Lasten ja nuorten urheiluperäiset vammat ovat lisääntyneet merkittävästi viimeisen 10 -vuoden aikana. Taustalla vaikuttaa useita eri asioita, kuten lisääntyneet harrastajamäärät urheiluseuroissa, nuorten vähentynyt arkiliikunta sekä varhainen erikoistuminen yhteen tiettyyn urheilulajiin. Suurin osa näistä vammoista olisi kuitenkin vältettävissä.
Nuorten urheilijoiden kohdalla valmentajilla on ratkaiseva rooli vammojen ehkäisyssä sekä nuorten terveenä pysymisessä. Suurin osa urheiluseurojen valmentajista lasten ja nuorten parissa tekee työtään puhtaasti vapaaehtoisena. Tätä ei voi muuta kuin arvostaa, mutta samaan aikaan korkeat luvut lasten ja nuorten urheiluvammoissa huolestuttavat. Valmentajat tekevät erinomaista työtä eri urheilulajien parissa, mutta entä jos heidän työkalunsa tai aikansa eivät vain yksinkertaisesti riitä vammojen ehkäisyn huomiointiin?
Nuoren kehossa tapahtuu merkittäviä muutoksia koko lapsuus- ja nuoruusajan, jotka vaikuttavat luonnollisesti myös nuoren liikunnalliseen suorituskykyyn sekä harjoitettavuuteen. Kasvun ja kehityksen eri osa-alueet noudattavat pääsääntöisesti tiettyä kaavaa, mutta niiden nopeus, rytmi ja aikataulu ovat hyvin yksilöllisiä. Nuorilla harjoittelun intensiteetti sekä harjoitusmäärät nousevat iän myötä, jolloin myöskin vammariski kasvaa. Erityisen altista aikaa urheiluvammoille on murrosiän nopean kasvun vaihe, jossa kehon mittasuhteet muuttuvat nopeasti aiheuttaen usein hetkellisiä haasteita mm. tasapainon, koordinaation ja liikkuvuuden kanssa.
Murrosiässä ja sen kynnyksellä samassa harjoitusryhmässä harjoittelevien nuorten urheilijoiden biologinen ikä voi vaihdella jopa 5 vuodella. Tämä aiheuttaa urheilijoiden yksilöllisen kehittymisen näkökulmasta suuren haasteen valmennukselle, vaikka tietotaitoa taustalla olisikin. Suuremmissa harjoitusryhmissä yksilön vammariskin tunnistaminen voi helposti jäädä hyvinkin vähäiselle huomiolle.
Vaikka urheiluvammat usein lisääntyvätkin iän ja harjoitusmäärien kasvun seurauksena, voi urheiluvammojen ennaltaehkäisyyn panostamisen aloittaa jo lapsuusiässä. Monipuolinen harjoittelu nuoren yksilöllistä kasvua ja kehitystä kunnioittaen hyödyttää myöhempää urheilu-uraa. Urheiluvammoja ilmenee vähemmän elimistön kestäessä kuormitusta ja nuori urheilija pääsee nauttimaan urheilemisesta oman lajinsa parissa!
Urheiluvammat voidaan jakaa syntymekanismien perusteella akuutteihin tapaturmiin sekä rasitusvammoihin. Etenkin rasitusvammojen määrä on jatkuvasti kasvussa, mutta oikeanlaisilla toimenpiteillä niitä voidaan tehokkaasti vähentää. Käytännössä rasitusvamma syntyy, kun kuormitus(harjoittelu) ylittää jatkuvasti urheilijan oman kuormituksen sietokyvyn(suorituskyky). Lapsilla ja nuorilla rasitusvammojen syntymekanismi on täysin sama, mutta vammat kohdistuvat usein luiden kasvualueille(esim. Osgood-Schlatterin tauti sekä Severin tauti). Rasitusvammoille altistavia tekijöitä ovat mm. lihasheikkoudet, lihasepätasapaino sekä puutteellisista liikkumistaidoista johtuvat heikot suoritustekniikat harjoittelussa.
Nimensä mukaisesti rasitusvammat aiheutuvat siis rasituksesta, usein yksipuolisesta sellaisesta. Aiemmin mainitut asiat, kuten varhainen erikoistuminen yhteen urheilulajiin, vähäinen arkiliikunta sekä seuroissa tapahtuva liian yksipuolinen harjoittelu aiheuttavat usein sen, että nuoren urheilijan keho kuormittuu liian yksipuolisesti, jolloin vammariski on myöskin koholla. Kaikista helpoin vaihtoehto rasitusvammojen välttämiseksi olisi siis poistaa rasitus kokonaan. Käsketään nuoria urheilijoita lopettamaan urheileminen, jolloin ongelma on ratkaistu?
Urheilijoiden parissa toimimisessa on tärkeää ymmärtää, että kova kuormittaminen kuuluu urheiluun, myös nuorilla. Kysymys on ennemminkin siitä, miten nuoren urheilijan suorituskyky kehitetään sille tasolle, että se kestää halutun/vaaditun rasituksen. Tästä päästäänkin tämän tekstin varsinaiseen aiheeseen eli lihastasapainokartoitukseen.
Lihastasapainokartoituksessa asiantuntevan fysioterapeutin johdolla kartoitetaan nuoren urheilijan fyysistä suorituskykyä ja selvitetään, millä tasolla fyysiset ominaisuudet ovat suhteessa harjoittelumääriin sekä urheilulajin asettamiin vaatimuksiin. Meillä Proxima Finlandilla lihastasapainokartoitus pohjautuu aina tarkkaan lajianalyysiin nuoren urheilijan omasta urheilulajista. Mikäli urheiluvammoja halutaan tehokkaasti ennaltaehkäistä, on hyvin tärkeää tuntea, mitä vaatimuksia urheilulaji asettaa nuorelle urheilijalle sekä miten kyseinen laji kuormittaa kehoa. Nuorten kohdalla kartoitamme aina myös kokonaisvaltaisia liikkumistaitoja, mutta on sanomattakin selvää, että esimerkiksi telinevoimistelijalta ja jalkapalloilijalta vaaditaan erilaisia fyysisiä ominaisuuksia, jolloin myös lihastasapainokartoituksen sisältö vaihtelee nuoren urheilijan omien tarpeiden mukaan. Testissä kartoitetaan mm. kehon lihasvoimatasoja sekä lihasten keskinäistä yhteistyötä, liikkuvuutta, tasapainoa ja kehonhallintaa, joita verrataan nuoren urheilulajin asettamiin vaatimuksiin ikäluokka huomioiden.
Varsinaisesta kartoittamisesta ei vielä ole iloa kenellekään, mikäli tarvittavia toimenpiteitä suorituskyvyn kehittymiselle ei saada vietyä käytäntöön. Kartoituksesta nuori urheilija tukijoukkoineen saa tietoa yleisistä liikkumistaidoista sekä ohjausta omien tarpeidensa mukaan. Nuoren suorituskyvyn kannalta merkitykselliset puutteet esimerkiksi tietyn kehon osan lihasvoimassa voidaan kuitenkin korjata vain riittävän laadukkaalla harjoittelulla. Yksilöllinen lihastasapainokartoitus mahdollistaa sen, että aikaa voidaan käyttää riittävästi nuoren yksilölliseen ohjaamiseen. Fysioterapeutin rooli on varmistaa, että nuoren urheilijan kannalta tärkeät kehityskohteet saadaan mukaan osaksi muuta harjoittelua, josta lajivalmentaja edelleen pääsääntöisesti vastaa. Tiivistettynä lihastasapainokartoitus tähtää nuoren urheilijan kehittymiseen yksilölliset tarpeet huomioiden ja sen on tarkoitus tukea valmennusta, ei sotia sitä vastaan.
Me Proxima Finlandilla olemme toteuttaneet kartoitustoimintaa mm. jalkapallon, jääkiekon, pesäpallon, teline- sekä joukkuevoimistelun, juoksun, hiihdon, suunnistuksen, uinnin, yleisurheilun, golfin, salibandyn sekä tenniksen parissa.
Tämän blogitekstin on kirjoittanut fysioterapeuttimme Kim Sainiola. Kim on työskennellyt monta vuotta nuorten urheilijoiden vammojen ennaltaehkäisyn ja kuntoutuksen parissa ja hänellä on hyvin monipuolinen asiantuntemus eri urheilulajeista. Hän on kouluttautunut myös urheilufysioterapiaan.
Kartoitustoimintaa voidaan toteuttaa myös joukkue/harjoitusryhmäkohtaisesti. Ota yhteyttä fysioterapeutti Kim Sainiolaan.
© 2024
