Jonesin murtuma - Jalkaterän murtuman kuntoutus - Fysioterapia, hieronta ja valmennus

Tämä blogiteksti on jatkoa kahdelle aikaisemmin julkaistulle blogitekstille: Jalkaterän murtuman kuntoutus ja Jalkaterän murtuman kuntoutus – kipsinpoiston jälkeen. Tässä jalkaterän murtuman kuntoutusta (ns. Jonesin murtuma) käsittelevän blogitekstin 3. osassa käsitellään kipua, sen arvioimista ja merkitystä sekä motivaatiota kuntoutuksessa ja sen jatkamisessa.

Vamman kuntoutuksesta kohti henkilökohtaista valmennusta

Kipu on olennainen osa kuntoutusta, sillä se antaa sekä fysioterapeutille, että kuntoutujalle paljon tärkeää tietoa siitä, miten kuntoutusta tulisi jatkaa ja mitä harjoitteita kuntoutujalle voidaan seuraavaksi suositella. Siksi kipua ei tarvitse pelätä, mutta sitä kannattaa kuunnella. Kipu ei ole automaattisesti negatiivinen asia, toisin kuin ihmiset yleisesti uskovat. Onko kipua siis aina syytä välttää tai pelätä?

Kipu ei aina tunnu heti liikettä tai harjoitusta tehdessä, vaan liiallinen rasitus saattaa oireilla vasta 12 - 48 tunnin kuluttua rasituksesta. Yksi peukalosääntö on se, että kipu levossa on huolestuttavampaa kuin kipu liikkeen tai harjoituksen aikana. Fysioterapiassa kipua arvioidaan usein niin sanotun kipujanan eli VAS-asteikon avulla, jossa koettua kipua arvioidaan asteikolla 1-10 (1=ei kipua, 10=pahin mahdollinen kipu). Olen itse usein ohjeistanut asiakkaitani pitämään kipu harjoitusta tehdessä alle 5 tasolla, mutta myös huomioimaan, ettei kipu lisääntyisi harjoittelun alkuun nähden yli 3 pykälällä. Kivun pysyessä alle 5 tasolla harjoittelun aikana, ja laskiessa takaisin rasitusta edeltävälle tasolla seuraavan 12-48 tunnin kuluessa, on harjoituksen kuormittavuus ollut sopivalla tasolla.

Kaikki kipu ei ole vaarallista, eikä sitä tarvitse välttää. Kipu kuuluu asiaan ja antaa tärkeää tietoa.

Sopivan rasitustason löytäminen vaatii kärsivällisyyttä sekä terapeutilta että asiakkaalta itseltään. Niin sanottua keskivertoihmistä ei ole olemassa kuin tilastoissa. Siksi myöskään yhtä kaikille sopivaa hoitoa ei voida määritellä, vaan harjoitteiden sopivuus tulee kartoittaa jokaiselle yksilöllisesti. Se ei aina ole helppoa tai onnistu kerrasta, ja se mikä on toiselle sopiva, voi olla toiselle aivan liikaa. Tässä tilanteessa kipu toimii hyvänä mittarina sopivan rasituksen arvioimisessa. Fysioterapeutti opettaa asiakkaitaan analysoimaan kipua ja auttaa erottamaan “normaalin” ja haitallisen kivun toisistaan. Kaikki kipu ei ole vaarallista, eikä sitä tarvitse välttää. Fysioterapeutti auttaa arvioimaan, milloin kipu on suotavaa ja missä rajoissa kivun kanssa tulisi liikkua.

Etenkin kuntoutuksen alkuvaiheessa tämän tason löytäminen voi olla hankalaa ja tällöin usein edetään “yrityksen ja erehdyksen kautta” hiljalleen kohti sopivaa kuormitustasoa. Ammattilaisen erityisosaaminen takaa tästä huolimatta sen, ettei kuntoutukseen tule suuria takapakkeja. Jonesin murtuma on maineeltaan synkkä, erittäin vaikeasti kuntoutettava vamma, joten ammattilaisen apu on tämänkin vuoksi keskeistä. Kivun noustessa yli 5:n on kuormitusta syytä hetkellisesti keventää ja antaa elimistölle aikaa toipua sekä palautua rasituksesta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita paikallaan makaamista tai kaiken liikkumisen lopettamista. Sen sijaan harjoitusten rasittavuutta ja tehtäviä liikkeitä sekä liikeratoja muokataan ja arvioidaan uudestaan, kunnes tilanne ja kipu jälleen rauhoittuu. Fysioterapeutti arvioi kuntoutujan kokemaa kipua jatkuvasti koko kuntoutusjakson läpi ja harjoitteita sekä rasitustasoa muokataan kunkin asiakkaan kuntotason ja senhetkisen tilanteen mukaan. Tavallinen sukankuluttaja saattaa rajoittaa liikkumistaan liikaa suhteessa kokemaansa kipuun ja näin toimimalla vain pahentaa tilannetta.

Ei ole olemassa kivutonta kuntoutusta - Jonesin murtuma

Fysioterapiassa suurimmat haasteet kohdistuvat asiakkaan kokemaan kipuun ja sen aiheuttamiin muutoksiin sekä niin sanottuun välttämiskäyttäytymiseen. Kipu on aina korvien välissä, ja sen kokemiseen vaikuttaa muun muassa aikaisemmat kipukokemukset, vammat, uskomukset, tai vaikka vuosia sitten lääkärin vastaanotolla ilmoille heittämä toteamus kyykkyn menemisen välttämisestä polvileikkauksen jälkeen. Kipu on myös yksilöllinen subjektiivinen kokemus, eikä siihen ole löydettävissä universaalia kaikille toimivaa liikettä tai ohjetta. On tärkeää oppia arvioimaan kipua kokonaisuutena ja pystyä arvioimaan, milloin kyseessä on niin sanottu normaali kipu, kuten raskaan kuntosaliharjoituksen jälkeen tuntuva lihasväsymyksestä ja rasituksesta johtuva kipu, ja koska puhutaan haitallisesta tai lisävahinkoa aiheuttavasta kivusta (esimerkiksi kun kaatuu ja lyö polvensa maahan).

Fysioterapeutti auttaa arvioimaan, milloin kipu on suotavaa ja missä rajoissa kivun kanssa tulisi liikkua.

Vamman tai leikkauksen jälkeen kivulta ei voi kokonaan välttyä, eikä ole syytäkään. Jutallakin ollut vamma, niin sanottu Jonesin murtuma, on sijaintinsa takia (jalkaterän ulkosivu) usein haastava kuntoutettava. Tietyissä tilanteissa ja sopivissa määrissä kiputuntemukset muun muassa harjoittelun aikana ovat täysin hyväksyttyjä ja jopa suotavia. Kuntoutuksesta puhuttaessa kipu harjoittelun aikana ei ole automaattisesti huono asia, eikä kivun ilmaantuminen tarkoita sitä, että jokin olisi menossa rikki. Kipu on myös tärkeä mittari arvioitaessa liikkeiden vaikutusta ja kuntoutuksen etenemistä. Kivun arviointi auttaa fysioterapeuttia arvioimaan harjoitteiden vaikuttavuutta ja helpottaa kuntotasoon sopivien harjoitteiden valintaa sekä jatkosuunnitelman tekemistä. Kivun pysyessä sopivalla tasolla, ei se aiheuta lisävahinkoa, eikä sitä tarvitse pelätä. Tämä on ehkä tärkeimpiä asioita, joita fysioterapeutti voi sinulle opettaa.

Yleisesti terveen ihmisen harjoittelu ja sopivan harjoituskuorman määrittäminen noudattaa tiettyä kaavaa, joka voidaan laskea esimerkiksi toistotestien avulla. Toistotestit voidaan toteuttaa esimerkiksi määrittämällä kuntoutujan yksilölliseen kuntotasoon suhteutettu kuorma tietyssä liikkeessä tai harjoitteessa. Tämän jälkeen kyseisellä kuormalla tehdään niin monta toistoa kuin mahdollista. Näin saadaan hyväksytysti tehtyjen toistojen perusteella luku, joka kertoo asiakkaan senhetkisen suoritustason. Tekemällä sama harjoite uudelleen myöhemmässä vaiheessa samalla kuormalla voidaan saatuja toistomääriä verrata toisiinsa. Näin voidaan arvioida kuntoutujan kehitystä ja harjoitteiden vaikuttavuutta.

Fysioterapeutti opettaa tulkitsemaan kipua uudella tavalla - Jonesin murtuma

Kuntoutus ei lopu siihen, kun kipu lakkaa, vaan siitä se vasta alkaa. Kivun lievittäminen ja siitä eroon pääseminen onnistuu usein varsin lyhyessä ajassa, mutta se ei tarkoita sitä, että kivun aiheuttaja olisi poissa. Kipua on tärkeää osata lukea, jotta ei varo liiaksi kivun pelon takia. Fysioterapeutti opettaa sekä lukemaan kipua, että toimimaan kivun kanssa ja siitä huolimatta.

Kipu on monimutkainen ilmiö, eikä sen hoitamiseen ole aina löydettävissä yhtä kaikkia auttavaa keinoa. Kipuun vaikuttavat myös siitä muodostetut käsitykset sekä yksilön omat uskomukset ja asenne kipua kohtaan. Kipuun liittyvät asenteet ovat valtaosalla kielteisiä, sillä jo sana “kipu” yhdistyy monen mielessä negatiivisiin tunteisiin ja tilanteisiin (Ojala. 2020.).

Jos kipu on muodostunut vähitellen useiden vuosien kuluessa, voiko edes odottaa sen poistuvan kahden käynnin jälkeen pysyvästi?

Kivun uskotaan automaattisesti olevan merkki jostain terveyttä ja hyvinvointia uhkaavasta vauriosta, jolloin kipua pyritään välttämään viimeiseen saakka tilanteesta riippumatta. Tämän tyyppinen välttämiskäyttäytyminen saattaa pitkittyessään lisätä passiivisuutta ja liikkumisen pelkoa, mikä taas heikentää oleellisesti elämänlaatua. Kipukokemukseen vaikuttaa aina myös ihmisen aikaisemmat kokemukset ja tunteet jotka muovautuvat läpi elämän (Ojala. 2020.). Kipu voi olla hyvin erilainen kahden muuten samanlaisen ihmisen välillä, jos toinen heistä on vaikka murtanut jalkansa ja toinen ei ole koskaan kokenut edes lihaskipua.

Kivusta pysyvästi eroon pääseminen edellyttää kipuun liittyvän käyttäytymisen muuttamista sekä kipua aiheuttavien ja ylläpitävien tekijöiden selvittämistä (Ojala. 2020.). Pelkästään fyysisen kivun poistuminen tai hoitaminen ei yksin takaa sitä, etteikö kuntoutuja voisi omalla toiminnallaan lisätä riskiä kivun uusiutumiselle. Siksi myös kuntoutus olisi syytä nähdä pidempänä prosessina, jossa näihin mahdollisiin haitallisiin liikemalleihin ja/tai uskomuksiin puututaan. Tavoista ei tule tottumuksia parissa viikossa, vaan uuden oppiminen vaatii myös kuntoutujalta aktiivista ja pitkäjänteistä toimintaa. Jos kipu on muodostunut vähitellen useiden vuosien kuluessa, voiko edes odottaa sen poistuvan kahden käynnin jälkeen pysyvästi?

Kuntoutujan puheenvuoro - Jonesin murtuma

Ns. Jonesin murtuman kuntoutuksessa on oman kokemukseni mukaan kahta erilaista kipua: jomottavaa ja vihlovaa kipua. Jomottava kipu on ok, ja se kertoo sopivasta rasituksesta. Jomottavan kivun määrä vähenee selvästi, kun kuntoutus etenee ja luu vahvistuu. Sen sijaan luun sisällä häijynä tuntuva, vihlova kipu viestii selkeästä ylikuormituksesta. Vihlovaa kipua on syytä kunnioittaa ja keventää harjoittelua fysioterapeutin ohjeistuksen mukaan. Yksi suuri oppi itselleni onkin ollut se, miten suhtautua kipuun. Jos en olisi osannut lukea kipua, olisin varmasti säikähtänyt mitä tahansa kiputuntemusta ja vähentänyt harjoittelua. Se taas olisi tiennyt taantumista jalan kuntoutuksessa.

Lääkäreille esitän sen suorasanaisen toiveen, että fysioterapia ja kuntoutus otettaisiin vastaanotolla puheeksi nykyistä enemmän ja jo aikaisessa vaiheessa.

Nykytiedon valossa kivun kokemukseen voivat vaikuttaa myös psykologiset tekijät, kuten stressi (Hannu Luomajoki, Aamulehden haastattelu 2.6.2020). Jos en itse olisi osannut suhtautua kipuun rakentavasti tai jos minulla ei olisi ollut fysioterapeutin tukea kivun kokemusten jäsentämiseen, olisin varmasti stressaantunut kokemistani kivun tuntemuksista. Tämä taas olisi voimistanut kiputuntemuksia entisestään, ja myös henkinen noidankehä olisi ollut valmis. Olen saanut merkittävää apua fysioterapeutin ohjeistuksesta ja tuesta myös siitä näkökulmasta, mikä yhteys kivun kokemuksella ja kivusta stressaamisella on pitkäkestoisessa kuntoutuksessa.

Proxima Finlandin asiantuntijoiden laatima MINÄ-opas on ollut hyödyllinen muiden osa-alueiden lisäksi murtumankin kuntoutuksessa. Oppaan avulla olen voinut tarkastella esimerkiksi kuntoutuksen etenemistä, kiputuntemuksia ja kivun vaikutusta uneen. Tämän ohella oppaan tarjoamat muistiinpanotilat ovat auttaneet kokoamaan kuntoutukseen liittyvät merkinnät kätevästi samoihin kansiin varsinaisten tietotekstien kanssa.

Olen ollut hyvin yllättynyt siitä, miten monipolvinen ja vaativa projekti tällainen kuntoutus on ollut. En ole aiemmin kokenut näin vakavaa vammaa, joten en ole myöskään tutustunut kuntoutukseen millään tapaa. Olen myös oppinut tavattoman paljon niin fyysisistä harjoitteista kuin pitkäkestoisesta henkisestä prosessistakin. Lisäksi olen innostunut liikkumisesta ja sen analysoinnista enemmän kuin koskaan ennen, mikä on ollut kuntoutuksen ehdoton bonus. Kiitos tästä kaikesta kuuluu erittäin asiantuntevalle ja innostavalle fysioterapeutilleni Jesselle!

Kannustan oman kokemukseni pohjalta kaikkia luunmurtuman kokeneita turvautumaan kuntoutuksessa fysioterapeutin asiantuntemukseen. Lääkäreille esitän sen suorasanaisen toiveen, että fysioterapia ja kuntoutus otettaisiin vastaanotolla puheeksi nykyistä enemmän ja jo aikaisessa vaiheessa. Silloin säästettäisiin aikaa, rahaa ja inhimillistä pääomaa, kun vammojen kuntoutus lähtisi alusta alkaen oikeille raiteille.