajoihin, joka kasvattaa riskiä muille alaraaja vammoille. Tässä vaiheessa polvi kipu voi astua kuvioihin, mutta kivun aiheuttajaa ei osata paikallistaa nilkkaan. Aletaan välttelemään liikkeitä mitkä tuottavat kipua polveen ja jätetään selvittämättä missä itse kivun aiheuttaja löytyy. Olisi hyvä miettiä missä liikkeissä kipua tuntuu ja mitkä asiat voisivat vaikuttaa kipuun, jos kivun aiheuttajaa ei hoideta niin ongelmia alkaa äkkiä ilmenneen laajemmalla alueella polven lisäksi. Muutoksia voi alkaa huomaamaan myös lonkassa ja selässä.
Nilkan liiallisen sisäkierron takia jalkaterä alkaa korjaamaan alaraajojen sekä jalkaterien toimintahäiriöitä tai muutoksia. Muutoksia voivat olla muun muassa jäykkyys nilkassa, kireä akillesjänne, polvinivelten virhe asennot, reisiluun asento tai heikot lihakset, jotka ojentavat lonkkaa. Tärkeää nilkan liiallisen sisäkierron hoidossa on alaraajojen normaalin linjauksen harjoittelu. Linjaus harjoitteiden lisäksi on tärkeä harjoittaa esimerkiksi säären lihaksia, koska ne tukevat jalkaterää kierteisissä toiminnoissa ja tasapainottavat jalkaterän lihaksia.
Lonkan vaikutus polven kipuihin
Polvi- sekä lonkkanivelet ovat tärkeässä roolissa kävelemisessä ja seisomisessa. Tämän takia lonkan vaivat voivat ilmetä kipuna polven seudulla. Tietenkin polven alueen vaivat voivat aiheuttaa kipua lonkan seudulle. siksi on tärkeä muistaa aikaisemmin mainittu alaraajojen linjaus.
jalan säteilykipu on yleinen vaiva. Kuormittavat nostot sekä pitkäaikaiset lantion jännitys tilat ovat usein myös suurimpia tekijöitä oireiden muodostumiselle. Kävelyn tuottamaliike kulkee lantion kautta ja liikuttaa kehoa paikasta toiseen. Jaloista siis linjautuu paljon vaikutuksia koko kehon toimintaan.
Esimerkiksi juoksijoilla polvi on usein sijaiskärsijänä lantionliikerajoituksista tai säären jännityksistä. Tällöin polvi lähtee kompensoimaan liikettään ja kuormittuu epätasapainisesti. Polvikuvut ovatkin usein tällaisen tapahtumakaavan seurauksia.
Omia kokemuksia
Itselle polvivaivat ovat olleet ylenen harmi useamman vuoden ajan. Suurimman avun olen saanut alaraajojen oikeanlaisesta linjauksesta sekä lihasten vahvistamisesta. Jääkiekkoa pelatessa polvet olivat lähes jokaisen treenin jälkeen kipeät ja särkyjä oli usein myös seuraavana päivänä.
Kävin kahtena vuotena peräkkäin polven tähystys leikkauksessa. Näistä sain hetkellisen avun noin vuodeksi eteenpäin. Tämän jälkeen kivut aina palasivat. Tämän jälkeen aloin miettimään vasta, miten itse voisi vaikuttaa tilanteeseen.
Ensiksi aloin vahvistamaan polvea tukevia lihaksia ja keskittymään alaraajojen oikeanlaiseen linjaukseen. Tämän jälkeen aloin huomaamaan jäykkyyttä nilkoissa mikä alkoi vaikuttamaan luistelu tekniikkaan. Tässä vaiheessa menin hierojalle missä lähdettiin rentouttamaan jalan lihaksia sekä mobilisoitiin jalkojen niveliä. Polvi kivut alkoivat huomattavasti vähenemään, mutta ei kokonaan poistuneet. Seuraavaksi kokeilin lämmön vaikutusta polven kipuihin ja se auttoi pois kivuista urheilusuorituksen aikana.
Tärkeää on selvittää mikä kivun aiheuttaa eikä vain keskittyä sinne missä kipu tuntuu.
Kirjoittaja: Tino Takala, Hieroja ja personal trainer
Instagram: @TinoTakala
Uskomuksia on monia. Kadulla, kaupassa, kuntosalilla sekä vastaanotolla kuuleekin vaikka minkälaisia uskomuksia. Olenkin jo aiemmin kollegani Jesse Asikaisen kanssa upottanut Instagramin puolella jo monia näistä uskomuksista.
Alaselkäkipu on todella yleinen vaiva ja sitä kokee meistä lähes jokainen jossakin vaiheessa elämänsä aikana. Tämän vuoksi kokemuksia alaselkäkivun hoitamisesta sekä ennaltaehkäisystä on syntynyt. Eniten huolestuttavat erilaiset uskomukset, jotka aiheuttavat ihmisissä pelkoa ja passivoivat arkea sekä monesti lisäävät kipua.
Olenkin blogitekstiin koonnut tutkimusnäyttöön perustuvaa pohdintaa alaselkäkipuun liittyen, sillä näistä asioista omalla vastaanotolla olen keskustellut.
Selkäkivuista kärsii elämänsä aikana lähes jokainen meistä. Selkäkipua, tai ylipäänsä kenenkään mitään kipuja tai vaivoja, ei pidä vähätellä. Kipu selässä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että se olisi "rikki".
Nykytutkimustiedon valossa voimakaskaan kipu ei välttämättä tarkoita vakavaa vauriota. Kiputuntemusten taustalla voivat vaikuttaa monet muutkin tekijät, kuten kokonaiskuormitus, elintavat, stressi, uupumus, mieliala, uni ja sen laatu, kivun pelko sekä kielteiset uskomukset kivun syistä.
Mistä selkäkipu sitten johtuu? Mitä tarkoittavat termit "spesifi" ja "epäspesifi" selkäkipu? Monissa tapauksissa emme voi täsmällisesti osoittaa kivun syytä, eikä se aina ole tarpeellistakaan, kunhan on poissuljettu vakavampien aiheuttajien mahdollisuus.
Nykyaikainen kivun määritelmä: "Epämiellyttävä sensorinen tai emotionaalinen kokemus, joka liittyy todelliseen tai mahdolliseen kudosvaurioon tai muistuttaa sellaista."
Yleisesti juuri nämä spesifit syyt (murtuma, pullistuma, yms.) ovat selkeämmin tunnistettavia, ja myös pyritään aina poissulkemaan uudelta asiakkaalta. Suurin osa (noin 90%) selkäkivuista on epäspesifejä, eli niille ei ole löydettävissä selittävää syytä tai vauriota.
Tällaisissa tilanteissa olisi hyvä perehtyä myös kivun taustalla vaikuttaviin tekijöihin ja psyykkisessä hyvinvoinnissa esiintyviin haasteisiin. Vaikka "kipu" ei olekaan vain korvien välissä, on mielellä siihen huomattava vaikutus!
"Selkäkipuni paranee levolla". Tämä käsitys on juurtunut melko syvälle kulttuuriin, vaikkei näin olekaan enää pitkään aikaan ketään ohjeistettu hoitamaan selkäkipua. Lausahdukset kuten: "nyt pitää levätä, etteivät kivut vain pahene" ovat nykyisinkin hyvin kuultuja kommentteja.
Vuodelepo ei selkäkivuissa edistä toipumista, vaan voi pikemminkin sitä hidastaa. Vaikka voimakas selkäkipu saattaakin vetää ihmisen sängynpohjalle lepäämään, se ei ole tämän päivän hoitokeino. Sen sijaan on pyrittävä jatkamaan normaalia arkea kivun sallimissa rajoissa. Jo 1990-luvun lopussa osoitettiin systemaattisissa katsauksessa, että aktiivisena pysyminen on parantanut kliinisiä tuloksia verrattuna entisaikaiseen vuodelepo-malliin (Waddell ym. 1997).
Selkäkipu on usein siitäkin syystä ristiriitaista, että se saa ihmisen välttelemään selän käyttöä ja suojelemaan sitä kivun lisääntymisen pelossa. Pelko johtaakin usein keskivartalon lihasten tahattomaan jännittämiseen. Tämä yliaktiivisuus voi jo itsessään olla kivun osatekijä. Vaikka usein kuuleekin, että selkäkipu olisi johtunut huonosta keskivartalon "coren" tuesta niin tälläkään asialla ei ole suoranaista yhteyttä tutkimusnäytössä. Toki keskivartalon lihasten on syytä olla vahvat, mutta näitä olisi hyvä osata rentouttaa tarvittaessa.
Kävely on todella hyvää harjoittelua aivan alusta alkaen selkäkipuiselle. Myös liikeharjoittelu ja liikeratojen läpikäyminen helpottavat kipuja. Nämä edistävät verenkiertoa. Selän kuuluu ojentua, pyöristyä, kiertyä ja kallistua. Nämä ovat kaikki luonnollisia liikkeitä, joiden tulisi onnistua meiltä jokaiselta, painojen kanssa tai ilman. Selkäsi ei mene "rikki" niitä tekemällä, vaan ennemminkin niitä välttelemällä.
Yksi merkittävimmistä selkäkivun uusiutumista ennustavista syistä on pelko. Ensinnäkin pelko siitä, että selkä menee rikki sitä käyttämällä tai "väärin" nostamalla. Usein myös pelko siitä, että kun selkäkipua kerran tulee, on se myös jatkossa osa päivittäistä elämää, eikä sille mahda mitään.
Jos olet jäänyt lukemaan selkäkivun hoidon muinaishistoriaa, ja uskot edelleen pelkän levon poistavan selkäkipusi, niin nyt viimeistään olisi korkea aika nousta ylös ja lähteä liikkeelle!
"Huono ryhti" yhdistetään edelleen yleisesti selkäkipuun, etenkin tavallisten tallaajien keskuudessa. Asiakkaiden suusta kuultu lausahdus: "Selkäni tulee kipeäksi, koska istun päivät pitkät huonossa asennossa.", on meillekin valitettavan tuttu. Kuitenkaan emme me tai nykyinen tutkimusnäyttö ole asiasta samaa mieltä.
Millainen on "hyvä ryhti"? Onko olemassa "optimaalista" asentoa? Saadaanko välttämällä "vääriä" asentoja ehkäistyä kivun syntymistä? Tästä ei ole ainakaan vahvaa tutkimusnäyttöä. Tutkimuksissa ei ole löydetty selkeää yhteyttä ryhdin ja kipujen välille. Selkäkipuja esiintyy niin hyvässä kuin huonossakin ryhdissä työskentelevillä, eikä huonossa ryhdissä työskentelevillä esiintynyt selkäkipuja yhtään enempää.
Jatkuvan "hyvään" ryhtiin pyrkimisen ja tarkastelun sijasta meidän tulisi keskittyä tasaisin välein tapahtuvaan asennon vaihteluun. Sellaista ihmistä ei ole olemassakaan, joka pystyisi esimerkiksi koko työpäivän ajan pysyttelemään yhdessä ja samassa asennossa, eikä se ole suositeltavaakaan. Suurempi haitta saattaa muodostua siitä, että ihmistä kehotetaan välttämään tiettyjä asentoja tai liikkeitä, vaikka kyseisen toteamuksen taustalla saattaisikin olla halu auttaa.
Usein kuuleekin että selän pyöristäminen olisi haitallista, ja jos joku nostaisi pyöreällä selällä niin se vasta kamalaa olisikin. Tämä käsitys onkin varsin vahva kulttuurissamme ja monesti selän pyöristyminen pelottaa. Kuitenkaan selän pyöristämisestä ei ole haittaa, vaan itseasiassa suurempi haitta syntyy siitä, jos ihmistä ohjeistetaan välttämään selän pyöristämistä. Sekin voi lisätä liikkumisen ja kivun pelkoa sekä vahvistaa käsitystä, että selkä menisi rikki.
Selkämme on tehty kiertymään, kallistumaan, pyöristymään ja notkistumaan, ja siksi sitä tulisikin välttelyn sijasta kuormittaa monipuolisesti, säännöllisesti ja nousujohteisesti pitkällä aikavälillä asteittain kuormitusta lisäämällä. Näin ollen selkämme kestää normaalissa arjessa paremmin tulevaisuudenkin kuormituksen.
Usein vastaanotolla olen kuullut, ettei fysioterapiasta tai jonkun muun nimeltä mainitsemattoman ammattiryhmän edustajan hoidosta ole ollut apua alaselkäkipuun. Lausahdus: "Kaikkea on kokeiltu" on erityisen tuttu. Yleensä kuitenkaan juuri nykytiedon mukaisia hoitoja ei vastaanotolla käyvät ihmiset ole kokeilleet, vaan kokemusta on vaihtoehtoisista hoidoista. Erilaisia kipuja, ja erityisesti kroonisia kipuja, on hoidettu jo iät ja ajat erilaisin hoitometodein. Näitä ovat muun muassa perinteiset ultraäänihoito ja akupunktio sekä tuoreempi hoitomuoto laser. Monesti uskotaankin, että nämä passiiviset hoidot olisivat avain onneen. Kuitenkin monet tutkimukset ovat verranneet näitä hoitoja placeboon, ja tutkimustulokset eivät ole näitä hoitoja suosivia. Tämän takia näitä hoitoja ei kannata suosia ainakaan ensisijaisena vaihtoehtona.
Noorin ym. (2020) systemaattisesta katsauksesta huomataan, ettei ultraäänen vaikuttavuudesta ole näyttöä. Kun tätä ollaan verrattu placeboon, ei olla nähty kipua helpottavaa vaikutusta kroonisella alaselkäkipuisella. Voitaisiin siis tokaista, ettei olisi väliä vaikka hoito annettaisiin laitteella, josta on virta pois päältä.
Pitkät perinteet omaava akupunktiokaan ei pärjää nykytutkimusten valossa hyvänä hoitona. Vaikutus kipuun on liian vähäinen, eikä täten kliinisesti merkittävä. Myöskään akupunktio ei ole placeboa tehokkaampaa alaselkäkipuun. (Mu ym. 2020.) Myöskään vähemmän tunnetulla laser-hoidolla ei ole merkittävää vaikutusta krooniseen alaselkäkipuun Huangin ym. (2015) systemaattisen katsauksen ja meta-analyysin perusteella.
Muistutan kuitenkin, että jos sinä tai joku muu on saanut kovasti apua näistä hoidoista, niin se on todella hyvä juttu enkä minä sitä kokemusta halua vähätellä. Kuitenkin sanon, että ei kannata heittää kirvestä kaivoon jos nämä eivät tehoakaan sinulla. Jos olet miettimässä mitä kipujen kanssa tulisi tehdä, en suosittele kokeilemaan ainakaan ensimmäisinä vaihtoehtoina kyseisiä vaihtoehtoisia hoitoja.
Alaselkäkipu on todella yleinen vaiva. Kipua ei tule koskaan vähätellä, mutta tätä ei kannata pelästyä. Uskomukset ovat usein yhteydessä voimakkaampaan kipuun, toimintakyvyn suurempiin haittoihin, työpoissaoloihin sekä lääkkeiden käyttöön. Kipu ei automaattisesti tarkoita, että jokin olisi rikki tai jos liikkuessasi tulee kipua niin tämäkään ei tarkoita että vaurioittaisit itseäsi. Selkämme on tehty liikkumaan monissa eri asennoissa ja olisikin mahtavaa jos sitä uskallettaisiin kuormittaa enemmän nousujohteisesti. Alaselkäkivun kanssa voi, ja onkin hyvä kääntyä ammattilaisen puoleen, esimerkiksi suoraan fysioterapeutin. Joskus parasta apua, mitä fysioterapeutti voi tarjota, on selkäkivun taustalla olevien moninaisten tekijöiden selvittäminen ja asiakkaan tietämyksen lisääminen.
Kivun ja huolen kanssa ei pidä jäädä yksin!
Ota Instagram seurantaan ➡️ @fysiotapaninen
Kirjallisuutta:
Huang, Z., Ma, J., Chen, J., Shen, B., Pei, F., & Kraus, V. B. (2015). The effectiveness of low-level laser therapy for nonspecific chronic low back pain: a systematic review and meta-analysis. Arthritis research & therapy, 17(1), 1-8.
Laird RA, Gilbert J, Kent P, Keating JL. Comparing lumbo-pelvic kinematics in people with and without back pain: a systematic review and meta-analysis. BMC Musculoskelet Disord. 2014 Jul 10;15:229.
Mu, J., Furlan, A. D., Lam, W. Y., Hsu, M. Y., Ning, Z., & Lao, L. (2020). Acupuncture for chronic nonspecific low back pain. Cochrane Database of Systematic Reviews, (12).
Noori, S. A., Rasheed, A., Aiyer, R., Jung, B., Bansal, N., Chang, K. V., Ottestad, E. & Gulati, A. (2020). Therapeutic ultrasound for pain management in chronic low back pain and chronic neck pain: a systematic review. Pain Medicine, 21(7), 1482-1493.
O'Sullivan, P. B., Caneiro, J., O'Sullivan, K., Lin, I., Bunzli, S., Wernli, K., & O'Keeffe, M. (2020). Back to basics: 10 facts every person should know about back pain. British Journal of Sports Medicine, 54(12), 698–699.
Saraceni, N., Kent, P., Ng, L., Campbell, A., Straker, L., & O'Sullivan, P. (2020). To Flex or Not to Flex? Is There a Relationship Between Lumbar Spine Flexion During Lifting and Low Back Pain? A Systematic Review With Meta-analysis. The Journal of Orthopaedic and Sports Physical Therapy, 50(3), 121–130.
Setchell, J., Costa, N., Ferreira, M., Makovey, J., Nielsen, M., & Hodges, P. W.( 2017). Individuals' explanations for their persistent or recurrent low back pain: a cross-sectional survey. BMC musculoskeletal disorders, 18(1), 1-9
Slater, D., Korakakis, V., O'Sullivan, P., Nolan, D., & O'Sullivan, K. (2019). "Sit up straight": time to Re-evaluate. journal of orthopaedic & sports physical therapy, 49(8), 562-564.
Waddell, G., Feder, G., & Lewis, M. (1997). Systematic reviews of bed rest and advice to stay active for acute low back pain. British Journal of General Practice, 47(423), 647–652.
Olkapääkipu on yleistä ja kivulla voi olla useita eri tekijöitä. Yleisiä olkapään kiputiloja aiheuttavia tekijöitä voi olla esimerkiksi nivelrikko, jäätynyt olkapää tai jännevammat. Usein ongelma saattaakin johtua kiertäjäkalvosimen jänteiden vaurioista. On hyvä muistaa, että liikkumattomuus on yksi suurimmista syistä olkapääkipujen muodostumiselle. Tästä syystä liikunta on lääke myös olkapääkipujen hoitoon. Tässä artikkelissa keskitytään enemmän kiertäjäkalvosimen kiputiloihin.
Nivelrikkoa pystytään ehkäisemään ja hoitamaan lihasvoimaharjoitteilla. Olkapään ja ylävartalon lihasvoimaa vahvistamalla nivel pysyy vakaammin hallinnassa arjen toiminnoissa, jolloin nivelrikkoa ja tämän aiheuttamaa kipua pystyy ehkäisemään ja hoitamaan. Olkapään nivelrikkoa hoidettaessa on hyvä muistaa tehdä lihasvoimaharjoittelua tasapuolisesti kivun sallimissa rajoissa. Jos jokin lihaskuntoliike tuntuu kipeältä, on hyvä kokeilla muuttaa liikettä tai liikelaajuutta, jotta harjoittelusta saa mahdollisimman kivutonta.
Jäätynyt olkapää voi johtua monesta eri tekijästä ja sen syyn selvittäminen ei ole kovin yksiselitteistä. Jäätynyt olkapää voi tulla itsestään tai se voi olla seuraus esimerkiksi nivelrikosta, olkapäähän kohdistuneesta vauriosta tai diabeteksestä. Jäätyneen olkapään hoidoissa kannattaa pyrkiä saavuttamaan mahdollisimman normaalit olkapään liikelaajuudet. Myös lihasvoiman harjoittaminen on tärkeää liikeharjoitusten jälkeen. Kannattaa muistaa, että jäätynyt olkapää paranee usein itsestään. Fysioterapialla voidaan kumminkin edistää paranemista.
Kiertäjäkalvosinoireyhtymä tai toisinsanoen kiertäjäkalvosimen kiputilat on yleisin olkapään sairaus. Kiertäjäkalvosimen vaurioissa useimmiten olkapään ulkokiertoliikkeet tai käden nosto sivukautta tuntuvat erityisen kipeiltä.
Kiertäjäkalvosimen jänteet heikkenevät iän myötä, jos niitä ei harjoiteta. Tämä voi johtaa hitaaseen jänteen rappeutumiseen, joka on alttiimpi vaurioille. Useimmiten jännevammoissa on jo tapahtunut hidasta rappeutumista kauan, jonka takia äkillisen rasituksen ilmetessä jänne ei välttämättä kestä sitä. Tämä vammamekanismi pätee myös muihin jänteisiin kehossa, joka on hyvä pitää mielessä! Kirjallisuudessa ei aina luekaan, että lihaskuntoharjoittelulla pystytään erittäin tehokkaasti ehkäisemään kiertäjäkalvosimen kiputiloja.
Mitä tehdä, jos kiertäjäkalvosin on jo kipeä? Ensin on hyvä käydä nopeasti teoriaa läpi jännevammoista:
Harjoitteiden valitseminen voi olla vaikeaa, koska kiertäjäkalvosimen kiputilat ovat hyvin yksilöllisiä. Kannattaa ensin miettiä, mitkä liikesuunnat tuntuvat kipeimmiltä. Tämän jälkeen harjoitusohjelma kannattaa rakentaa siten, että kipeimpiä liikesuuntia lähtee harjoittamaan progressiivisesti, priorisoiden eksentrisiä harjoitteita. Myös muita liikesuuntia ja lihasryhmiä kannattaa tehdä, jotta harjoittelusta saa kokonaisvaltaisemman. Harjoittelu tulisi mielellään olla kivutonta, mutta tämä ei aina ole mahdollista. Joskus pieni kipu harjoittelussa voi olla sallittua, jos viikko- ja kuukausitasolla oireet ja olkapään toimintakyky paranevat.
Ei kannata pelätä raskaammilla kuormilla harjoittelemista. Jänteiden kuntoutus vaatii vastukset, jotka tuntuvat raskailta. Kannattaa silti muistaa, että jos olkapää on tavallista kipeämpi joitain päiviä harjoittelun jälkeen, kannattaa keventää harjoittelua. Joskus sopivan vastuksen löytäminen vaatii hieman kokeilua.
On tärkeää huomioida, että pitkään kestänyt jännekipu ei useimmiten korjaa itse itseään, vaan tähän vaaditaan lihasvoimaharjoittelua. Kannattaa muistaa, että jännevammojen kuntoutus kestää usein monta kuukautta. Älä siis lannistu, jos kipu heti ei lievity paljoa viikkojen kuluessa! Kipu ei myöskään ole aina hyvä mittari paranemisesta. Jos kipua on yhtä paljon kuin ennen, mutta harjoittelua on saatu raskammaksi, tämä on silti merkki jänteen paranemisesta.
Harjoittelun suunnitteleminen voi olla vaikeaa, jonka vuoksi on hyvä ottaa fysioterapeuttiin yhteyttä. Fysioterapiakäynnillä pystytään valitsemaan sopivimmat harjoitteet sekä vastukset, jotta kuntoutuminen edistyy parhaiten.
Fysioterapeutti, Proxima Finland, Tampellan toimipiste
Sähköposti: jani@proximafinland.fi
Nämä ovat yleisiä oireita, joiden taustalla voi olla hampaiden narskuttelu ja/tai yhteen pureminen. Olet saattanut joskus kuulla myös termin bruksismi. Bruksismi on omasta tahdosta riippumatonta purentalihasten työskentelyä joko päivällä valveilla tai öisin nukkuessa. Tämä työ voi olla narskuttelua, hampaiden puremista yhteen, hampaiden pitämistä yhdessä tai purentalihasten aktivointia ilman hammaskontaktia. Bruksismi on hyvinkin yleistä ja tämän aiheuttamista oireista moni kärsii tietämättään.
Pureeko lapsesi tai puolisosi hampaita öisin? Onko joku kertonut sinulle, että itse teet tätä? Mahdollisesti hammaslääkärisikin on maininnut asiasta? Emme itse voi tietää mitä yöllä teemme. Yöllinen pureminen jättää kuitenkin merkkejä. Hampaasi voivat olla kuluneet tai hampaiden paikkasi vaurioituneet. Leuat saattavat olla väsyneet ja/tai kipeät, posket ja ohimot aristavat sekä hampaasi myös. Jos katsot peilistä kieleesi, saatat nähdä siinäkin merkkejä pureskelusta. Kielemme nimittäin ottaa osumaa hampaisiin ja samalla muodostuu hauskasti nimetty piparkakkukieli. Hampaiden jättämät jäljet tekevät kielen sivut aaltomaiseksi. Mikä ratkaisuksi? Jatka vain lukemista.
Jos sinulla on taipumusta hampaiden narskutteluun öisin, olisi erittäin tärkeää suojata hampaasi. Öinen pureminen ja/tai narskuttaminen voi olla hyvinkin voimakasta, joka kuluttaa hampaiden purupintoja. Purentakiskot voivat myös vähentää öistä puremista. Joissakin tapauksissa purentakiskojen käyttö öisin on vähentänyt puremista ja näin helpottanut muitakin oireita. Jos purentakiskojen käyttö mietityttää niin apteekeista ja Internetin ihmeellisestä maailmasta löytyy halvempia vaihtoehtoja kokeiluun. Nämä toimivat varsinkin ensiapuna. Suosittelen kuitenkin hammaslääkärissä teetettyjä suuhun muotoiltuja vahvempia malleja.
Hampaiden narskuttelu päivisin on usein tiedostamatonta tai opittu tapa, mistä on helpompi päästä pois, sillä olemme hereillä. Aiemmin manitsemaani yölliseen puremiseen emme voi samalla tavalla vaikuttaa. Vinkkinä annankin, että kun huomaat arjessasi purevasi hampaita yhteen tai narskuttelevasi, niin pysähdy, lopeta tekeminen, suorista asentosi ja hengittele rauhakseltaan kymmenen sekunnin ajan. Lisäksi keskity omaan psyykkiseen hyvintointiinsi ja stressinhallintaan. Tästä lisää seuraavaksi.
Purit hampaitasi yhteen päivisin tai öisin, niin stressillä ja hampaiden puremisella tai narskuttelulla on nähty olevan selkeää yhteyttä niin omassa asiakaskunnassa kuin tutkimusnäytössäkin. Oletkin saattanut huomata oireittesi lisääntyneen stressaavina aikoina. Stressaavina aikoina on hyvä löytää stressiä aiheuttavien asioiden lisäksi aikaa keskittyä itselleen tärkeisiin asioihin ja/tai ihmisiin sekä ymmärtää oireiden ja stressin yhteys. Omaa tilannetta ja arkea on syytä tarkastella; mikä stressin aiheuttaa ja voisiko kuormittaville asioille olla ratkaisu? Lisäksi on tärkeää huomioida oma kokonaiskuormitus, voisinko keventää kuormitusta jostakin sekä pohtia miten palaudun ja miten nukun?
Stressin kanssa ei kannata jäädä yksin ja voinkin suositella kollegaani Jutta Heleniusta (stressinhallintavalmentaja) apuna. Erilaisista hengitys- ja rentoutusharjoituksista on nähty olevan positiivisia vaikutuksia stressinhallinnassa.
Bruksismin oireiden kanssa ei pidä jäädä yksin. Suosittelen hakeutumaan tmd-fysioterapiaan. Sillä on kokemukseni ja näytön perusteella hyviä keinoja oireiden helpottamiseen.
Lisäksi muistutuan, etttä stressiin ja sen hallintaan on syytä panostaa sekä löytää omaan arkeen tasapainoa ja mieluisaa tekemistä. Öisin tapahtuvaan narskutteluun olisi syytä hankkia purentakisko niin hampaiden suojaamiseksi kuin mahdollisen puremisen vähentämiseksi.
Kaikkein haastavimmissa tapauksissa voidaan harkita hoitomuotona botuliinitoksiinipistoksien käyttöä, joilla on tarkoitus vähentää puremalihasten aktiviteettia. Kuitenkin näidenkin lääkärin antamien pistosten lisäksi fysioterapian olisi hyvä olla läsnä hoidossa.
Purentaelimistön häiriön ja kiputilojen vuoksi hakeudutaan tmd-fysioterapiaan. Yksi yleinen syy onkin tässä blogikirjoituksessa tutuksi tullut bruksismi. Tmd-fysioterapia käynnillä tutkitaan leukanivelen toimintaa sekä arvioidaan ja mitataan leuan liikettä ja purentaa tarkemmin. Tarkoituksena on löytää oikeat ja tehokkaimmat hoitomuodot asiakkaalle. Näitä ovat erilaiset harjoitteet sekä pehmytkudoskäsittelyt ja mobilisoinnit. Käynnillä ei kuitenkaan keskitytä pelkästään leukapiiriin, vaan sen lisäksi tarkastellaan laajemmin myös niihin läheisesti liitoksissa olevien kudosten toimintaa ja ihmistä kokonaisuutena.
Bruksismista aiheutuvien oireiden lievittämiseksi voidaan tehdä purentalihasten käsittelyä, jolloin kovasti “treenattuja” lihaksia saadaan rentoutettua. Käsittelyiden merkitys kasvaakin tapauksissa, joissa öiselle puremiselle ei löydetä syytä. Tällöin on hoidettava pelkästään oiretta elämänlaadun parantamiseksi. Säännöllisten käsittelyiden lisäksi fysioterapiassa ohjataan erilaisia omaharjoitutuksia, joilla ollaan nähty olevan hyviä tuloksia oireiden lievittämiseksi. Näin pääset harjoitteilla itsenäisesti lievittämään oireita. Harjoituksia ovat muun muassa: alaleuan liike- ja lihasharjoittelu sekä rentoutusharjoitteet. Fysioterapiassa neuvotaan myös miten voit itse rentouttaa lihaksia oma-käsittelyllä.
Fysioterapeutti Jami Tapaninen on kouluttautunut tarjoamaan apua purentaelimistön kipuihin ja toimintahäiriöihin. Jamin vastaanotolle pääset Hämeenkyrön toimipisteessä. Varaa aika alla olevasta painikkeesta!
Kirjallisuutta:
Amorim, C. S., Santo, A. S. E., Sommer, M., & Marques, A. P. 2018. Effect of physical therapy in bruxism treatment: a systematic review. Journal of manipulative and physiological therapeutics, 41(5), 389-404.
Chemelo, V. D. S., Né, Y., Frazão, D. R., Souza-Rodrigues, R. D. D., Fagundes, N. C. F., Magno, M. B., ... & Lima, R. R. 2020. Is there association between stress and bruxism? A systematic review and meta-analysis. Frontiers in neurology, 11, 590779.
Lal, S. J., & Weber, D. D. S. 2018. Bruxism management.
Käypähoito -suositus 2021. Purentaelimistön kipu ja toimintahäiriöt (TMD)
Könönen, E. 2022. Bruksismi, hampaiden narskutus. Lääkärikirja Duodecim
Ihmisen hermosto voidaan jakaa kahteen osaan: somaattiseen (tahdonalaiseen) ja autonomiseen (tahdosta riippumattomaan) hermostoon. Tahdonalainen hermosto vastaa nimensä mukaisesti mm. tahdonalaisesta liikkeestä, mutta lisäksi se kuljettaa aistinelimistä tulevia viestejä keskushermoston hyödynnettäväksi. Tahdosta riippumaton, autonominen hermosto jaetaan edelleen kahteen osaan: sympaattiseen ja parasympaattiseen. Autonominen hermosto säätelee muun muassa useita elimistön toimintoja, kuten sydämen sykettä, hengitystä, aineenvaihduntaa sekä lämmönsäätelyä sekä lihasten toimintaa.
Sympaattinen hermosto toimii on ns. kiihdyttävänä ja aktivoivana voimana saaden sydämen sykkeen kohoamaan, tarkkaavaisuuden lisääntymään ja hengityksen tihenemään. Kun teemme raskasta fyysistä harjoittelua tai vaativaa ajatustyötä sympaattisen hermoston aktiivisuus lisääntyy parantaen keskittymistä ja suorituskykyä sekä lisäten energiantuottoa. Parasympaattinen hermosto vastaavasti aktivoituu silloin, kun ihminen kokee olevansa turvassa. Tällöin sydämen syke alenee, hengitys tasaantuu ja myös mieli rauhoittuu. Parasympaattisen hermoston tehtävä on rauhoittaa elimistön toimintoja ja auttaa palautumaan kuormittavista tilanteista.
Lähtökohtaisesti hermoston ylivireystilaan päädytään, kun harjoitellaan liian kovaa tai kehoa / mieltä muutoin kuormitetaan liikaa ilman riittävää palautumista ja lepoa. Ylivirittyneessä tilassa koko ihmisen hermosto on valmiustilassa (varautunut nopeaan reagointiin) eli valmiina taistelemaan, pakenemaan tai jähmettymään, riippuen mitä elimistön tulkitsema “vaaratilanne” kulloinkin edellyttää. Tällaisessa tilassa usein hoidoksi suositellut hengitys- tai rentoutusharjoitukset eivät välttämättä luonnistu, sillä ylivirittyneen saattaa olla vaikea pysähtyä tai suunnata huomiotaan hengitykseen, kun samaan aikaan taistellaan vaaroja vastaan muilla rintamilla.
Jotta em. harjoituksiin keskittyminen ja pysähtyminen olisi mahdollista, tulee ensin rauhoittaa hermosto. Vasta sen jälkeen voidaan rauhoittaa kehoa. Tässä oleellisimpana tekijänä on stressin aiheuttajien tunnistaminen, itsesäätelytaitojen harjoitteleminen sekä jännittyneisyyden säätely. Ihminen ei välttämättä itse edes tiedosta, mikä tietyssä tilanteessa stressaa tai ahdistaa ennen kuin hän pääsee keskustelemaan asiasta ammattilaisen tai vaikka läheisen kanssa. Useimmiten tämänkaltaiset automatisoituneet reagointitavat juontavat juurensa aikaisempiin kokemuksiin, pelkoihin tai koettuihin traumoihin. Ihminen toimii tilanteessa, kuten on oppinut siihen reagoimaan, mm. vanhemmilta tai muilta läheisiltä opittujen mallien mukaisesti.
Ylivireystilassa koko ihmisen elimistö (aivot, keskushermosto, sydän) käy ylikierroksilla jatkuvasti myös sellaisilla hetkillä, kun sen normaalisti tulisi rauhoittua ja tasaantua. Fyysisinä helposti havaittavissa olevina oireina saattaa esiintyä muun muassa leposykkeen nousua, sydämen tykytystä, univaikeuksia sekä yleisen lihasjännityksen lisääntymistä sekä mielialan vaihteluita. Tällaisessa tilanteessa elimistö on jatkuvassa “taisteluvalmiudessa” ja suuntaa huomionsa vaaratilanteesta selviytymiseen.
Ylivireystilan haasteena on se, ettei ihminen välttämättä itse edes tunnista ylivireystilan oireita, vaan varsinkin stressaavaan työhön tai kiireeseen tottunut ihminen saattaa pitää em. tuntemuksia normaaleina ja pyrkiä vain puskemaan niistä läpi. Ylivireystilassa hermosto sekä aivojen mantelitumake käyvät kierroksilla. Tällaisessa tilassa mantelitumake saattaa käynnistää taistele tai pakene -reaktion ilman varsinaista hätää ja tulkinta normaalisti pienetkin ärsykkeet uhaksi.
Ihmisen luonnossa eläessä ja ollessa vielä alttiina useille vaaroilla, kuten eläinten hyökkäyksille. Edellä mainitusta valppaudesta ja ylivireydestä on ollut hyötyä elossa säilymisen näkökulmasta, mutta nykyisessä yhteiskunnassa vastaavanlaiset vaaratilanteet ovat vähäisempiä (tai ainakin lievempiä ja harvinaisempia). Nykyihmisen haastena onkin se, että stressinaiheuttajat ovat usein sellaisia joihin yksilö itsekään ei kiinnitä huomiota. Persoonallisuus ja temperamentti sekä aikaisemmat kokemukset vaikuttavat siihen, minkä tilanteen kukin kokee uhkaavana ja stressaavana.
Alivireydessä vastaavasti ihminen on selviytymismoodissa, missä hän pyrkii kaikin tavoin säästämään voimiaan. Monesti alivireystilaa edeltää pitkään jatkunut ylivireys, missä elimistöllä ei ole ollut riittävästi aikaa tai mahdollisuuksia palautua kuormituksesta, jolloin ihminen menee eräänlaiseen “virransäästötilaan”. Alivireystilalle tyypillisiä oireita ovat muun muassa aloitekyvyttömyys, tylsistyminen, apaattisuus (“mikään ei tunnu miltään”). Yksilö saattaa myös vaikuttaa poissaolevalta ja kärsiä keskittymisvaikeuksista ja väsyä helposti kevyestäkin askareista tai ajatustyöstä.
Autonomisen hermoston toiminnan tarkoituksenmukainen säätely ja hallinnan tunteen mahdollistaminen vaatii ennen kaikkea aikaa ja säännöllistä harjoittelua, aivan kuten fyysisen suorituskyvynkin kehittäminen. Jo yksittäisilläkin hoitokerroilla voidaan oppia keinoja hallita stressiä ja rauhoittaa hermoston reaktioita, mutta useimmiten oppiminen edellyttää opittujen asioiden toistamista.
Konkreettisina keinoina voidaan käyttää esimerkiksi lihasten jännittämistä ja rentouttamista, hengityksen rytmittämistä tai erilaisia liikkumisen tapoja. Rauhallinen hengitysrytmi ja hengitysharjoitukset lisäävät hermoston parasympaattista tilaa. Joskus myös esimerkiksi voimaharjoittelun tai meditaation ja kosketuksen avulla voidaan vähentää sympaattisen hermoston aktiivisuutta ja rauhoittaa niin mieltä kuin kehoa.
Liikunnan suhteen on tärkeää muokata liikunnan rasittavuutta, kestoa, intensiteettiä siten, ettei se pahenna oireilua ja ylläpidä sympaattisen hermoston aktiivisuutta jos samanaikaisesti pyritään sitä rauhoittamaan. Liikunta on monessakin tapauksessa hyödyllistä ja terveyttä edistävää, mutta se tulee tehdä hermoston näkökulmasta “oikealla” tavalla. Olennaisinta ei välttämättä ole se MITÄ tehdään, vaan MITEN. Mistä tahansa liikuntamuodosta voi tulla suorittavaa, jos sitä tehdään liian kuormittavasti, eikä se tällöin tietenkään auta säätelemään vireystilaa halutulla tavalla.
Vireystilan aaltoileminen päivän kuluessa ylivireydestä alivireyteen ja ääripäiden välillä on täysin normaalia. Ei ole tarkoituksenmukaista pyrkiä pitämään vireystilaan jatkuvasti koholla tai liian matalalla.
Vireysikkuna (tai sietoikkuna) on termi, mitä käytetään optimaalisesta vireystilasta, jolloin kuormitus- ja palautumistekijät ovat tasapainossa ja yksilön vireystila vaihtelee päivän mittaan. Se nousee ja laskee riippuen siitä, mitä yksilöltä kulloinkin vaaditaan. Tämän “ikkunan” leveys vaikuttaa oleellisesti siihen, miten hyvin tai miten pitkäkestoisesti yksilö sietää stressiä tai muuta kuormitusta ja miten hän siitä palautuu.
Optimaalisessa vireystilassa aivomme toimivat parhaalla mahdollisella tavalla ja ongelmanratkaisukyky on parhaimmillaan. Tällöin aistimme ovat valppaina, keho on valmiina toimimaan ja yksilö valmiina reagoimaan eteensä tuleviin yllätyksiin. Silloin kun emme ole vahvasti yli- tai alivireystilassa koemme olomme turvalliseksi ja voimme esimerkiksi helpommin oppi uusia asioita.. Jos vireystila on pitkään koholla (eli yksilö on jatkuvassa ylivirittyneessä ja valppaassa tilassa), saattaa se johtaa pitkittyneeseen alivireyteen jaksamisen ja resurssien loppuessa.
Stressi on autonomisen hermoston reaktio, jossa aivot virittävät meitä tulevaan ja vallitsevaan tilanteeseen ja saa meidät toimimaan tilanteen edellyttämällä tavalla. Stressin tehtävänä on auttaa meitä ratkaisemaan henkisiä ja fyysisiä haasteita. Stressoreiden (stressitekijöiden) ollessa vaikeammin havaittavissa on niiden säätely myös vaikeampaa. Yksilö voi toimia ja pärjätä varsin pitkäänkin voimakkaassa stressi- ja ylikuormitustilassa, mutta ennemmin tai myöhemmin jaksamisen ja suorituskyvyn rajat tulevat meistä jokaisella vastaan, ellei niihin puututa ajoissa. Ihminen saattaa esimerkiksi stressaantuneena pystyä edelleen liikkumaan “normaalisti”, mutta hän ei välttämättä saa liikunnasta samanlaista mielihyvää kuin hyvin palautuneena.
Niillä, jotka ovat tottuneet purkamaan stressiä liikunnan kautta saattaa olla yleisempää se, että liikuntaa suoritetaan senhetkisten resurssien ja hermoston palautumisen näkökulmasta liian kuormittavasti. Tämä johtaa siihen, että keho käy koko ajan enemmän ylikierroksilla (myös yöaikaan), eikä siten myöskään palaudu päivän aikana tulevasta rasituksesta. Tällaisessa tilanteessa on varsin yleistä, että erilaiset kiputilat, migreenioireet tai väsymyksen tunne lisääntyy. Ihminen myös uupuu helpommin sekä pienemmistä ärsykkeistä ja palautuminen on selvästi hitaampaa kuin aikaisemmin.
Järjestämme 2.9.2023 Palaudu ja jaksa paremmin -hyvinvointipäivän. Päivä koostuu asiantuntijaluennoista ja konkreettisista työkaluista joiden avulla kehität omaa jaksamistasi. Voit osallistua päivään paikan päällä Tampereella tai etäyhteyden välityksellä. Etäyhteys sisältää myös tallenteiden käytön tapahtuman jälkeen.
Löydät minut Proxima Finlandilta Tampereen Tampellan sekä Hämeenkyrön toimipisteiltä.
Puh. 040 727 5503
jesse@proximafinland.fi
Olen työskennellyt fysioterapeuttina vuodesta 2015. Olen pitkään ollut kiinnostunut psykologiasta, fyysisen kivun taustalla vaikuttavista tekijöistä ja ihmisen kokonaisvaltaisesta kivunhoidosta. Vuosien varrella olen syventänyt ammatillista osaamistani Kipufysioterapian sekä tällä hetkellä käynnissä olevan Psykofyysisen fysioterapian täydennyskoulutusten kautta.
Pelkän polvi- tai alaselkäkivun hoitaminen ei auta jos samanaikaisesti ei perehdytä psyykkisiin tekijöihin, pelkoihin, uskomuksiin sekä muihin mahdollisiin myös fyysiseen kipuun vaikuttaviin tekijöihin. Uskon vahvasti ihmislähtöiseen toimintatapaan, missä ei keskitytä vain vaivaan tai sairauteen, vaan ihmistä kuunnellaan ja kohdataan aidosti yksilönä.
Kivun kanssa vai ilman -podcastissa ymmärrämme kivun laajasti ja käsittelemme kipua eri näkökulmista.
Podcastin tarkoituksena puhua kivusta ja siihen liittyvistä erilaisia teemoista laajasti eri näkökulmista ja eri asiantuntijavieraiden avustuksella. Haluamme edelleen pitää kynnyksen kuunteluun matalana ja puhua vaikeistakin aihealueista siten, että myös tavallinen sukankuluttaja pysyy vauhdissa ja aiheessa mukana.
Tämä jakso aloittaa podcastin 2. kauden, missä tulemme keskittymään aikaisempaa enemmän fysioterapeutin näkökulman lisäksi myös valmennukselliseen lähestymistapaan. Asiantuntijoina Proxima Finlandin fysioterapeutti Jesse Asikainen ja stressinhallintavalmentaja Jutta Helenius.
Kipuun liittyy paljon erilaisia uskomuksia ja ennakkoluuloja. Jokainen meistä on kokenut tai tulee kokemaan kipua jossain vaiheessa elämänsä varrella. Siksi kaikilla meistä on jokin käsitys ja kosketuspinta kipuun. Haluamme havahduttaa kuulijoitamme pohtimaan, mitä kaikkea kipuun ja sen kanssa elämiseen itseasiassa liittyy. Onko kivusta oleellista, tai edes mahdollista, päästä kokonaan eroon? Vai olisiko tärkeämpää oppia ymmärtämään kipua ja siihen liittyviä tekijöitä paremmin?
Nykyaikainen kivun määritelmä korostaa nimenomaan kivun monimuotoisuutta ja sitä, ettei kipu automaattisesti ole merkki kudosvauriosta tai että kehossa olisi jotain vialla. Kipukokemukseen vaikuttavat monet eri tekijät (mm. tunteet, uskomukset, pelot, kokemukset), niin yhdessä kuin erikseen, eikä kivulle aina välttämättä löydy yhtä sormella osoitettavaa syytä. Monissa tapauksissa varsinaisen "kivun" sijasta yksilön toimintaa rajoittaa enemmän (usein virheelliset) pelot, uskomukset sekä yksilön omat tulkinnat kivun syystä.
Tällaisissa tilanteissa paras apu saattaakin olla kipuun erikoistunut fysioterapeutti tai muu terveysalan ammattilainen (lääkäri, sairaanhoitaja, tms.), joka tukee ja auttaa tulkitsemaan sekä ymmärtämään kipua paremmin. Tietämyksen ja ymmärryksen lisääntyminen kipuun vaikuttavista tekijöistä ja sen kivun monimuotoisuudesta auttaa tulemaan sen kanssa paremmin toimeen. Ensisijaisen tärkeää oman hyvinvoinnin ja arjen toimintakyvyn kannalta olisi osata erotella ns. haitallinen ja hyödyllinen "kipu" toisistaan.
“Epämiellyttävä sensorinen ja emotionaalinen KOKEMUS, joka liittyy todelliseen tai mahdolliseen kudosvaurioon tai muistuttaa sellaista.”
Kivun nykyaikainen määritelmä korostaa kivun monimuotoisuutta ja sitä, ettei kipu välttämättä merkitse kudosvauriota.
Olet varmasti joskus kuullut lauseen: "Kipu on vain korvien välissä.". Emme väitä edellä mainitun lauseen pitävän täysin paikkaansa, mutta siinä on myös osa totuutta. Kipuun ja sen hoitoon liittyvän tutkimustiedon lisääntyessä on huomattu psyykkisten ja sosiaalisten tekijöiden vaikuttavan oleellisesti yksilön kipukokemukseen. Kipu ei siis ole VAIN korvien välissä, mutta korvien väli VAIKUTTAA kipuun hyvinkin paljon.
Kipuaistimus alkaa aivoista - jo ennen kuin ihminen ehtii ajatella kipua, aivot ja hermosto ovat tehneet tulkinnan kipuaistimuksesta. Akuutilla kivulla (tulehdus, venähdys, murtuma, haava, palovamma, hapenpuute, mekaaninen ärsytys) on sen alkuvaiheessa elämää ja elossa säilymistä suojeleva tarkoitus. Sen tehtävänä on varoittaa uhkaavasta tai jo tapahtuneesta kudosvauriosta. Tällaisissa uhkaavissa tilanteissa aivot toimivat refleksinomaisesti (esim. käsi kuumalla levyllä) ja kivulle löytyy usein selkeä syy hermoston ulkopuolelta. Akuutti kipu on asianmukaisesti hoidettuna ohimenevä ja hetkellinen olotila, josta ei tule huolestua liikaa. Ongelmia seuraa, kun muut lievemmät kiputuntemukset mielletään edellä mainituksi ns. kudosvauriokivuksi ja vältellään liikkumista tai kehon käyttämistä kivun pelossa.
Kipu saattaa kuitenkin pitkittyessään aiheuttaa hermoston herkistymisen, jolloin kipua "tunnetaan", vaikka alkuperäinen aiheuttaja olisikin jo poistunut tai parantunut. Kivun kroonistumiseen voikin johtaa tilanne, jossa akuutin kudosvaurion yhteydessä vapautuvat inflammatoriset eli tulehdusta aiheuttavat välittäjäaineet sekä muut fysikaaliset tekijät aktivoivat kipua aistivia ja erilaisiin ärsykkeisiin reagoivia nosiseptoreita jatkuvasti. Toistuva ärsykkeiden lisääntyminen aiheuttaa selkäytimen takasarven synapsien herkistymisen, jolloin yhä pienempi ärsyke saa aikaan kipuimpulssin etenemisen nousevassa kipuradastossa. Eli lyhyesti sanottuna hermoston herkistyminen seuraksena normaali "kipuviesti" voimistuu ja laajenee aiheuttaen kivun lisääntysen tilanteissa, joissa ei normaalisti koettaisi kipua.
Tämänkaltaiselle hermoston herkistymiselle ja kroonistuneelle kivulle voivat altistaa mm. univaikeudet, kivun pelko, aikaisemmat kipukokemukset, huonot hoitokokemukset, geneettiset eli perinnölliset tekijät (esim. sairaudet) tai vaikka pitkään jatkunut henkinen kuormitus, kuten stressi ja uupumus.
"Huonosti hoidettu kipu jättää muistijäljen, joka vaikuttaa seuraavan kivuliaan tapahtuman kokemukseen."
Kipuviestin saapuessa aivoihin niiden tulkinta kivusta ja sen vaarallisuudesta tai vaarattomuudesta vaikuttavat olellisesti siihen, miten voimakkaasti yksilö kipua kokee tai siihen reagoi. Kudoksen vaurioitumisen aiheuttama ns. vaurioviesti muuttuu kivuksi vasta, kun aivot ovat tehneet siitä arvion aiempien kokemusten sekä nykyisten odotusten perusteella ja pohtineet sen merkitystä. Aivoissa kivun sensoriseen (aistilliseen) olemukseen yhdistyvät myös emootiot eli tunteet. Aivojen suorittaman tilannearvion jälkeen aktivoituvat takaisin selkäytimeen laskeutuvat radat, jotka joko lievittävät tai voimistavat nosiseptiivistä viestiä.
Fysioterapiasta apua kipuun - Kivun tutkiminen on viimeisen vuosikymmenen aikana edennyt pitkän matkan ja tutkimustieto on muuttanut ajattelutapaamme kivusta myönteisempään suuntaan. Varsinkin, kun sitä vertaa esimerkiksi filosofi Karl Marxin (1818-1883) ajattelutapaan. Marxin mukaan ”henkiseen kärsimykseen on vain yksi vastamyrkky: fyysinen kipu”. Kivun tutkiminen ja sen ymmärtäminen on onneksi tullut paljon eteenpäin Marxin ajoista, ja nykyisin kipu jo mielletään luonnolliseksi osaksi elämää. Kipu kuuluu elämään, se on arkista ja se on kaikkialla. Kysymys kuuluukin, miksi kipua yhä katastrofoidaan ja miksi sen kielteinen malli elää yhä vahvana?
Perinteisen ajattelumallin mukaan kipu käsitetään epämiellyttävänä tuntemuksena, jolloin on luonnollista, että siihen liittyvät tunteet ja tuntemukset ovat pääsääntöisesti kielteisiä kuten: ahdistus, melankolia, hätä, pelko, epätoivo, pettymys. Kipu synnyttää siis tunteita, jotka lisäävät epämiellyttävän tuntemuksen vaikutusta. Tunteet itsessään eivät ole pahasta, ne antavat syvyyttä ihmisen elämään ja kaikki tunteet ovat hyväksyttäviä. Kivun yhteydessä tunteiden kielteisyydellä tarkoitetaan niiden haitallisia vaikutuksia koettuun kipuun, jolloin tunteet voivat olla esteenä kivusta eroon pääsemiselle. Kipu ei ole vain epämiellyttävä tuntemus, vaan siihen liittyy uskomuksia, asenteita ja omia käsityksiä kivusta.
Fysioterapeutti antaa asiakkaalle uusia oivalluksia kivusta, sen synnystä ja suhtautumisesta kipuun. Fysioterapian ainoana tavoitteena ei tulisi olla kivun poistaminen, vaan asiakkaan opettaminen ja tiedon lisääminen siitä, miten kipuun voidaan omalla toiminnalla vaikuttaa. Fysioterapeutin tehtävänä on myös opettaa asiakastaan suhtautumaan kipuun uudella tavalla: kipu ei ole aina haitallista, eikä siltä voi vammaa kuntouttaessa koskaan täysin välttyä.
Kipu mielletään usein pelottavaksi, sitä ei ymmärretä tai sitä ei osata tulkita oikein. Myös fysioterapiassa on ennen totuttu näkemään kipu jonkinlaisena fyysisen kuormituksen tai kuormittamattomuuden tuloksena. Siksi kipua on perinteisesti lähdetty ratkaisemaan fyysisten tekijöiden kautta. Miksi kipu kuitenkin pahenee silloin kun elämä potkii päähän tai kun elämässä on paljon kuormittavia tekijöitä? Onneksi uusin tutkimustieto kivusta on löytänyt myös fysioterapeuttien pariin ja suomalaisin voimin kirjoitettu Asiantuntijan kipukirja (2020) avaa kivun psykofyysistä ja psyykkistä puolta laajalti. Kipu on, ja tulee aina olemaan, jokaisen henkilön yksilöllinen kokemus, johon liittyy sekä fyysinen, että psyykkinen puoli.
Kipu on moninainen ilmiö, mutta sen hoidossa turvaudutaan usein samoihin kaavoihin. Kivun luonteesta riippumatta, tavallisesti kivulle ryhdytään kuumeisesti etsimään syytä, jotta tilanne saadaan ratkaistua. Usein oletetaan, että kehossa on jotain rikki tai jokin ei toimi kunnolla. Kun kipua selittävä poikkeama vihdoin “löydetään”, yleisin tarjottava hoitomuoto on lääkkeet. Liiankin usein työterveyslääkäriltä poistutaan kahden viikon sairasloman ja kipulääkereseptin kanssa. Kuulostaako tämä sinusta oikealta ratkaisulta?
Koska ei ole olemassa kahta täysin samanlaista ihmistä (edes kaksoset eivät ole käyttäytymiseltään täysin samanlaisia), ei kipuakaan tulisi lähestyä aina samalla tavalla. Ei ole olemassa mitään universaalia taikatemppua, joka toimisi jokaisella. Lääkkeet saattavat antaa hetkellisen helpotuksen, mutta usein kipu palaa pian uudestaan, varsinkin jos sen perimmäiseen aiheuttajaan ei puututa.
Kipu, särky, jomotus tai muu epämiellyttävä tunne kehossa harvoin syntyy yhdessä silmänräpäyksessä (poislukien onnettomuudet tai akuutit vammat). Tällöin ei myöskään voida olettaa kivun aiheuttajan poistuvan hetkessä, eikä esimerkiksi murtuman paranemista pystytä nopeuttamaan, vaikka kuinka haluaisi. Kipua aiheuttavan tekijän poistumiseksi ei ole olemassa nopeita ratkaisuja tai ihmeparantumisia, vaan kuntoutuminen vaatii pitkäjänteistä ja nousujohteista harjoittelua sekä portaittain lisääntyvää kuormitusta. Ainoastaan siten voidaan varmistua, ettei sama vaiva uusiudu pian uudestaan.
Miksi siis maksaisit jostain sellaisesta, mikä ei ratkaise ongelmaasi, vaan ainoastaan siirtää sitä kauemmaksi. Oletko koskaan laskenut, kuinka paljon lääkkeet ja lääkärikäynnit tulevat sinulle maksamaan?
Kudoslöydösten kohdalla, riippumatta siitä ovatko ne kliinisillä testeillä todettuja tai röntgenkuvissa havaittuja, kriittisyys on hyvästä, sillä tutkimukset ovat osoittaneet, etteivät kudoslöydökset ole läheskään aina yhteydessä vaivojen kanssa. Tutkimusten mukaan myös niin sanotuilla terveillä ihmisillä on löydettävissä hyvin samankaltaisia löydöksiä kuin niillä, jotka kärsivät erilaisista kivuista ja vaivoista. Tämä pitää paikkansa sekä selän, polven kuin olkapäänkin suhteen. Myös yksittäisten vastaanotolla tehtävien testien on todettu olevan niin epätarkkoja, että samaan lopputulokseen voitaisiin päästä heittämällä kolikkoa. Edellä mainittujen löydösten perusteella ei olekaan mikään ihme, ettei leikkauksella ole suurtakaan merkitystä kivun kannalta.
Lukuisat plasebokontrolloidut tutkimukset ovat osoittaneet plaseboleikkauksen olevan yhtä tehokas, kuin oikean leikkauksen. Näissä tutkimuksissa asetelma on toteutettu muun muassa siten, että tutkittavat on jaettu kahteen ryhmään, joista toiselle on tehty normaali olkapään tähystysleikkaus ja vertailuryhmälle ainoastaan leikkauksen alkuvalmistelut ilman varsinaista leikkausta. Tutkittavat eivät ole tienneet kumpaan ryhmään he kuuluvat. Tutkittavat ovat kyselyissä raportoineet saaneensa apua kipuun riippumatta siitä, oliko heille tehty tähystysleikkausta vai ei.
Fysioterapialla on vahva näyttö tuki- ja liikuntaelinvaivojen hoidossa. Miksi valtaosa ihmisistä silti odottaa tulevaa leikkausta kuin kuuta nousevaa? Voisiko sen sijaan jo ennen leikkausta turvautua fysioterapeutin apuun ja lähestyä kipua passiivisen hoidon sijaan aktiivisella kuntoutuksella ja lihasten vahvistamisella? Vaikka fysioterapian jälkeen silti päädyttäisiinkin leikkaukseen, on leikkauksesta toipuminen selvästi nopeampaa kuin ilman leikkausta edeltävää kuntoutusta. Parhaimmassa tapauksessa kuntoutuksen aikana saavutetun voiman lisääntymisen ja kudosten vahvistumisen myötä ei leikkaushoitoa tarvita ollenkaan.
Vuonna 2009 USA:ssa tehdyssä tutkimuksessa selvitettiin, kuinka paljon eri kipuihin liittyvät tutkimus- ja hoitomenetelmät lisääntyivät vuosina 1994-2004 verrattuna niistä saatuihin hyötyihin. Mitatulla ajanjaksolla magneettikuvausten määrä kasvoi yli 300%, vahvojen kipulääkkeiden (opiaatit) käyttö yli 400%, erilaisten injektioiden (kortisoni, paikallispuudutteet) yli 600% ja eräiden selkäleikkausten määrä yli 200%. Siitäkin huolimatta tuki- ja liikuntaelinsairauksien määrä jatkoi kasvuaan. Minkä ongelman lääkitykset ja leikkaukset siis ratkaisevat? Miksi et maksaisi ennemmin jostakin sellaisesta, millä on tutkittua hyötyä sekä vammojen paranemisen että niiden ennaltaehkäisyn kannalta? Voit kysyä itseltäsi, haluatko helpon ja nopean ratkaisun, jonka vaikutus kestää vain hetken vai haluatko päästä pysyvästi eroon kivusta?
Leikkaus harvoin ratkaisee ongelmaa, varsinkaan kroonisen kivun kohdalla, sillä aina ei ole mitä leikata. Vaikka löydöksiä havaittaisiin, ei kirurgia välttämättä ole silloinkaan viisas ratkaisu, vaan parempaan lopputulokseen voitaisiin päästä muilla keinoin. Suomessa vuonna 2013 julkaistun tutkimuksen mukaan suuri osa polven tähystysleikkauksista todettiin hyödyttömiksi. Polven tähystyksestä ei ole hyötyä, jos polvivaivan perimmäisenä syynä on ikääntymisen aiheuttama nivelkierukan repeämä. Näitä leikkauksia tehtiin vuonna 2013 yli 10 000. Laskelmien mukaan yhdelle leikkaukselle kertyi sairaslomineen hintaa hieman alle 10 000 euroa, mistä kertyi noin 100 miljoonan euron turhat vuosittaiset kulut. Vuonna 2018 julkaistun suomalaistutkimuksen mukaan yhtä hyödyttömiä olivat myös niin sanotun ahtaan olkapään (impingement -oireyhtymä) avarrusleikkaukset, joita tehtiin vuosittain noin 3500. Yhden avarrusleikkauksen hinta oli noin 2000 euroa. Tällaisia leikkauksia tehdään vain, koska niin on totuttu tekemään, vaikkei niiden hyödystä ole minkäänlaisia takeita, muuta kuin ihmisten mielissä.
Tavallisten ihmisten on usein vaikeaa käsittää leikkausten kokonaiskustannuksia, koska niistä ei välttämättä jouduta itse maksamaan mitään. Tutkimuksissa saatujen johtopäätösten mukaan molemmissa edellä mainituissa tapauksissa olisi leikkausten sijaan tullut turvautua fysioterapiaan. Usein myös unohdetaan se tosiseikka, että fysioterapiaa tarvitaan toimintakyvyn ja lihasvoimien palauttamiseksi myös leikkauksen jälkeen. Jos leikkaukseen kuitenkin turvaudutaan, parhaimmat tulokset saavutetaan, jos fysioterapia on aloitettu jo ennen leikkausta ja sitä jatketaan leikkauksen jälkeen säännöllisesti ja nousujohteisesti.
Kipuun ja liikkumiseen liittyvät pelot estävät pahimmillaan harjoittelun tai liikkumisen kokonaan, kun kivusta kärsivä pelkää liikkuessaan aiheuttavansa lisävauriota. Usein uskomuksen taustalla vaikuttaa ihmisen oppima malli, jossa harjoittelun tai fyysisen rasituksen aikana ilmenevä “kipu” yhdistyy kivusta kärsivän mielessä automaattisesti kivun pahenemiseen tai vaarallisuuteen. Näihin haitallisiin uskomuksiin pyritään fysioterapian alkuvaiheessa kiinnittämään erityistä huomiota, sillä mikäli asiakas ei koe harjoitteita turvallisiksi ja hyödyllisiksi paranemisen kannalta, jäävät harjoitteet tekemättä ja kivun aiheuttama noidankehä vain voimistuu entisestään. Kivun välttely ja tästä aiheutuva liikkumisen väheneminen vain voimistavat jo pinnalla olevia uskomuksia kivun haitallisuudesta ja voivat pitkittyessään ylläpitää kipua pidempään kuin olisi tarpeellista.
Alkuvaiheessa tulisi kiinnittää erityistä huomiota kipuun liittyvien pelkojen ja katastrofoinnin lievittämiseen sekä välttämiskäyttäytymisen vähentämiseen. Parhaiten tässä toimii niin sanottu asteittainen aktiivisuuden lisääminen, missä pelkoa aiheuttava aktiviteetti tai liike pilkotaan ensin pienempiin osiin, kunnes kivun pelko ei enää rajoita tekemistä. Tiedon ja osaamisen lisääntyessä kipu ei enää olekaan niin suuri peikko kuin aikaisemmin ja asiakas rohkaistuu liikkumaan jälleen normaalisti ilman jatkuvaa kivun pelkoa tai välttelyä. Fysioterapiassa terapeutti toimii opettajana ja kulkee asiakkaan kanssa eteenpäin samalla avaten kivun syntymekanismeja ja tuomalla turvallisuuden tunnetta harjoitteluun.
Koska kipu usein yhdistetään negatiivisiin ajatuksiin ja epämiellyttäviin tuntemuksiin voi näiden ajatusten haastaminen herättää myös vastarintaa. Siksi olisikin tärkeää pystyä keskustelemaan myös muista kipuun vaikuttavista tekijöistä. Koettuun kipuun vaikuttavat stressi, väsymys, turhautuminen ja muut epämiellyttävät tunteet ja ennen kuin ymmärtää taustalla vaikuttavat syyt kivulle, on itse toiminnan aloittaminen vaikeaa.
Lievä harjoitteluun ja rasitukseen liittyvä “terve kipu” ei ole haitallista, vaan se on jossain määrin jopa tarpeellista voiman ja rasituksen sietokyvyn kehittämisen kannalta. Täysin kivuton harjoittelu onnistuu hyvin harvoin, varsinkin kroonistuneiden vaivojen yhteydessä tai akuutin loukkaantumisen jälkeen. Siksi kivun välttämisen sijasta tärkeämpää olisi oppia ymmärtämään kipua, sen syitä ja syntymekanismeja sekä keinoja kivun hallitsemiseksi. Voisiko kipu johtuakin fyysisen vamman tai kuluman sijasta liikkumattomuudesta, välttelystä ja tottumattomuudesta?
Fysioterapiasta apua kipuun -blogitekstin ovat kirjoittaneet fysioterapeutti Jesse Asikainen ja fysioterapeuttiopiskelija Tuukka Tolvanen.
LÄHTEET:
Koho, P. 2020. Kipuun liittyvän pelon hoitokeinot. s. 291-297. Ammattilaisen kipukirja. VK-kustannus.
Luomajoki, H. 2020. Kipua potevan kohtaaminen, alkuhaastattelu ja tutkiminen. s. 66-67. Ammattilaisen kipukirja. VK-kustannus.
Ojala, T. 2018. Kivun kanssa. Vastapaino. Tampere.
Plantaarifaskiitti eli jalkapohjan jännekalvon(plantaarifaskia) kipuoireyhtymä. Tänä päivänä puhutaan enemmän plantarifaskiopatiasta. Plantaarifaskia kiinnittyy kantaluuhun ja jalkapöydän luiden (metatarsaali) päihin. Plantaarifaskian eli jalkapohjan sidekudoksen tehtävä on tukea jalkaholvia, toimia iskunvaimentimena ja välittää voimaa akillesjänteen sekä pohkeen kanssa. Syyt plantaarifaskiitin taustalla ovat hyvin yksilölliset.
Usein plantaarifaskiitin ensi oireet tulevat esiin normaalia kovemman rasituksen jälkeen. Esimerkiksi juoksulenkin tai pitkän kävelyn jälkeen. On siis tärkeää oppia hallitsemaan kuormitusta. Lihaskunto ja jalkaterän toiminta ovat kuitenkin avain asemassa kuntoutettaessa jalkapohjan ja kantapään alueen kipuja.
Seisoma-asennossa työnnä polvea kohti seinää
Pohkeen kireys:
Pohkeen kireys ja nilkan liikkuvuus on yksi asioista, joita kannattaa seurata plantaarifaskiitin kuntouttamisen aikana. Tärkeä asia monesti on myös pohkeen ja säären alueen voimatasot. Seuravassa Youtube-videossa kerromme, miten testit tehdään. Vaikka video on tehty penikkavaivan hoitoon, toimii testit samalla tavalla.
Edellä olevat testit ovat hyviä testejä alkuun ja niillä pystyt kokeilemaan, mitä mahdollisesti kehittää. Jos vaiva ei lähde liikkuvuuden ja voiman kehittämisellä helpottamaan, voi kyseessä olla hieman monimutkaisempi vaiva ja silloin on hyvä tarkastella lähemmin jalkaterän toimintaa. Esimerkiksi miten jalkaterä toimii erilaisissa kuormitustilanteissa, joita sinulla tulee arjessa, kuten juoksussa, hypyissä, seisoma-asennossa tai kävellessä. Alaraajan kineettisen ketjun toimintaa on hyvä tarkastella kokonaisuudessa eli miten esimerkiksi polven tai pakaran alueiden toiminta vaikuttaa jalkaterän kuormitukseen.
Plantaarifaskiitti on suomennettuna jalkapohjankalvon tulehdus. Kuuma ja hieronta nostavat kudoksien aineenvaihduntaa, joka usein lisää myös tulehdusta. Tulehduksen kohoaminen ei välttämättä ole huono asia. Etenkin pitkittyneissä vaivoissa tulehdusalueella aineenvaihdunta on heikentenyt niin, ettei keho käy enää tarpeeksi aktiivisesti tulehdusvälittäjäaineiden kimppuun. Lisäämällä keinotekoisesti (hieronta tai kuumahoito) tulehdus aktivoi kehon omaa immunipuolustusta ja valkosolujen toimintaa.
Kylmähoito toimii plantaarifaskiitissa etenkin kivun ja tulehduksen rauhoittamiseen. Kylmähoito on hyvä valinta etenkin plantaarifaskiitin akuutissa vaiheessa.
Akuutissa vaiheessa voi käyttää myös ilman reseptiä saatavia tulehduskipulääkkeitä kivun hoidossa. Parasetamolivalmisteet ovat hellävaraisia vatsalle ja sopivat myös paremmin mm. astmaatikoille. Tulehduskipulääkettä kannattaa nauttia kolmesti päivässä (aamulla, päivällä ja illalla), jotta tulehdusta laskeva vaikutus pysyy yllä vuorokauden ympäri. Jos syöt jo valmiiksi tulehduskipulääkkeitä, ota yhteyttä lääkäriisi.
Kuten alussa kerroin, plantaarifaskiitin syyt ovat hyvin moninaiset. Hoidon akuutissa vaiheessa tärkeää on kuormituksen vähentäminen. Esimerkiksi jos jalkapohja ja kantapää kipeytyy juostessa, kannattaa juoksu laittaa tauolle hetkeksi. Juoksua tai muuta harrastusta ei välttämättä tarvitse tauottaa kokonaan, vaan hyvä on tutkia, kuinka pitkiä lenkkejä jalkapöytä kestää juosta. Jos jalka tulee kipeäksi vasta tunnin juoksemisen jälkeen, on hyvä lyhentää juoksulenkkien pituutta ja tehdä osa matkasta kävellen tai kevyemmällä juoksutahdilla. Jos jalka edelleen kipeytyy juoksulenkin jälkeen kevennä harjoittelua, mutta jos se kestää kevyemmän harjoittelun voit vähitellen lisätä harjoittelun kuormittavuutta. Näin pystyt säätelemään rasitusta ja vähitellen lisäämällä harjoitusten pituutta sitä mukaa, kun jalka sopeutuu taas rasitukseen, pääset nopeammin palamaan täysipainoisesti harrastuksen pariin.
Plantaarifaskiitin akuutissa vaiheessa voi käyttää jäykkäpohjaista ja tukevaa kenkää kuormituksen vähentämiseen jalkapohjasta. Tärkeää on vähitelle aktivoida jalkapöydä omaa tukea ja saada jalkapöydän tukirakenteet toimimaan normaalisti. Jos seisot paljon päivän aikana tai olet yleisesti paljon jalkojen päällä. on sinun hyvä tarkistaa kenkäkaappiisi. Kannattaa käyttää päivän aikana useampia kenkiä ja miettiä miten voit vähentää kuormitusta jaloilta tai tehdä kuormituksesta monipuolisempaa, jotta jalkapohja vahvistuu.
Oli syynä sitten kireät pohjelihas, ylipaino, paljon jalkojen päällä oleminen tai suuri harjoittelu kuorma, niin plantaarifaskiitin synnyssä suuri rooli on jalkapöydän lihasten voimalla ja aktivaatiolla. Plantaarifaskiitti on voinut saada alkunsa esimerkiksi pidemmästä juoksulenkistä tai päivästä messuilla seisoskellessa. Tällaisissa tilanteissa jalkapöydän lihaksiin kohdistunut kuorma on ollut liian suuri ja lihakset ovat väsyneet. Sen jälkeen ne eivät ole pystyneet tukemaan jalkapohjaa, kuin niiden pitäisi. Kuormitus siirtyy suoraan jalkapohjan kalvorakenteeseen ja alkaa kuormittaa sitä. Myös pohjelihasten kireys lisää jalkapohjaa kohdistuvaa kuormitusta johon jalkapohjalihakset eivät ole tottuneet.
Moi,
Olen fysioterapeutti Arttu Peltola.
Plantaarifaskiitti on vastaanotollani tuttu näky, niin aktiivisilla harrasjilla kuin perusliikkujilla. Vaikka oire olisikin samalainen, on sen hoito hyvin yksilöllinen. Autan sinua mielelläni vastaanotollani, jolle pääset kätevästi etänä tai Tampereella. Etäfysioterapia- ja lähifysioterapiavastaanoton löydät ajanvarauksesta Tampellan toimipisteen takaa.
[columns] [span4]
Jesse Asikainen on fysioterapeutti ja koulutettu hieroja. Hän vastaa Proxima Finlandilla ikääntyneille suunnattujen ja kotiin vietävien palveluiden suunnittelusta ja kehittämisestä.
[/span4][span8]
Mikä minua kiinnostaa? Mikä minua motivoi pyrkimään eteenpäin ja kehittymään? Millaisessa ympäristössä haluaisin työskennellä? Missä ammatissa mielenkiinto pysyisi yllä ja voisin toteuttaa itseäni ja tavoitella unelmiani?
Liikunta ja hyvinvointi ovat olleet tärkeitä ja sydäntäni lähellä olevia asioita jo pienestä saakka. Olen aina kokenut olevani parhaimmillani ihmisten parissa toimiessani ja saadessani auttaa heitä voimaan paremmin. Vähitellen fysioterapia-opintojeni edetessä aloin kiinnostua yhä enemmän ikääntyneiden hyvinvoinnista ja terveydestä. Tuolloin aloin myös mahdollisuuksien mukaan suunnata mielenkiintoani ja opintojani yhä enemmän kohti ikääntyneiden fysioterapiaa ja kuntoutusta. Olen miettinyt useasti jälkikäteen syitä tälle päätökselle ja tullut siihen tulokseen, että omilla isovanhemmillani on ollut siihen suuri merkitys. Heidän elämäänsä hyvin pitkään läheltä seuranneena olen nähnyt kuinka vähitellen iän lisääntyessä, osittain kipujen ja vaivojen pahenemisen seurauksena, liikkuminen vähenee ja muuttuu hankalaksi. Olen nähnyt kuinka heidän voimansa ehtyvät vuosi vuodelta ja väsymys valtaa kiihtyvään tahtiin yhä enemmän tilaa arjesta. Olen aina pyrkinyt auttamaan heitä parhaani mukaan ja neuvonut, mitä voisi auttaa ja helpottaa oloa. Yritin usein puhua heille liikkumisen merkityksestä ja siitä, kuinka jo lyhyellä kävelyllä tai ulkoilulla voisi olla kipuja vähentävä vaikutus. Siitäkin huolimatta olen ajoittain kokenut suurta voimattomuuden ja avuttomuuden tunnetta, kun en tuolloin pystynyt heitä auttamaan paremmin.
[/span8][/columns]
Olen kuullut lukuisia kertoja lauseen: ”En pysty tekemään tai jaksa tehdä tuota, koska olen jo niin vanha.” Joka kerta tämän kuullessani mieleni täyttää liuta kysymyksiä: Miksi et pysty? Haluaisitko pystyä tekemään niin? Mistä tämä ajattelutapa on peräisin? Onko joku sanonut sinulle, ettet saa/pysty/voi tehdä sitä? Oletko koskaan kokeillut? Jos polveen sattuu niin, paraneeko tilanne sillä että vältät rasittamasta sitä ollenkaan vai voisiko liike auttaa vähentämään kipua? Enkä tarkoita tällä nyt sitä, että esimerkiksi murtuneella jalalla pitäisi samantien lähteä hyppimään tasajalkaa eteenpäin.
Ikä ei saisi koskaan olla esteenä liikkumiselle tai liikunnasta ja elämästä nauttimiselle. Positiivisten muutosten aikaansaaminen ja liikkumisen sekä kipujen helpottaminen on mahdollista myös vanhana, mutta valitettavasti se ei tapahdu ilman omaa halua ja aktiivisuutta. Se vaatii säännöllisyyttä ja tavoitteellista toimintaa. Se ei edellytä sitä, että pitäisi jatkuvasti harrastaa voimakkaasti hengästyttävää “hikiliikuntaa” tai käydä kuntosalilla viikon jokaisena päivänä. Valitettavan usein iän lisääntyessä myös liikkuminen vähenee. Aikaisemmin pyörällä tai kävellen tehdyt lyhyetkin matkat vaihtuvat bussissa tai autossa istumiseen. Tämä saattaa äkkiseltään tuntua varsin pieneltä seikalta, mutta pitkään jatkuessa ne voivat olla ratkaiseva tekijä siinä, selviytyykö arjen askareista ilman muiden apua ja voi asua kotona vai joutuuko hakeutumaan ulkopuolisen hoidon piiriin? Sen tulisi viimeistään herättää halu liikkua ja vaikuttaa omaa hyvinvointiinsa. Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa!
Vai onko vika sittenkin meissä muissa? Läheisissä, jotka haluavat vain auttaa, mutta saattavat tiedostetusti tai tiedostamatta alkaa holhoamaan ikääntynyttä, koska hän on jo niin vanha eikä ”pysty tekemään tuota”. He saattavat tarttua kiinni käsivarteen joka kerta kuin ikääntynyt nousee ylös tuolista tai astuu portaalle, koska ”iäkkäät tarvitsevat apua”. Vai voisiko vielä yli 80-vuotiaana nousta omin avuin ylös seisomaan, kuten kotona asuvat tekevät päivän aikana useita kertoja yksin ollessaan? En tarkoita tällä, että jokainen ikääntynyt tulisi jättää oman onnensa nojaan tai seurata vierestä heidän kaatuessaan. Haluan vain herättää ajattelua sitä, että voisiko sillä, että ikääntyneen antaa nousta itsenäisesti ilman tukea seisomaan vaikuttaa positiivisesti hänen toimintakykyynsä, vaikka liike ei olisikaan enää yhtä vauhdikasta ja sujuvaa kuin nuoremmilla. Miten oma ajattelusi muuttuisi jos joku sanoisi sinulle joka päivä, ettet saa tai pysty tekemään jotain. ”Älä rasita itseäsi!”, ”Anna, kun minä teen sen, koska olet jo niin vanha.” Auttamisen halu saattaa tällöin vaikuttaa negatiivisesti ikääntyneen toimintaan ja vähitellen hän hyväksyy sen, että asiat tehdään hänen puolestaan. Onko se tuolloin mikään ihme, jos kyseinen asia ei enää onnistukaan kuten joskus ennen?
[columns] [span8]
Vaikka kuinka paljon haluaisit auttaa toista ihmistä, niin se ei ole mahdollista ilman hänen omaa tahtoaan ja motivaatiotaan. Tästä syystä olenkin nykyisessä ammatissani alkanut kiinnittää yhä enemmän huomiota asiakkaisiin yksilöinä, joita kaikkia motivoi eri asiat. Ei ole löydettävissä yhtä ja samaa seikkaa, jolla koko ryhmän saisi motivoitumaan liikkumisesta ja oman hyvinvointinsa parantamisesta, vaan tulee aina pyrkiä löytämään ne yksilölliset tekijät, jotka saavat yksittäisen ihmisen toimimaan.
[/span8][span4]
[/span4][/columns]
Toivoisin pääseväni toimimaan ikääntyneiden parissa yhä enemmän, sillä olen kiinnittänyt erityisesti huomiota siihen positiiviseen seikkaan, että he ovat yhä lisääntyvissä määrin kiinnostuneita omasta jaksamisestaan ja hyvinvoinnistaan. He haluavat saada lisää tietoa, kyselevät ja kyseenalaistavat asioita pitkän elämänkokemuksen mukanaan tuomalla varmuudella. En ole myöskään tähän päivään mennessä törmännyt toiseen vastaavanlaiseen ikäryhmään, joka olisi yhtä kiitollinen siitä, että heitä autetaan, heidän vaivansa huomioidaan ja heidän huolensa otetaan todesta.
Vaikka työhistoriani fysioterapeuttina on vielä verraten lyhyt, olen äärimmäisen iloinen siitä, että olen ikääntyneiden parissa toimiessani saanut kunnian tutustua niin moniin mukaviin ja aitoihin ihmisiin. Iän lisääntyessä heillä ei ole enää tarvetta esittää mitään, vaan voit luottaa siihen, että he ovat aina aidosti juuri sellaisia kuin ovat. Ikä on todellakin vain ja ainoastaan numeroita. Ihmisen henkilökohtainen persoona säilyy ja näkyy toiminnassa läpi koko elämän. Olen ihaillen seurannut oman “Pappani” ikääntymistä, sillä vaikka 90 vuotta jo lähestyy, on hän yhä se sama lämminhenkinen ja huumorintajuinen persoona, joka on opettanut minulle paljon ja, jonka kanssa olen saanut kunnian kasvaa.
Haluan omalta osaltani olla mukana auttamassa ja tehdä parhaani parantaakseni ikääntyneiden hyvinvointia sekä arjessa jaksamista. He ovat jokainen, kukin omalla omalaatuisella tavallaan mahtavia ihmisiä, jotka ovat tehneet paljon hyvää meidän nuorempien sukupolvien hyväksi ja ansaitsevat siitä kiitosta ja kunnioitusta.
Jesse Asikainen
Yrittäjä, Proxima Finland
Fysioterapeutti, urheiluhieroja
© 2026
