Liiallisen suorittamisen taustalla on ylikontrolli
Liiallisessa suorittamisessa on pohjimmiltaan kyse ylikontrollista, joka liittyy itsekontrolliin. Ihmisellä voi olla hyvä tai heikko itsekontrolli. Stressin ja mielialan kaltaisten tilannetekijöiden lisäksi synnynnäinen temperamentti, lapsuuden kasvuympäristö sekä ihmisen opitut selviytymiskeinot vaikuttavat itsekontrollin määrään. Sekä heikko että liiallinen itsekontrolli voivat aiheuttaa ongelmia mielenterveydessä, ihmissuhteissa sekä siinä, miten ihminen sopeutuu muuttuviin tilanteisiin. Hyvä itsekontrolli voi muuttua haitalliseksi silloin, jos sen määrää ei kykene säätelemään tilanteen vaatimuksiin nähden sopivasti.
Millaisia syitä ylikontrolliin on?
Ylikontrollin syyt jaotellaan yleensä kolmeen: biotemperamenttiin, kasvuympäristöön ja opittuihin selviytymiskeinoihin. Biotemperamentti tarkoittaa erilaisia geneettisiä ja biologisia tekijöitä, jotka vaikuttavat ihmisen tapaan käsitellä aisti-informaatiota. Biotemperamentti vaikuttaa muun muassa siihen, miten ihminen kestää epämukavuutta tai missä määrin hän keskittyy kokonaisuuksiin.
Kasvuympäristö voi olla piirteiltään sellainen, että se ruokkii ylikontrollin kehittymistä. Kasvuympäristö voi olla turvaton, kaoottinen tai vaikeasti ennustettava, minkä vuoksi ihminen ajautuu etsimään turvaa ylikontrollista. Kasvuympäristö voi myös olla vaativa, suoriutumista ja saavutuksia korostava, mikä synnyttää itsekritiikkiä ja vertailua toisiin ihmisiin. Kasvuympäristö voi lisäksi olla ylisuojeleva, ja siksi ihminen voi oppia pitämään maailmaa vaarallisena. Tällaisissa kasvuympäristöissä ihminen saattaa kehittää sellaisia selviytymiskeinoja, jotka pitävät yllä ylikontrollia. Onneksi omiin selviytymiskeinoihinsa voi kuitenkin vaikuttaa, ja ihminen voi omaksua erilaisia, hyvinvointiaan tukevia selviytymiskeinoja koko elämänsä ajan.
Miten päästää irti liiallisesta suorittamisesta?
Liiallisesta suorittamisesta voi harjoitella pääsemään eroon eri tavoin. Voi esimerkiksi harjoitella jättämään tekemättä yhden sellaisen asian, joka on ns. pakko tehdä. Lisäksi voi harjoitella tekemään eri tavalla jonkin yhden asian, joka pitää ns. tietyllä tavalla. On myös mahdollista käyttää ajastinta rajaamaan aikaa, joka on käytettävissä jonkin asian tekemiseen. Tämän ohella voi esimerkiksi järjestää päivän tehtävälistan niin, että listan kärjessä ovat asiat, joiden tekeminen on vähiten pakottavaa. Listan häntäpäässä ovat ne tehtävät, joiden tekeminen on kaikkein pakottavinta. Näin itseään voi vähitellen ikään kuin siedättää toimimaan suorittaja-asennettaan vastaan.
Ihminen voi myös asettaa rajoja sille osalle itsessään, jolle mikään ei tunnu riittävän. Myötätunto itseään kohtaan tarvitseekin ennen muuta tekoja. Rajoihin kannattaa luonnollisesti suhtautua joustavasti, koska tilanteet vaihtelevat. − Joustavaa rajojen asettamista voi olla vaikkapa se, että kysyy itseltään, missä omat rajat kulkevat tänään.
Liiallista suorittamista voi opetella vähentämään silläkin tavoin, että opettelee uudenlaista asennoitumista suorittamiseen ylipäätään. Koska liiallisen suorittamisen taustalla olevan ylikontrollin perusta on biologinen, ylikontrolli ei ole luonteeltaan korjattava vika. Ylikontrolli on pikemminkin ominaisuus, jonka kanssa kannattaa opetella tasapainoilemaan. Tätä tasapainoilua voi ottaa haltuun esimerkiksi harjoittelemalla
- tekemättä jättämistä silloin, kun se ei tue omaa tai toisten hyvinvointia
- riman laskemista
- keskeneräisyyden ja epävarmuuden sietokykyä
- sisäisen suorittajansa ohjaamista
- suomalla itselleen sellaisia asioita, joita ei tarvitse ansaita, esimerkiksi lepoa ja huolenpitoa.
Liiallisesta suorittamisesta voi päästä eroon pieni askel kerrallaan. Mielenkin taitojen harjaannuttamiseen tarvitaan toistoja.
Lisälukemista aiheesta: Emilia Kujala: Suorittajan mieli. Vapaudu ylikontollista. Helsinki. Otava 2023.
© 2024
